Rakkaus Jörn Donnerin silmin
Mitä mies ajattelee rakkaudesta, kun saa kuulla sairastavansa parantumatonta tautia? Donnerin havainnot veivät hänet matkalle Tukholmaan.
http://www.laakarilehti.fi/pics/jorndonner.jpg
Mitä mies ajattelee rakkaudesta, kun saa kuulla sairastavansa parantumatonta tautia? Donnerin havainnot veivät hänet muun muassa matkalle Tukholmaan.
”Minulle kerrottiin syksyllä 2006 muutaman päivän kuluessa ensinnäkin, että keuhkostani oli löytynyt todennäköisesti pahanlaatuinen kasvain, ja toiseksi, ettei minua mahdollisesti voitaisi leikata, ja lopuksi, että minulla olisi vielä viisi vuotta elinaikaa. Näin sanoi kirurgi, jonka arviot fyysisestä olemassaolostani perustuivat itse ehdottamaani PET-kuvaukseen.
Ketkä ihmiset olivat minua lähellä suhteessa, jota tulisi sanoa rakkaudeksi mutta joka usein ymmärrettiin väärin? Oliko mahdollista tuntea syvää rakkautta muihin kuin yhteen ainoaan ihmiseen? Kumma kyllä, pian tämän jälkeen kävi ilmi, että melkein kaikki ne, joihin minulla oli läheinen yhteys, olivat naisia; myös sellaisia, jotka olin kyllä tuntenut kauan mutta joiden en ollut koskaan otaksunut millään tavoin panevan painoa sille, että olin elossa.
Saatuani tiedon tulossa olevasta leikkauksesta matkustin ennen leikkauspäivää Tukholmaan tapaamaan kahta naista, jotka olivat yhdessä elämäni aikaisemmassa vaiheessa merkinneet minulle paljon ja merkitsivät yhä. En oikein tiedä, minkä vuoksi, mutta luulen, että jollakin tavalla halusin saada vahvistusta uskooni, että välillämme aikanaan tapahtuneella oli yhä tunneperäistä merkitystä, siitä huolimatta (tai sen vuoksi) että elin uutta elämää vaimon ja kahden kasvuikäisen pojan kanssa. Välitön rakkaus oli tämä fyysinen suhde, läheisyys näihin kolmeen, joka ei saanut sulkea pois muiden ihmisten myötätuntoa ja empatiaa. Tämä saattoi tietenkin virallisesti yksiavioisessa elämänmuodossa johtaa tiettyihin mustasukkaisuus- tai kateusilmiöihin, mutta olin elänyt niin kauan, etten voinut viitata kintaalla sille, mitä kannoin mielessäni: muistoille ja yhteisille elämyksille, jotka olivat jättäneet jälkensä minuun.
Kun olin herännyt varsin kauan kestäneen leikkauksen jälkeen ja tiesin siis jääneeni toistaiseksi henkiin, aloin vähitellen ymmärtää, mitä tämä piiri minulle merkitsi – perheen muodostama sisäpiiri ja ulompi piiri, johon kuuluu useita naisia sekä Suomesta että Ruotsista. Mutta miksi ainoastaan naisia? Vain muutamat heistä kuuluivat niihin, joiden kanssa minulla oli ”suhde”. Ratkaisevaa ei ollut fyysinen yhteenkuuluvuus vaan kenties tietoisuus siitä, että tarvitsin heitä ja että he jollakin tavalla tarvitsivat minua. Tai ehkä se, että elossa olemisellani oli yhä merkitystä.
Näin pyyhkiytyi kerralla pois nuoruusajan käsitys siitä, että rakkaus oli mahdollista vain ruumiillisesti, yhdynnän ja aistillisen tarpeidentyydytyksen kautta. Olin kylläkin yhä vakuuttunut viettielämän merkityksestä, mutta se saattoi merkitä monia asioita. Samalla tulin miettineeksi, miksi empatiaa tässä mainitsemassani mielessä ei esiinny miehillä laajemmalti; tähän tuli vahvistus sairaalan arkielämässä, kun muutaman kerran sain vihanpurkauksia siitä epätietoisesta yhden huoneen vankina olemisesta, joka johtui kytkemisestäni niin sanottuun pleura-drainageen.
Kun nyt leikkauksen kestettyäni olen oppinut ymmärtämään, että elän laina-ajalla (niin kuin olen aina elänyt, joskin sitä tiedostamatta), rakkauden käsite on saanut uuden merkityksen, joka liittyy vaikeasti kuvailtaviin henkisiin prosesseihin. Rakkaus on sitä, että ihminen ei ole yksin maailmassa.”
Jörn Donner
Lue koko artikkeli Lääkärilehden rakkaus-kesänumerosta, joka ilmestyy 21.6.
Mikä sinulle olisi tärkeää omalla laina-ajalla? Keskustele aiheesta.
Lovessa – päätoimittaja Päivi Hietasen kommentti
