Psykiatristen potilaiden vapauden rajoittaminen on yleistä Suomessa

Eristyksessä on enemmän miehiä kuin naisia. Eristykseen joutuminen vaihtelee sairaaloittain.

Psykiatristen potilaiden vapauden rajoittaminen on Suomessa yleisempää kuin monissa muissa maissa, käy ilmi LL Carita Tuohimäen väitöstutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan myös tahdosta riippumatonta hoitoa on paljon. Vapauden rajoittamista perustellaan potilaan edulla, eli hoidon tarpeella ja potilaan vaarallisuudella itselleen.

Yhteispohjoismaiseen hankkeeseen kuuluvan tutkimuksen aineistona olivat rekisterit ja haastattelut. Rekisteritutkimukseen kerättiin kaikki 6 kuukauden aikana Tampereen, Turun ja Oulun tutkimussairaaloihin tulleiden potilaiden tiedot. Haastattelututkimukseen pyydettiin 50 tahdosta riippumattomalla lähetteellä tullutta ja 50 vapaaehtoisesti tullutta verrokkia.

Oulussa lepositeet ahkerassa käytössä

Tulosten mukaan psykoosi oli vapauden rajoitusta ennustava tekijä, ja se on myös tahdosta riippumattoman hoidon edellytys. Selittäväksi tekijäksi nousi myös aiempi tahdosta riippumaton hoito. Vaarallinen muille -kriteeriä käytettiin harvoin tahdosta riippumattoman hoidon perusteena. Tutkimusaineistossa sitä ei käytetty yksinään sitovassa hoitopäätöksessä koskaan.

Agitaatio tai desorientaatio oli yleisin syy eristämiselle. Miehiä eristettiin hieman yleisemmin kuin naisia. Naisten eristys edellytti ajankohtaista väkivaltaisuutta, kun taas miehiä eristettiin uhkaavan väkivallan vuoksi.

Väestöön suhteutetut eristysluvut erosivat eri tutkimussairaaloiden välillä. Oulussa eristettiin lepositeellä muita sairaaloita yleisemmin. Eristystä ennusti parhaiten tutkimussairaala, mutta vapauden rajoituksen runsasta käyttöä ennusti aiempi tahdosta riippumaton hoito sekä ajankohtainen tahdosta riippumaton status.

Väitöstutkimus ”The use of coercion in the Finnish civil psychiatric inpatients” tarkastetaan Oulun yliopistossa 14.9.

Miia Soininen