Solunsalpaajahoito vaikuttaa muistiin ja keskittymiskykyyn

Solunsalpaajahoitojen on pitkään tiedetty aiheuttavan monia ohimeneviä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia, uupumusta ja hiustenlähtöä. Syöpäpotilaiden ennusteen parannuttua tutkimus on viime vuosina suuntautunut enemmän hoitojen pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseen.

Solunsalpaajahoitoa saavat potilaat kertovat usein muisti- ja keskittymisvaikeuksista. Tämä herätti tutkijoiden kiinnostuksen kymmenkunta vuotta sitten ja johti sytostaattihoidon neurobiologisten haittojen (chemo brain, chemo fog) selvittämiseen. Psyko-onkologian maailmankongressissa lokakuussa esitettiin useita töitä, joiden tulokset tukevat toisiaan. Ne osoittavat, että runsas kolmannes solunsalpaajia liitännäishoitona saaneista potilaista selviytyy neuropsykologisista testeistä vuoden kuluttua kontrolleja huonommin. Noin puolella tilanne näyttää korjaantuvan, mutta uusintatestaus 5 vuoden kuluttua viittaa siihen, että osalla haitta jää pysyväksi. Potilaiden itsensä ilmoittamat oireet korreloivat kuitenkin huonosti testituloksiin.

Osa kognitiivisista ongelmista näyttää liittyvän itse sairauteen tai sen aiheuttamaan ahdistukseen ja masennukseen, sillä testitulos on kontrolleja huonompi jo diagnoosivaiheessa ennen lääkehoitoa (1). Solunsalpaajahoito kuitenkin huonontaa tuloksia edelleen lähtötasosta. Eniten ongelmia esiintyy muistin, oppimisen ja tarkkaavaisuuden alueilla. Informaation prosessointi hidastuu.

Ilmiön taustatekijöitä on yritetty selvittää, jotta voitaisiin löytää kognitiivisten ongelmien ehkäisy- ja kuntoutuskeinoja. Tutkimustieto on kuitenkin tältä osin vielä epävarmaa. Toiminnallisessa MK-tutkimuksessa on todettu solunsalpaajia saaneilla potilailla kontrolleja vähäisempi frontaalilohkon aktivaatio neuropsykologista testiä suoritettaessa.

Immunologiseen puolustukseen liittyvät sytokiinit on yhdistetty kognitiivisen toimintakyvyn alentumiseen. Torontolainen tutkimusryhmä mittasi rinta- ja suolistosyöpäpotilaiden sytokiinipitoisuuksia (IL-1, -2, -4, -6, -8, -10, -12, TNF, IFN, GM-GSF) ennen ja jälkeen liitännäishoidon ja totesi ne suurentuneiksi heti diagnoosin jälkeen (2). Pitoisuuksien kasvu korreloi huonoihin neuropsykologisiin testituloksiin. Sytokiinipitoisuudet eivät kuitenkaan lisääntyneet solunsalpaajahoidon takia. Tämä viittaa siihen, että hermotuhon takana on muitakin mekanismeja.

Mikä sitten altistaa jotkut syöpäpotilaat näille ongelmille toisia enemmän? Syitä on etsitty perimästä (3). Näyttää siltä, että Alzheimerin tautiin assosioituva APOE:n E4-alleeli altistaisi myös solunsalpaajahoidon neuropsykologisille haitoille. Tämän on ehdotettu liittyvän hermokudoksen vaurioiden korjauskyvyn vähenemiseen. Katekoli-o-metyylitransferaasin (COMT) Val-alleelin kantajuus näyttää myös lisäävän riskiä. Val-alleelin kantajat metaboloivat dopamiinia tehokkaammin, mikä vähentää frontaalisen korteksin dopamiinipitoisuutta.

On mahdollista, että potilaiden kyky kuljettaa solunsalpaajia ulos aivoista veri-aivokynnyksen läpi vaihtelee. DNA:n korjausmekanismit saattavat niin ikään toimia toisilla paremmin. Myös telomeeristä on spekuloitu tässä yhteydessä - solunsalpaajat lyhentävät sitä ja saattavat aikaistaa vanhenemista. Kaiken kaikkiaan kognitiivisille ongelmille altistavat tekijät näyttävät moninaisilta.

Potilaiden oireita kannattaa kuunnella. Tässä tapauksessa ne avasivat kokonaisen uuden tutkimushaaran, joka on tuonut valaistusta potilaiden kokemiin oireisiin.