OYS:n radiologian ylilääkäri: Lasten ja nuorten TT-kuvaukset usein turhia

TT-kuvauksen suuret sädeannokset ovat lapsille ja nuorille muita isompi syöpäriski. Alle 35-vuotiaiden kuvantamiskulttuuri kaipaisi radiologian ylilääkärin mielestä suunnanmuutosta kohti nykyistä turvallisempaa kuvauskäytäntöä.

Radiologian ylilääkäri, professori

Osmo Tervonen

Radiologeilla on Tervosen mukaan oikeus ja velvollisuus arvioida kuvantamisen tarvetta. Etenkin lapsilla ja nuorilla säteilyannoksen arviointi pitäisi suhteuttaa tarkoin kuvantamisesta koituvaan hyötyyn. Ellei radiologi ole yhtä mieltä lähettävän lääkärin kanssa, kuvauksesta pitäisi neuvotella yhdessä.

- Minusta tuntuu, että tätä oikeutusarviointia ei oikein tohdita käyttää. Joko ollaan oltu liian kohteliaita tai ajateltu, että tarjotaan nyt hyvää palvelua. Tai sitten kyse on saamattomuudesta. Ajatellaan, että helpompi on tehdä tutkimus kuin nähdä neuvotteluvaiva, Tervonen perustelee.

Tutkimukset osoittavat, että tietokonetomografiakuvauksista aiheutuu lapsille ja nuorille elinikäisen syöpäriskin kasvu. OYS:ssa vastaavanlainen tutkimus sai aikanaan pontta sairaalan omista, osin turhiksi osoittautuneista TT-kuvauksista.

- Meillä käytettiin TT-kuvausta liikaa etenkin neurologisesti oireileville lapsille, nuorille ja alle 35-vuotiaille aikuisille. Käytäntö oli huono, sillä tiedämme, että TT-kuvantamisen korkeat säteilyannokset ovat selkeä syöpäriski noille ikäryhmille. Tiesimme, että magneettikuvaus olisi hyvä vaihtoehto TT-kuvaukselle, mutta kapasiteettia ei ollut.

Rajojen veto on vaikeaa

OYS:ssa petrattiin pään, selän sekä vatsan seudun kuvantamiskäytäntöjä. Selvityksessä kun kävi ilmi, että osassa lasten ja nuorten vatsan seudun TT-kuvauksia toimenpide oli jopa turha.

- Haluttua tietoa ei sillä edes saanut. Usein ultraääni on parempi vaihtoehto.

Riskiryhmillekin on ylilääkärin mukaan tarpeen räätälöidä kuvaustekniikat yksityiskohtaisesti. Pienten lasten TT-kuvauksessa käännetään röntgenputken virtamäärä selvästi pienemmäksi ja käytetään herkkien alueiden suojia.

Radiologiassa hyödyn ja haitan kysymykset ovat kuitenkin niin kimurantteja, että ohjeet korkea-annoksisten kuvantamiskeinojen lukumääristä jäävät usein saamatta. Osmo Tervonen ei esimerkiksi osaa sanoa, montako kertaa lapsen tai nuoren voi TT-kuvata.

- Siihen ei liene oikeaa vastausta. Jos oikein tiukkoja oltaisiin, niin sanoisin, että 0-5-vuotiaita ei pitäisi TT-kuvata koskaan, missään tilanteessa. Aina mennään kuitenkin potilaan ja hänen tapauksensa ehdoilla.

Tervonen antaa kaksi esimerkkiä. Päivystykseen tuodaan lapsi, jolla epäillään pään tai kaulan alueen tulehduspesäkettä. Se vaatii kirurgiaa, mutta pesäkkeen olemassaolo pitää ensin selvittää. Toinen esimerkki on nuori potilas, joka on lyönyt päänsä ja hänellä lääkärit epäilevät aivoverenvuotoa.

- Aikoinaan päivystävä lääkäri teki tulehduspesäke-epäilyssä OYS:ssa päätöksen, että TT-kuvukseen ei lähdetty. Verenvuotoepäilyssä taas vamma oli sen verran vakava, että säteilyriski kannatti ottaa. Molemmat olivat päivystystapauksia. Muina aikoina kuvantamista pitää harkita vieläkin tarkemmin, Tervonen painottaa.

Mikä on turvallisuuden hinta?

Hyvä vaihtoehto korkean säteilyriskin TT-kuvaukselle on magneettikuvaus - useissa pehmytosakuvauksissa myös ultraääni. Ongelmana vain on se, että kallista magneettikuvantamista on sairaanhoitopiireissä ollut niukalti tarjolla.

- Niin myös Oulussa. Kapasiteettivajeessamme oli pitkään kyse siitä, että rahaa ei ollut riittävästi. Jouduimme pohtimaan, riittääkö se riskialttiiden TT-kuvausten perusteeksi etenkin lapsi- ja nuorisopotilailla ja päätimme, ettei riitä.

Kuvantamisperusteet linjattiin OYS:ssa uusiksi. Pään ja selän alueen TT-tutkimuksia ei enää tehdä alle 35-vuotiaille elektiivisin indikaatioin.

- Olemme joutuneet hankkimaan magneettikuvauksia ostopalveluna ulkopuolelta. TT:tä käytetään tätä nykyä enemmän iäkkäille potilaille, joiden säderiski on pienempi kuin nuorilla ja joilla selkävaivojen syinä ovat monesti luiset kielekkeet.

Kustannuksia kuvantamispuolelle on toki tullut lisää.

