Sosiaali- ja terveysministeriön uusi kansliapäällikkö Kari Välimäki: Kuka hyötyy terveydenhuollon huonosta imagosta?

Sosiaali- ja terveysministeriön uusi kansliapäällikkö Kari Välimäki on todella huolissaan terveydenhuollon imagosta. Kenen intresseissä on rakentaa julkisuuteen kuvaa terveydenhuollosta, joka vain kuluttaa yhteiskunnan varoja ja jolla on lähes mahdotonta olla töissä?

Suomen terveydenhuolto on EU-maiden edullisinta, mutta siitä huolimatta palvelujen laatu yltää kansalaiskyselyissä aina kärkikaartiin. Tästä huolimatta julkinen keskustelu liikkuu lähes yksinomaan kalleuden ja tehottomuuden tuskailussa. Ketkä tällaista keskustelua sitten pitävät yllä?

- Aika pitkälti puheenvuorot tulevat terveydenhuollon sisältä. Taloudelliset kysymykset tulevat esiin tietysti talouselämän ja esimerkiksi valtiovarainministeriön puheenvuoroista. Terveydenhuoltojärjestelmän taloudellinen arviointi onkin heidän tehtävänsä, toteaa kansliapäällikkö

Kari Välimäki.

Hän kuitenkin muistuttaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden kannalta kaikkein olennaisinta on turvata voimavarat, joista riittävä ja ammattitaitoinen henkilökunta on keskeisintä. Välimäen mielestä pitää lähteä siitä, että "porukka haluaa hakeutua töihin julkiselle sektorille".

Työnjako muuttuu, kun maailma muuttuu

Kari Välimäki siteeraa tutkimuksia, jotka kiistatta osoittavat, että ihminen viihtyy työpaikassaan, jos siellä on haasteellista tekemistä, hyvä työilmapiiri ja hyvää johtamista.

- Näitä kaikkia tekijöitä ei ole välttämättä pystytty kaikissa terveydenhuollon työpaikoissa toteuttamaan, arvioi Välimäki ja pitää tätä yhtenä syynä julkisen terveydenhuollon imagon heikkenemiseen.

Tässä yhteydessä hän ottaa esille terveydenhuollon kehittämisen nykyistä asiakaslähtöisemmäksi. Hän uskoo näin myös työn haasteiden ja kiinnostavuuden paranevan.

- Ensinnäkin terveydenhuollon työnjakoa pitää arvioida ihan uudelta pohjalta. Paitsi sektoreiden välistä työnjakoa, myös koko terveydenhuollon henkilöstön välistä työnjakoa on mietittävä arjen kokemusten valossa.

- Meillähän on näyttöä onnistuneista uusista ratkaisuista, jotka osoittavat, että muutokset ovat mahdollisia ja tuottavat positiivisia tuloksia, sanoo Välimäki.

Hän katsoo tässä kohtaa myös lääkäreiden suuntaan ja toivoo ammattikunnan miettivän entistä enemmän sitä, miten terveydenhuoltoa toteutetaan kokonaisuutena, ei vain oman kliinisen työn toteuttamista.

Miksi lääkäreitä kelpaa johtamaan vain lääkäri?

Toinen keskeinen kysymys terveydenhuollon työpaikkojen viihtyvyydessä on johtajan rooli.

- Johtaminen ei ole mikään myötäsyntyinen ominaisuus, eikä se tule ihmiselle automaattisesti esimerkiksi jonkun koulutuksen kautta. Eivät juristit tai lääkärit ole automaattisesti myös kyvykkäitä johtajia. Siihen on hankittava erityistä koulutusta ja kokemusta, Välimäki painottaa.

- Johtamisessa tärkeintä on luoda puitteet hyvälle työnteolle, eikä se tarkoita, että tehdään kaikki ratkaisut muiden puolesta. Hyvä johtaja tarvitsee hyviä organisaatiotaitoja, hyviä ihmissuhdetaitoja ja taloudellista näkemystä.

Välimäki sanoo tavanneensa erinomaisia lääkäri-johtajia, mutta lääkäriys ei vielä tee ihmisestä hyvää johtajaa. Tämän vuoksi hänen on ollut ajoittain vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, että kunnassa terveysjohtajan olisi aina oltava lääkäri.

- Miksi vain lääkäri voisi johtaa lääkäriä? Vähän sama kuin, että vain vammainen voi auttaa toista vammaista. Tähän ajatteluun olen törmännyt esimerkiksi vammaispolitiikasta keskusteltaessa, Kari Välimäki huomauttaa.

Ihmisten erilaisuus on voimavara

Niin talousmies kuin Välimäki taustaltaan onkin, hän ei halua laskea kaikkea rahassa. Hän kannattaa esimerkiksi tuotantotalouden ammattilaisten jalkautumista tutkimaan terveyskeskuksen prosesseja, mutta ei pidä yksioikoisesta vertaamisesta.

- Terveydenhuollon palveluja on mahdotonta mitata pelkkällä numeraalisella tuottavuudella. On ehdottomasti otettava mukaan myös hoidon vaikuttavuus. Esimerkiksi yhteiskunnan tasolla mitattuna mitä onkaan saatu aikaan; ihmiset elävät pidempään, ja olemme saaneet ennen kaikkea lisää terveitä elinvuosia.

