Ota stressi vakavasti

Saako pitkittynyttä stressiä hoitaa pillerillä? Neurotieteen professori Eero Castrén kehottaa miettimään, miksi ei.

– En halua kiusata hiiriä. Se tuottaa hankaluuksia stressiin pohjautuvassa tutkimustyössä, neurotieteen professori Eero Castrén kertoo.

– Lääkärin sisäinen stressaaja saattaa olla vahvuutta vaativa hiostaja, jonka takia tunteet heitetään sivuun. Stressiä on kuitenkin viisasta kunnioittaa, sanoo dosentti Marja-Liisa Manka.

Pitkittynyt stressi tekee myyräntyötä ihmisessä. Se altistaa masennukselle. Stressillä on yhteys sydän- ja verisuonitautien riskiin, ja stressi saattaa altistaa myös autoimmuunisairauksille. Stressihormoneilla on vaikutusta valkosoluihin ja sitä kautta immuunijärjestelmään sekä infektiosairauksiin, ja mahdollisesti niiden kautta syöpäriskiin.

Lisää tutkimusta tarvitaan, harmittomasta tekijästä ei ole kyse. Stressi kertoo itsestään muun muassa aamuöisenä heräilynä, ärtyneisyytenä ja työmuistin heikentymisenä.

Stressi on moniulotteinen käsite. Erään määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon paineita ja vaatimuksia, että sopeutumisen voimavarat ylittyvät. Ärsykkeet eivät sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu ihmisen sietokyvystä.

Neurotieteen professori Eero Castrén näkee työssään, kuinka koehiiret saavat masennuksen kaltaisia oireita, kun niitä stressataan – tehtävä, josta Castrén ei pidä. Hiirten stressiä ja masennusta tarvitaan kuitenkin masennuslääkkeiden tutkimiseksi. Ja masennuslääkkeet, ne ovat Castrénin mukaan melko pitkälle myös stressilääkkeitä.

– Jos stressiä aiheuttavan ympäristön muutos ei onnistu heti, saako silloin syödä stressipillereitä? Tai miksi ei saisi?

Aivojen uusi tilaisuus

Castrén muistuttaa, että masennuslääke ei vaikuta kuten penisilliini streptokokkiin, vaan enemmän kuten anabolinen steroidi lihasten kasvatukseen. Masennuslääke ei suoraan kohota mielialaa, vaan se auttaa aivoja muovautumaan ja sopeutumaan tilanteeseen. Stressin syihin ja tekijöihin pitää aina tarttua, ja lääke saattaa antaa tukea siihen.

Castrén perustaa näkemyksensä tutkimuksiin, joista hän ryhmineen on saanut yllättäviä ja merkittäviä tuloksia. Näköaivokuoreen perustuva tutkimus osoitti, että masennuslääkkeet avaavat aivoissa uudelleen muovautuvuuden ikkunan, joka aikuisella on jo sulkeutunut.

– Tätä plastisuuden ikkunaa voidaan käyttää apuna muutoksen tekemisessä. Tukena tarvitaan psykoterapiaa ja sosiaalista apua, mutta myös pelkkä rikastettu ympäristö lääkityksen aikana saattaa auttaa, Castrén kertoo.

– Jos lääke ei tehoa, eikö se oikeasti tehoa, vai eikö adaptaatioon ole saatu tukea? Tätäkin voi kysyä.

Toisaalta rottatutkimuksessa on huomattu, että rikastettu ympäristö saattaa auttaa masennukseen yhtä hyvin kuin lääke.

Castrénin ja hänen ryhmiensä artikkeleita on julkaistu muun muassa Science- ja Jama Psychiatry -lehdissä.

Lääke ei sisällä magiikkaa

Castrén korostaa tutkivansa masennuslääkkeitä, ei masennusta, mutta hän ihmettelee, miksei masennusta saisi hoitaa lääkkeillä yhtä aktiivisesti kuin esimerkiksi verenpainetautia.

– Se on sairaus muiden joukossa, ja siihen on olemassa hyvin siedettyjä lääkkeitä. Tiedän, että mielipiteet ovat tässä jakautuneet, mutta mielestäni masennuslääkkeitä ei tarvitse pitää maagisina. Psyykkistä ja somaattista ei ole järkevää erotella irti toisistaan.