- Monissa sairaanhoitopiireissä magneettikuvausvajeeseen voisi saada tyydyttävän ratkaisun ostopalveluilla, jos vain rahoitushalua löytyisi. Nyt selityksissä, miksi TT:tä käytetään magneettikuvauksen sijaan, on paljon kirjavuutta.

Kuvantamiskulttuuri hakusessa

Tervonen toivoo harkintaa etenkin vatsan alueen kuvantamiskäytäntöihin keskussairaaloissa. OYS:ssa mietittiin taannoin, miten sairaalasta ohjeistettaisiin lähettäviä tahoja.

- On helppo esittää pään kuvantamista neurologisissa oireissa, mutta vatsan osalta näin ei ole. Emme voi suoralta kädeltä sanoa, että ahaa, tätä menetelmää pitää käyttää. Ratkaisu on kokeneen radiologin.

- Meillä radiologi käy edellisellä viikolla läpi kaikki TT-kuvausta odottavien lapsipotilaiden lähetteet. Jos hänen mielestään syytä kuvantamiseen ei ole, TT-kuvaus perutaan tai potilas ohjataan johonkin muuhun tutkimukseen.

Vastuu lapsen ja nuoren saamasta säteilymäärästä on Tervosen mukaan suurimmaksi osaksi erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuollon natiiviröntgen ei juurikaan näyttele isoa roolia syöpäriskin kasvussa, sillä sen sädeannokset ovat TT:tä paljon pienemmät. Ennemminkin natiiviröntgenkuvauksen puolella voisi Tervosen mielestä murehtia turhia kustannuksia.

- Kohtuullinen, hyöty-haittasuhteiltaan optimaalinen kuvantamiskulttuuri on yhä haaste. Radiologiassa keskustelu ja kouluttautuminen, luottamus asiantuntijoihin sekä avohoidon ja erikoissairaanhoidon yhteispeli ovat hyvän kuvantamiskäytännön perusta, ylilääkäri toteaa.

Muistikortista oiva apukeino

Säteilytutkimuksen muistikortti on läpyskä, jonka toiselle puolelle on kirjattu röntgentutkimusten säteilyannokset ja toiselle tarkistusta vaativat asiat ennen potilastutkimuksia. Tsekkauslistalla on muun muassa se, onko potilaalle tehty äskettäin vastaavia kuvantamistutkimuksia.

- Tällaisia muistikortteja olemme jakaneet lähettäville lääkäreille ja antaneet uusille sairaalaan töihin tuleville lääkäreille. Tarkoituksena olisi, että kortti vaikuttaisi lääkäreiden ajatteluun ja lähetekäytäntöihin, radiologian ylilääkäri Osmo Tervonen OYS:sta kertoo.

Kuvantamismenetelmien kehittyessä TT:n turvallisuudessa otetaan oikeastaan harppauksia taaksepäin. Uudet TT-laitteet on varustettu niin sanotuilla monirivi-ilmaisimilla, joiden ansiosta potilasta voidaan kuvantaa yhä paremmin. Suuremman kuvaustarkkuuden hintana on kuitenkin entistä korkeampi sädeannos.

- Tämä on tullut useimmille lääkäreille yllätyksenä. Aina ajatellaan, että uudet laitteet ovat vanhoja turvallisempia. TT:ssä säteily on peräti tuplaantunut yksirivilaitteisiin verrattuna.

HUS-Röntgenin toimitusjohtaja Juhani Ahovuo, minkä verran teillä tehdään lasten TT-kuvauksia?

- Noin 500 kappaletta vuodessa. Määrä ei ole lisääntynyt viime vuosina. Lasten ja nuorten sairaalassa on oma TT- ja magneettikuvauslaitteisto. Meillä kuvantamisen ratkaisee tarkoin mietitty best practise -käytäntö. TT-kuvauksia tarvitaan thorax-, trauma- ja pään alueen kuvauksiin. Päätä kuvataan niin paljon kuin mahdollista magneetilla. Jonkin verran olisi lisätarvetta magneettikuvaukselle, niitä tehdään vuosittain noin 2 000.

Lastenradiologi Inga Tuominen TAYS:sta, mikä on linjanne lasten TT-kuvantamiseen?

- Se on linjassa säädösten kanssa. En puhu nyt lastenneurologisen kuvantamisen puolesta, niistä minulla ei ole tietoa. Vartalon TT-kuvauksissa pidämme siis hyvin tiukkaa linjaa, vain päivystystilanteet, traumat ja syövän levinneisyystutkimukset keuhkoista voidaan lapsilla tehdä TT:llä. Muutoin käytämme magneettia.

Radiologian erikoislääkäri Leena Kivisaari lääkärikeskus Mehiläisestä, millä indikaatioilla suoritatte lasten TT-kuvauksia?

- Kahden vuoden aikana on TT-kuvattu yksi murrosikäinen, kun haluttiin tutkia toistuvia sinuiitteja sairastavan henkilön sivuontelot ennen FES-operaatiota. Muita lasten kuvauksia en muista, enkä pääse nyt tarkastamaan asiaa. Mikäli lapsia tulee tutkittavaksi, heille yleensä tehdään MRI. Kuvaukset koskevat urheilutapaturmia, rasitusosteopatiaa tai selkäongelmia, joskus harvoin kasvainepäilyjä. Lapsia kuvataan hyvin vähän, murrosikäisiä enemmän, mutta ei heitäkään kovin paljon. Essi Kähkönen

Aiheesta lisää tämän lehden sivuilla 1927 ja 1931-35.