Välimäki pitää kuitenkin ensiarvoisen tärkeänä moniammatillisuuden hyväksymistä terveydenhuollossakin.

- On hyvä, että eri alojen ihmiset kohtaavat ja pohtivat prosessia omista taustoistaan käsin. Olen itse vetänyt talous- ja suunnittelyksikköä, jossa on eri alojen asiantuntijoita talouspolitiikan tuntijoista sosiaalipolitiikan asiantuntijoihin. Mikään ei voisi olla parempi työyhteisö kuin sellainen, jossa on eri alojen asiantuntijoita. Erilaisten näkemysten yhteensovittaminen voi todella synnyttää jotain uutta, Kari Välimäki toteaa.

Unohtuiko kansanterveystyö?

Välimäen edeltäjän, Markku Lehdon aikana käynnistettiin laaja kansallinen terveysprojekti. Välimäki sanoo sillä saadun jo nyt paljon aikaan. Uudistuksen kurssissa olisi kuitenkin vähän reivaamista.

- Monet hyvät uudistukset tuppaavat painottumaan ajan kanssa sinne erikoissairaanhoidon suuntaan. Onkohan niin, että kaikki haluaisivat tehdä monimutkaisia, viimesijaisia asioita, vaikka perustasolla voitaisiin tehdä monia asioita ja viedä niitä eteenpäin, mikä olisi myös terveystaloudellisesti perusteltua? Välimäki pohtii.

Hän katsoo, että perusterveydenhuollon lähetekäytäntö ja asiakaspalvelun taso vaikuttavat suoraan siihen, mitkä ovat erikoissairaanhoidon kulut. Terveydenhuolto maksetaan kuitenkin samasta pussista, joten sitä pitäisi katsoa kokonaisuutena. Välimäki on hyvin huolestuneena seurannut perusterveydenhuollossa tapahtuvaa kehitystä. Viime vuosikymmenellä vannottiin vielä väestövastuuperiaatteen nimiin, mutta perusidea on Välimäen mielestä unohdettu viime aikojen keskustelussa.

- Perusterveydenhuolto hallitsee potilaan hoitoketjua. Jotta lähete- ja palautekäytäntö toimisi sutjakkaasti, perusvastuu siitä on kannettava perusterveydenhuollossa eli käytännössä omalääkärin huoneessa.

- Useinhan esimerkiksi kirurginen toimenpide on nopeasti hoidettu, mutta toipumisaika vaatii pitkäaikaista seurantaa. Onhan kaikkein luontevinta, että potilas voidaan vastaanottaa perusterveydenhuollossa ja tarvittaessa saada myös sosiaalisektorin palveluja.

Välimäki on myös hieman huolestuneena seurannut perusterveydenhuollon siirtymistä yksityisille yrityksille.

- Onko vaarassa käydä niin, että jollain firmalla on erityinen taloudellinen intressi hyödyntää mahdollisimman paljon erikoissairaanhoidon palveluja? Terveydenhuolto on kuitenkin kokonaisuus, eikä erikoissairaanhoidon arvostus siitä vähene, jos perusterveydenhuolto saa sille kuuluvan arvon, Kari Välimäki sanoo painavasti.

Taustalta huipulle

52-vuotias Kari Välimäki nousi kansliapäällikön parvekehuoneeseen työskenneltyään 11 vuotta STM:n talous- ja suunnitteluosaston päällikkönä. Hän ei ole päässyt ryvettymään mediajulkisuudessa ja on monelle terveydenhuollon päättäjällekin kohtuullisen vieras mies.

Välimäki valmistui Tampereen yliopistosta vuonna 1977 taskussaan laudaturin paperit sekä tilastotieteestä että aluetieteestä. Sosiaalipolitiikka ei häntä yliopistossa kiinnostanut lainkaan, vaan sivuaineopinnot olivat matematiikkaa, kansantaloustiedettä, kunnallispolitiikkaa ja "runsas määrä muita aineita tuon ajan vapaaseen henkeen".

Ministeriöön Välimäki tuli ensimmäisen kerran vuonna 1979 nimenomaan matemaatikoksi. Sitten kierros kansalaisjärjestöjen ja ulkomaiden jälkeen takaisin ministeriöön.

Tässä vaiheessa sosiaalipolitiikka oli jo vienyt miehen mukanaan, vaikkei hän aio numeroiden ja loogisen ajattelun kunnioittamista koskaan persoonastaan kadottaakaan. Välimäen mukaan sosiaalipolitiikassa parasta on kanssakäyminen ihmisten kanssa. Asiat tosin eivät tule valmiiksi, mikä tilastotieteilijän on pitänyt hyväksyä.

Kun edeltäjän, Markku Lehdon, yksi tavaramerkki oli kuiva, englantilaistyyppinen huumori, Kari Välimäki tunnustautuu pohjalaisen jäyhäksi. Jäyhyydestä ei kuulemma ole haittaa paljon muussa kuin golfin peluussa, jossa pitäisi osata lyödä rennosti. Ilmajoelta syntyisin oleva Välimäki kertoo myös pitävänsä valokuvaamisesta; kodin seinälle on päätynyt otoksia Vienan Karjalan maisemista, joihin Välimäki ihastui syvästi kotiseuturetkillä vaimon suvun maisemiin.