Rastitentillä ei rästitetä ruutuja
Täytyykö rastilla käyttää kaikki kymmenen minuuttia. Entä jos asia selviää nopeammin?, heittää joku irvileuka.
Lääketieteen opiskelijoiden oppimiskeskukseen Terveystieteiden keskuskirjaston kellariin alakertaan on kerääntynyt viidennen vuosikurssin lääketieteen opiskelijoita.
Opetuskeskuksen pitkän käytävän molemmilla sivuilla on ovia: melkein kuin oltaisiin terveyskeskuksessa. Ovien vieressä on A4-kokoa oleva lappu, jossa on lyhyt selostus sisällä odottavasta potilaasta
On tenttipäivä. Kyniä ja konseptipapereita ei näy yhdelläkään. Sen sijaan pöydällä on iso termoskannu täynnä kuumaa hyvää kahvia ja iso vadillinen opettaja Leila Niemi-Murolan valmistamia makoisia suklaapipareita!
Kliininen opettaja Leila Niemi-Murola antaa viime hetken ohjeita OSCE-tentin (objective structured clinical examination) osallistujille.
Kohta tentti alkaa, samalla havaitaan, että yksi näyttelijöistä puuttuu.
Sillä oli vaikeuksia löytää paikoituspaikka, tietää joku. Samassa hengästynyt näyttelijä ryntää paikalle ja menee yhteen pitkän käytävän varrella olevista huoneista.
Kertoisiko joku mistä on kyse, kiitos.
OSCE-tentti on osa Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoiden Kasvaminen Lääkäriksi -opintoja.
Tämä kliinisiä taitoja mittaava tentti järjestetään lääketieteen opiskelijoille viidennen vuosikurssin aikana. Arkisesti rastitentiksi kutsutussa OSCE-tentissä on kymmenen rastia eli simuloitua potilastapausta, jotka opiskelijan pitää ratkaista. Karkeasti ottaen rasti koostuu kirjallisesta materiaalista sekä huoneesta, jossa on näyttelijä-potilas, tilannetta tarkkaileva ja muistiinpanoja tekevä opettaja sekä joillakin rasteilla myös opetushoitaja.
Opiskelijalla on kunkin rastin kohdalla aikaa yhteensä 12 minuuttia aikaa. Tehtävänannon eli potilastapauksen lukemiseen saa käyttää kaksi minuuttia. Itse tehtävään eli potilaan tutkimiseen, haastatteluun, hoitamiseen ja mahdolliseen jatkohoitoon lähettämiseen opiskelija voi käyttää enintään kymmenen minuuttia.
Ideana on vakioida kaikki muut tekijät paitsi opiskelijan suoritus. Huoneessa oleva opettaja ei saa puuttua tilanteeseen lainkaan. Opettaja kirjaa arviointilomakkeeseen opiskelijan tekemät tutkimukset ja toimenpiteet sekä kysymykset. Myös opiskelijan vuorovaikutustaitoja arvioidaan perusteellisesti erillisellä lomakkeellaan.
Mukana olevat näyttelijät ovat harjoitelleet suorituksensa identtiseksi. Samat näyttelijät ovat myös olleet mukana niin pitkään kuin OSCE-menetelmää on Helsingissä käytetty eli syksystä 2000 alkaen.
OSCE-tentin kehitti skotlantilainen Ronald Harden 1970-luvun alussa. Kansainvälisesti tästä tenttimistavasta on paljon kokemusta. Täysimittainen OSCE-tentti on Suomessa vain Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.
OSCE-tentin yksittäisiä rasteja voi tenttiä myöhemmin, jos on reputtanut.
Asiallinen tehtävänanto
- Ihan asiallinen tehtävänanto, kuvaa opiskelija Mirva Hartikainen neurologiarastia, kun tenttisuorituksesta on kulunut hetki.
Hartikainen teki 30-vuotiasta miespotilasta esittävälle näyttelijä Otto Kanervalle tarvittavat neurologiset perustutkimukset. Ne tehtyään hän diagnosoi potilaan vaivan kallonsisäiseksi kasvaimeksi ja lähetti miehen neurologian päivystykseen.
Opiskelija Ilkka Tuunainen suoritti sekä neurologian että ortopedian rastit. Mies vaikutti tentin jälkeen tyytyväiseltä, vaikka otsakiehkuran seutuvilla karpaloiva hiki todisti, että tentti ei ainakaan ollut mikään läpihuutojuttu.
- Sisätaudit ovat olleet minulle ehkä hieman mieleisempiä ja helpompia, Tuunainen tunnustaa.
OSCE-tentti on hänen mielestään hyvä keino mitata kliinisiä taitoja.
Menetelmää ja sen tuloksia on myös tutkittu yliopistolla. Esimerkiksi hengenahdistusrastiin osallistuneiden opiskelijoiden työskentelyä analysoitiin ja samalla tietoa täydennettiin kyselytutkimuksella, jossa selvitettiin kliinistä kokemusta eri erikoisaloilta, syventävien opintojen aihetta ja kiinnostavinta erikoisalaa.
Tutkimus paljasti, että vain 46 prosenttia opiskelijoista älysi pyytää opetushoitajalta pulssioksimetria tai kysyä happisaturaatioarvoa.
Sen sijaan sydämeen liittyvät tutkimukset olivat opiskelijoille tutumpia kuin hengityksen riittävyyden arviointi.
Leila Niemi-Murolan mukaan OSCE-tutkimukset auttavat löytämään opetuksen mahdolliset heikkoudet ja puutteet. Näin tuloksia hyödynnetään opetuksen suunnittelussa.
