Postereita, probleemeja ja kasvamista lääkäriksi
Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta panostaa tutkimukseen ja lääkäriksi kasvattamiseen.
- Mitäpä jos menisimme sinne viidennen vuosikurssin posterinäyttelyyn, ehdottaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Matti J. Tikkanen yllättäen.
Olemme professori Tikkasen huoneessa Meilahden tornisairaalan 14. ja toiseksi ylimmässä kerroksessa.
Haastattelu on ohi. Ulkona sataa räntää. Haluamme pysyä kuivina: otamme reitiksemme Meilahden maanalaiset käytävät ja suunnaksemme Naistenklinikan, jossa lääketieteen opiskelijoiden viides vuosikurssi on pitämässä Naistentaudit ja synnytykset -kurssikongressiaan.
Lilliputtitrukit huristelevat sairaalan alapuolisissa sokkeloissa, vastaantulevat valkotakit tervehtivät Tikkasta.
Posterit monipuolisia
Naistenklinikassa tapaamme joukon hyväntuulisen vapautuneita opettajia ja opiskelijoita. Opiskelijoiden posteriesitykset ja niitä seuranneet keskustelut ovat juuri päättyneet.
Lääketieteen opiskelu ja opetus on muuttunut merkittävästi Helsingin yliopistossa viime vuosina. Kurssikongressi on siitä yksi hyvä esimerkki.
Opiskelijat ovat tehneet 3-4 opiskelijan ryhmätyönä kurssikongressin abstraktit ja posterit. Niiden tekemisessä on noudatettu lääketieteellisen tutkimuksen kriteerejä.
Postereiden aiheet vaihtelevat hyvin yksityiskohtaisista ongelmista ja ilmiöistä erittäin laajoihin. Esimerkiksi näin: klamydiainfektion patogeeneesia olivat tutkineet Janer C., Kääriäinen E., Lindroos LT ja Malk K., länsimaisia gynekologis-obstetrisia seurauksia puolestaan Joutsenniemi K., Leinonen N., Nieminen T. ja Peltola A.
Opiskelijat ovat työstäneet postereitaan, abstraktejaan ja esityksiään koko syksyn. Jokainen esitys joutuu myös opiskelijatoverin opponoinnin kohteeksi, joten aivan pienitöinen kokonaisuus kurssikongressi ei ole.
Opiskelijoiden aiheiden moninaisuus miellyttää opettajia. Ryhmillä ei kuulemma ollut suuria ongelmia aiheidensa päättämisessä, tosin pari ryhmää mietti aihettaan yön yli.
Kurssikongressin posterit olivat esillä naistenklinikassa ja niitä kävivät lukemassa myös sairaalan henkilökunta. Töiden abstraktit yhdistetään myös kurssikongressikirjaksi. Posterit olivat esillä niin ikään Lääkäripäivät 2004 -tapahtumassa, mutta ne eivät kuitenkaan osallistuneet posterikilpailuun.
Ongelmalähtöisyys näkyy postereissa
Posterikongressin ympärille kehitetty opetusmuoto on tiedekunnassa uusi idea, jonka kliininen opettaja Ritva Hurskainen toi taannoisesta opetuksen kehittämisseminaarista Oulusta.
Tarkoituksena on kehittää ideaa ja toteuttamistapaa edelleen. Pyrkimyksenä on saada kongressiposterit työstettyä artikkeleiksi, jotta niitä voisi tarjota esimerkiksi Duodecim-aikakauskirjaan.
Tämä on nimenomaan opiskelijoiden oma projekti ja jokainen on ollut mukana.
Nämä ovat opiskelijoita, jotka ovat alusta asti opiskelleet ongelmalähtöisesti. Opit ovat menneet perille, tiedonhaun varmuus näkyy näissä töissä.
Aikaa esitykseen on vain kymmenen minuuttia. Tässä on samalla sekin opetuksellinen funktio mukana.
Kun kymmenkunta innokasta opettajaa kokoontuu opiskelijoiden postereiden ääreen, on mahdotonta sanoa kuka on milloinkin äänessä.
Opiskelijat ovat painuneet lounaalle.
Mihin tarvitsen tätätietoa?
Palataan postereiden ääreltä itse haastatteluhetkeen ja Tikkasen huoneeseen.
Jos oli Meilahden käytäväviidakko sokkeloinen, siltä kuulostaa myös tiedekunnassa tehty opintouudistus, ainakin aluksi.
- Lääkärin koulutus meni pitkään niin, että anatomiaa, fysiologiaa, lääketieteellistä biokemiaa ja farmakologiaa opiskeltiin peräkkäin omina kokonaisuuksinaan. Se oli aika erikoinen systeemi opiskella, väittää Tikkanen.
