Onnettomuuden vai julkisuuden uhri?
Tsunamin uhri valittaa hädissään ja tuskissaan - suoraan tv-toimittajan mikrofoniin. Voihkintaa kestää niin pitkään, että television katsoja tulee ensin surulliseksi ja sitten vihaiseksi.
Eikö tuollainen suoranainen mässäily ole jo journalistisen etiikan vastaista?
- On se! sanovat Ylen tv-toimittaja Marja Manninen ja viestintäkouluttaja, toimittaja Petteri Väänänen.
Toimittaja on vastuussa yleisölle välittämistään tiedoista - myös sekavassa ja hätäisessä onnettomuustilanteessa. Mitä pahempi onnettomuus, sitä pahempi mediahässäkkä. Silti lakeja ja journalistista etiikkaa on noudatettava.
Lääkäripäivillä järjestetyssä Metsästääkö toimittaja uutisia lääkärin takissa? -seminaarissa pohdittiin vuoden tapahtumia.
Toimittaja Petteri Väänänen myöntää, että on olemassa sekä eettisesti että valitettavasti myös epäeettisesti toimivia toimittajia. Estonian onnettomuuden aikaan tiettävästi joku ruotsalainen valokuvaaja todella puki valkoisen takin päällensä ja kuvasi onnettomuuden uhreja sairaalassa. Tällainen toiminta ei ole eettistä, eikä suomalaisten toimittajien tiedetty näin tehneen.
- Pelottavinta on, että maassa on yhä hoitolaitoksia, jotka ovat vailla kunnollista kriisiviestintäsuunnitelmaa. Ylilääkäri tietää kaiken -linja ei voi olla nykyaikaa, Väänänen huomauttaa.
- Tsunami-tapahtumissa havaittiin, ettei kriisiviestintää oltu suunniteltu. Toimittajia pidettiin enemmän haittana kuin hyötynä. Viranomaiset ovat piiloutuneet määräysten taakse, vaikka ihmiset voisivat keskenään puhuakin. Toimittaja tekee työtään ja toimittaja on ihminen! kuvaa Väänänen journalistin olemusta.
Väänänen muistutti myös nykymedian vaatimuksista, jolloin organisaatio tarvitsee ihmisen kasvot; jaettava tieto tarvitsee kasvot.
- Ja etenkin onnettomuustilanteissa kansa kaipaa luotettavasti ja inhimillisesti totuudenmukaista tietoa ihmisten hädästä, ei ronkkien yksityisasioita, vaan kanssaihmisten kokemuksia jakaen, Petteri Väänänen muistuttaa.
Kansa kaipaa tietoa
Yleisradion Keski-Suomen aluetoimittaja Marja Manninen sanoo, että uutisoinnin luonne on viime vuosina muuttunut - myös institutionaalisessa Ylen pääuutislähetyksessä.
- Kun kansan tiedontarve on suuri, sen tyydyttämiseksi suuronnettomuutta on tarkasteltava kaikilta mahdollisilta kulmilta. Mukaan tulevat siten myös eloonjääneiden ja tietoja läheisistään odottavien omaisten haastattelut.
- Tuntojen esiintuominen on perusteltua, jos haastatteluihin suostutaan, Manninen huomauttaa.
Aasian katastrofin jälkipuinti käynnistynee piakkoin myös uutisointia tarkastellen. Ylen ja MTV3:n linja oli erilainen: MTV3:n toimittaja haastatteli myös sairaalassa olleita potilaita, mistä Yle pidättäytyi.
- Shokissa oleva uhri voi tuntea tarvetta puhua kokemuksistaan julkisuudessakin, mutta katua myöhemmin katkerasti. Siksi haastatteluja olisi syytä harkita tarkkaan, sanoo Marja Manninen omana näkemyksenään.
Hän kuitenkin korostaa, ettei tiedotusvälineiden vastuulla voi olla uhrien ja omaisten suojelu julkisuudelta, jos lähestyminen ja haastattelu sallitaan.
- Se on viranomaisten tehtävä. Näyttää siltä, että Konginkankaan onnettomuuden yhteydessä suojelu toimi. Kieltoja myös noudatettiin, Marja Manninen sanoo.
Keski-Suomessa viestintästrategia
Keski-Suomen keskussairaalassa noudatettiin Konginkankaan tapahtumissa tuoretta suuronnettomuussuunnitelmaa, johon sisältyi myös viestintästrategia.
Konginkankaan bussiturma vajaa vuosi sitten oli Suomen maantieliikenteen pahin suuronnettomuus. Tiedottamisen historiassa se käänsi uuden lehden: ensimmäistä kertaa sairaala tietoisesti suojeli uhreja ja heidän omaisiaan julkisuudelta.
Keski-Suomen keskussairaalan päivystysalueen ylilääkäri Jorma Teittinen sai tiedon todella pahasta bussionnettomuudesta heti hälytyksen jälkeen.
- Me tiesimme, mitä kenenkin piti tehdä. Ensimmäiseksi minun huolenani oli järjestää onnettomuuden ulkopuolisten potilaiden hoito; olihan heitä talossa ja lisää tulossa aamulla toimenpiteisiin.
Kello 4.30 pidettiin ensimmäinen tiedotustilaisuus medialle sairaalan auditoriossa. Siihen mennessä tiedettiin jo uhreista jonkin verran. Myös omaiset olivat alkaneet saapua sairaalaan.
- Tärkeää oli heti eristää sairaalan ensiapu- ja muut onnettomuuspotilaita hoitavat osastot ulkopuolisilta. Tilasin kolme ylimääräistä vartijaa. Omaisten yksityisyys piti myös turvata; ja heitä varten järjestettiin tilat päärakennuksen yhteydessä olevaan ravintohuoltoyksikköön ja suojattu kulku sinne, Teittinen kertaa aamun tuntien tapahtumia.
Tieto lievittää hätää
Aasian suurtuho osoitti jälleen kerran ihmisten valtavan tiedon tarpeen hädän keskellä. Ulkoministeriö on saanut suuret moitteet yleisöltä juuri tiedottamisen puutteista.
- On selvää, että suuri onnettomuus aiheuttaa valtavaa tiedontarvetta ennen kaikkea uhrien läheisten keskuudessa, mutta Konginkankaankin onnettomuus kosketti koko kansaa. Sairaala avasi sekä nettisivut suurelle yleisölle että palvelevan puhelinnumeron omaisille, Jorma Teittinen kertoo.
Keskussairaalan www-sivuilla oli Teittisen mukaan ensimmäisen vuorokauden aikana 48 910 kävijää!
- Medialle tiedottamisessa pidin tärkeimpinä tavoitteinani tiedon oikea-aikaisuutta, todenmukaisuutta ja tasapuolisuutta, Teittinen painottaa.
