Päivystyslääketieteen erikoislääkäri: Puheet tuulikaappilääkäreistä ovat tietämättömyyttä

- Päivystyslääketiede on hyvin suosittu erikoisala Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa. En ollenkaan epäile, ettei alalle löytyisi lääkäreitä myös Suomessa, sanoo ehkä ainoa suomalainen päivystyslääketieteen erikoislääkäri, MD

Sampsa Kiuru

Äskettäin valmistunut erikoislääkärikoulutuksen arviointiraportti ehdottaa, että myös Suomeen perustetaan päivystyslääketieteen erikoisala päivystysvalmiuksien parantamiseksi.

- Suomessa on paljon tarvetta päivystyslääketieteen erikoisalalle, katsoo Yhdysvaltoihin 15-vuotiaana muuttanut ja siellä lääkäriksi opiskellut ja päivystyslääketieteeseen erikoistunut Kiuru.

Puheet "tuulikaappilääkäreistä" hän kuittaa ehkä tietämättömyydeksi siitä, mitä alan spesialisti todellisuudessa tekee.

- Päivystyslääketiede on hyvin kliininen ala. Tärkein tehtävä on diagnosoida ja hoitaa henkeä uhkaavat tilanteet, järjestää mahdollisimman hyvä jatkohoito, koordinoida hyvin terveydenhuollon paikallisia resursseja ja varmistaa erinomainen laatu päivystyslääketieteessä.

Päivystyslääketieteessä on hänen mukaansa kyse hyvin erilaisesta tavasta hoitaa potilasta kuin vaikkapa sisätautien poliklinikkakäynnillä.

Sampsa Kiuru on työskennellyt neljä viime vuotta päivystyslääketieteen erikoislääkärinä ja konsulttina Uudessa-Seelannissa. Lähes kymmenen vuoden ajan hän on pitänyt näppituntumaa suomalaiseen terveydenhuoltoon tekemällä joka vuosi töitä myös Suomessa.

Kiuru pitää Uutta-Seelantia hyvänä esimerkkinä päivystyslääketieteen hyödyistä. Parikymmentä vuotta sitten ongelmat olivat siellä monessa suhteessa samanlaisia kuin Suomessa nyt: päivystäjät olivat nuoria ja päivystysten odotusajat pitkät.

Päivystyslääketieteen erikoislääkärien myötä potilaat katsotaan nopeammin, hoito on parantunut tuntuvasti ja vuodeosastoille otettavien potilaiden määrä on vähentynyt selvästi.

Jakamaton päivystys toimii nopeammin

Kiurun mielestä on olennaista, että päivystyslääkäri näkee ja tutkii kaikki potilaat ennen kuin heidät jaetaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilaisiin. Uudessa-Seelannissa triage-hoitaja asettaa potilaat kiireellisyysjärjestykseen ja sen jälkeen päivystyslääkäri tutkii heidät.

- Päivystyksen pitää olla täysin jakamaton siinä vaiheessa, kun potilaat tulevat päivystyslääkärille. Jakamattomuuden ansiosta päivystyksen toiminta nopeutuu paljon.

Kiurun kokemuksen mukaan lääkärien kiire saattaa helposti jakautua epätasaisesti suomalaisissa yhteispäivystyksissä.

- Yhdysvalloissa tai Uudessa-Seelannissa ei ole mitään jakoa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilaisiin. He ovat kaikki potilaita, joilla on hätä. Olen hyvin tottunut tekemään töitä mielenterveyspotilaiden ja alkoholipotilaiden kanssa, se on osa minun ammattiani, hän huomauttaa.

- Suomessa on valtava määrä etupäivystäjiä. Muiden erikoisalojen päivystykset kuormittuisivat huomattavasti vähemmän, jos päivystyslääketieteen erikoislääkärit katsoisivat ja seuloisivat "suuren massan". Päivystyslääkärien lisäksi etupäivystäjänä tarvittaisiin vain leikkaava kirurgi, tuskin ketään muuta.

Koska päivystyslääkärit pystyisivät tutkimaan ja hoitamaan aikaisempaa suuremman osan potilaista jo poliklinikalla, myös osastolle otettavien potilaiden määrä vähenisi.

Kiurun mielestä päivystyslääkärin työpäivällä ei saa olla mittaa enempää kuin 8-10 tuntia.

Koska päivystyslääketieteessä on kyse hyvin kliinisistä taidoista, alan erikoistumiskoulutus pitäisi hänen mielestään suunnitella niin, että iso osa koulutuksesta on käytännön työn opiskelua yhteispäivystyksissä, joissa käy vähintään 50 000 potilasta vuodessa.

- Koska erikoisalaa ei vielä Suomessa ole, olisi yhteen päivystykseen keskitettävä useita kokeneita päivystyslääketieteestä innostuneita erikoislääkäreitä, jotka voisivat aloittaa koulutuksen, hän ehdottaa.