Nykyisin opiskelun avainsana on integraatio, eri kokonaisuuksien yhdistäminen monilla tasoilla ja tavoilla. Helsingin tiedekunnan erityispiirteenä Tikkanen pitää tutkimusorientoituneisuutta.
Horisontaalisessa integraatiossa on yhdistetty prekliinisten aineiden opetus niin, että esimerkiksi anatomiaa, fysiologiaa ja biokemiaa opetetaan yhteen nivelletysti. Toisaalta myös vaikkapa sisätautikirurgia ja keuhkotaudit on yhdistetty rintakipua käsittelevään opetuskokonaisuuteen.
Vertikaalisessa integraatiossa viedään puolestaan kliinisiä komponentteja opintojen alkuun ja päinvastoin eli teoreettisen tiedon hallinta ja soveltaminen pyritään viemään klinikkatyöhön.
Ovatko horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio kuitenkin vain hienoja sanoja? Mitä ne käytännön opiskelussa merkitsevät?
Tikkanen kertoo ennen ja nyt -tyyppisen esimerkin vertikaalisesta integraatiosta.
Kun vanhamuotoisessa opiskelussa opetettiin kolesterolin moniportainen biosynteesi biokemian opintojen yhteydessä, opiskelijoilla ei ollut aluksi kunnon käsitystä mihin tietoa käytännön kliinisessä työssä tarvittiin.
Nykyisin kerrotaan heti kolesterolin biosynteesin opettamisen aluksi mihin tätä tietoa tarvitaan: jotta ymmärretään mihin statiinilääkkeen käyttö perustuu hyperkolesterolemian hoidossa. Samalla kun kliininen tieto ja biokemia kulkevat käsi kädessä, motivoituu opiskelija paremmin kuin vanhassa järjestelmässä.
Vaikeasti toteutettava lääkärin koulutus
Kaksi muuta merkittävää opintouudistuksen muutosta ovat Kasvaminen lääkäriksi -opintokokonaisuus sekä ongelmalähtöinen PBL-opiskelu (Problem based learning.)
Kasvaminen lääkäriksi -opintojen yhtenä keskeisenä tavoitteena on kehittää opiskelijan vuorovaikutustaitoja. Opintojakson voi sisällöltään jakaa neljään jaksoon: vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa, eettinen pohdinta lääkärin työssä, johtajuus lääkärin työssä ja lääkäri moniammatillisen työyhteisön jäsenenä sekä neljäntenä tieteellinen ajattelu.
Ongelmalähtöinen opetus lähtee opiskelijan aktiivisuudesta ja painottaa itsenäisen tiedonhaun ja kriittisen ajattelun merkitystä. Perinteisestä ja pahimmillaan passivoivasta luento-opetuksesta on siirrytty pienryhmämuotoiseen ja ongelmalähtöiseen opiskeluun. Tunnilla voidaan esimerkiksi ratkoa tuutoriopettajan johdolla visaista potilastapausta.
Opintouudistuksen yksi keskeinen moottori on ollut Lääketieteellisen koulutuksen tuki- ja kehittämisyksikkö (TUKE), jota Tikkanen on ollut rakentamassa.
Tikkasen mukaan opintouudistus on saatu hyvälle tolalle, mutta parannettavaakin vielä on.
- Mikään ei ole niin hankalaa kuin hyvän lääkärikoulutuksen järjestäminen, huokaa Tikkanen.
Kansainvälisen arviointipaneelin mukaan tiedekunnan tulisi erityisesti kehittää vertikaalista integraatiota. Myös ydinainesanalyysiksi kutsuttu työ on kesken.
- Pyrimme määrittelemään sen mitä jokaisen lääkärin tulisi tietää ja osata. Ilman sitä ei selkeätä lääkärinkoulutusohjelmaa saada aikaiseksi, kuvaa Tikkanen ydinainesanalyysiä.
Helsingin lääkärikoulutuksessa Tikkanen nostaa keskeiseen asemaan koko tiedekunnan ammattitaitoisen henkilökunnan, mutta erityisesti TUKE:n johtaja ja opetusdekaani Mikko Salaspuro on joukkoineen tehnyt opintouudistuksen eteen merkittävää työtä.
Helsingillä on kuitenkin yksi erityisongelma. Kaksikielisyytensä takia tiedekunnalla on toisinaan vaikeuksia löytää riittävästi kaksikielisiä opettajia tietyille erikoisaloille. Erityisesti kokeneiden ruotsinkielisten opettajien lähtö eläkkeelle on aina tuntuva ja vaikeasti korvattava menetys.