Serotoniiniselektiiviset masennuslääkkeet saattavat hänen mukaansa olla käyttökelpoisia laajemminkin. Esimerkiksi aivohalvauksen jälkeisen kuntoutuksen on todettu etenevän niiden avulla paremmin.

– Toistakymmentä prosenttia suomalaisista on käyttänyt masennuslääkkeitä. Ovatko masennusdiagnoosin kriteerit aina täyttyneet, vai onko lääkkeitä käytetty muussa tarkoituksessa, ja onko niistä saatu apua, Castrén miettii.

Ensi vuoden alusta akatemiaprofessorina aloittava Castrén toteaa, että “helppo on ajatuksia heitellä, kun on hiiriä hoidettavana", mutta hän toivoo, että masennuslääkekeskustelu etenisi tästäkin näkökulmasta.

Eero Castrén ei koe itse stressaavansa liikaa. Vain apurahakausien päättyessä painetta selvästi tuntuu.

Asiantuntijuus ei anna suojaa

“En minä ole uupunut, minähän olen työhyvinvoinnin professori", totesi Marja-Liisa Manka joitakin vuosia sitten lääkärilleen. Mutta uupunut hän oli.

Pitkään jatkunut stressi tuli näkyväksi vasta, kun Manka joutui nivelsideleikkauksesta sairauslomalle. Stressi selitti korkean verenpaineen, unihäiriöt ja sydämentykytykset. Intohimo työhön ei suojannut ylirasittumiselta.

Mankan työ Tampereen yliopiston professorina kesti yli 10 vuotta. Työn hallinnan tunteen kadottua hän lähti yliopistolta ja jatkoi työkykyasioiden parissa omassa yrityksessään. Työn imu on edelleen kova, mutta aikataulut ovat nyt omissa käsissä.

Dosentti Mankan mukaan henkilökohtaista stressiä ja työstressiä on vaikea erottaa toisistaan. Hän pitää lääkkeitä hätäapuna työuupumukseen, mutta työpaikan käytäntöjä täytyy pystyä muuttamaan. Kaikki kohtaavat muutoksia ja aikataulupaineita, mutta on asioita, joihin voi tarttua.

– Työpaikoilla kiusataan paljon. Hierarkkisessa terveydenhuollossa riski on erityisen suuri. Työpaikoilla täytyy myös tervehtiä ja olla ystävällinen, jakaa onnistumisia ja kiittää. Nämä ovat perusasioita.

Tunnetyö altistaa lääkärit

Stressin torjumiseksi omia voimavaroja täytyy vahvistaa. Marja-Liisa Manka puhuu psykologisesta pääomasta: itseluottamusta, toiveikkuutta, realistista optimismia ja sitkeyttä voi itsessään kasvattaa. Menneisyyden tuottamiin “taittovirheisiin" ja sisäisiin stressaajiin voi vaikuttaa, kun ne tunnistaa.

Manka muistuttaa, että lääkärit tekevät tunnetyötä. Se altistaa stressille.

– Tunteet tarttuvat, negatiiviset tunteet positiivisia helpommin. Erityisesti potilastyötä tekevien lääkärien kannattaa huomioida tämä peilineuronitutkimuksen tuottama tieto.

Työpaineessa tärkeää on laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, asettaa niille realistiset tavoitteet ja tarkastaa oma asenne. Kaikelle on toinen näkökulma.

Stressistä palautuminen vaatii aikaa, erityisesti ikääntyessä. Kokemus työn hallinnasta vaikuttaa palautumiseen.

LT Harri Lindholm tutki väitöskirjassaan (2013) epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevää Yleisradion henkilöstöä fysiologin mittauksin. Autonominen hermosto palautui nukkuessa paremmin ihmisillä, jotka kokivat hyvää työn hallintaa, työvuorotyypistä riippumatta.

Marja-Liisa Manka kehottaa ottamaan stressin vakavasti. Parhaimmillaan se auttaa yltämään huippusuoritukseen, mutta pahimmillaan se voi tappaa.