Lehti 14: Ajan­kohtai­sta 14/2006 vsk 61 s. 1567

Perhekeskeinen potilastyö kiinnosti Tampereella

Perhekeskeinen työtapa kiinnosti monia Tampereen lääkäripäiville osallistuneita lääkäreitä. Dosentti

Rauno Mäkelä

vertaa perhekeskeistä työtapaa soveltavaa lääkäriä valmentajaan, joka tarvittaessa kutsuu perheen tai muut läheiset asiantuntijoiksi potilaan rinnalle.

Perhelääkäri ei luovu lääketieteellisen asiantuntijan roolistaan. Perhekeskeisyydessä kyse on kuitenkin vivahteikkaammasta vuorovaikutuksesta verrattuna biolääketieteelliseen lähestymismalliin, jossa potilas on Mäkelän mukaan pahimmassa tapauksessa nöyrä alistuja, jonka kuuluu osoittaa hoitomyöntyvyyttä.

Mäkelällä on kollegoilleen lohdullinen viesti: lääkärin ei tarvitse ratkaista potilaan kaikkia ongelmia. Näkökulman tuoma muutos vapauttaa lääkärin kaikkitietävyydestä, jolloin lääkäri entistä herkemmin tunnistaa ja hyväksyy omat rajoituksensa sekä niistä aiheutuvat pettymykset.

Mäkelä toimii yhtenä pääkouluttajana Tampereen täydennyskoulutuskeskuksen järjestämässä kaksivuotisessa perhelääkärikoulutuksessa. Perhelääketieteen kaksivuotisia koulutuksia on Suomessa järjestetty jo vuodesta 1989.

Työtapoja on joskus hyvä muuttaa

Tampereen luentokokonaisuus osoitti, että lääkärit eivät vielä kovin hyvin tunne perhelääketiedettä. Perhelääketiedettä oppimaan oli saapunut isohko joukko terveyskeskuslääkäreitä, työterveyslääkäreitä ja yleislääkäreitä.

Lääketieteen lisensiaatti

Sirpa Lindroos

Lempäälän terveyskeskuksesta avasi perhelääketieteen perusteita esimerkkien kautta.

- Mietin usein, miksi tuo potilas ei tee niin kuin sanon. Saatan sanoa, että "teet noin ja näin ja niin, tuon jätät pois ja tuota alat tehdä, ja sitten paranet", Lindroos karrikoi.

- Mutta ei se potilas niin tee! Miten minä häntä voisin muuttaa? Ainoa asia, jota sellaisessa tilanteessa voin muuttaa, on oma käyttäytyminen.

Lindroosin mukaan perhelääketieteen yksi peruslähtökohta liittyy näihin jokaisen potilastyötä tekevän lääkärin pulmakysymyksiin

Lue myös

- Emme me lääkäreinä voi olla jokin ulkopuolinen voima. Jokaisessa potilaskohtaamisessa meistä tulee osa vuorovaikutussysteemiä: tapa miten me puhumme, mistä me puhumme ja mistä me emme puhu, ovat aktiivisia valintoja. Jos kysyy vaikka vain yhden lauseen potilaan perheestä, elämäntilanteesta tai muista huolista, niin se on puheeksi ottamisen luvananto.

Lindroosin mukaan näin lääkäri osoittaa potilaalleen, että hän on muustakin kiinnostunut kuin vain potilaan verenpainelukemista: potilas alkaa yhdistää asioita uudella tavalla.

- Potilas alkaa ehkä ajatella, että "olikohan sillä lääkärillä jokin ajatus siitä, että nämä perheasiat ja verenpaine liittyvät toisiinsa".

Myös Lindroos toimii yhtenä pääkouluttaja Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen perhelääkärikoulutuksessa.

Lindroos muistutti, että perheen käsite tulee nähdä laajasti.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030