Suomalainen lääkekehitys voi pärjätä kilpailussa täsmälääkkeistä

Pienen Suomen on turha ryhtyä kilpajuoksuun suurten lääkejättien kanssa. Suomalaistutkimus keskittyykin yhä voimakkaammin muun muassa uusien geeniterapialääkkeiden kehittelyyn. Myös biomateriaalitutkimus on maailman huippua.

Biolääketieteestä piti tulla Suomen uusi "Nokia-ilmiö". Soitellen sotaan lähteneet sijoittajat joutuivat kuitenkin pettymään; IT-teollisuuden tavoin voittoja ei vuoltukaan parissa yössä.

- Lääkekehitys kestää kaikista hurskaista toiveista huolimatta edelleenkin kymmenisen vuotta. Kun tehokas patenttiaika on 7-10 vuotta, pitäisi lääkkeen myydä suojan aikana vähintään kahden miljardin euron arvosta, jotta sijoittajatkin hyötyisivät, sanoo toimitusjohtaja

Esa Soppi

Soppi toimii Suomen Lääkeklusterin kansainvälisen rahoitus- ja viestintätyöryhmän puheenjohtajana. Klusterin toiminta-ajatuksena on edistää osaamisen hyödyntämistä suomalaisessa lääkealan yritystoiminnassa. Käytännössä toiminnan painopiste on siirtymässä yhä voimakkaammin pienehköjen yritysten kansainvälistymisen ja liiketoimintaedellytysten edistämiseen.

Suomalaisyrityksissä on havaittu karvaallakin tavalla, että tiedettä meillä kyllä osataan tehdä, mutta liiketoimintaosaaminen ei kartu tutkimuslaboratorioissa.

Yhdysvalloissa tämä on tajuttu jo kauan. Siellä esimerkiksi rahoituksen saaminen lääkekehitykseen on ollut mahdotonta, jollei innovatiivisella yrityksellä ole palkkalistoillaan myös talouden ammattilaisia.

Rahasta tiukkaa, tieteessä kärjessä

Eurooppaa ja Yhdysvaltoja verrataan aina Yhdysvaltojen eduksi, kun lasketaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn käytettyjä euroja ja dollareita.

- Lääketeollisuuden tutkimukseen ja tuotekehittelyyn USA:ssa käytetään jo lähes kaksi kertaa niin paljon kuin Euroopassa yhteensä, Esa Soppi huomauttaa.

- Suomalaiset eivät luonnollisestikaan pärjää rahoitusmittareilla mitattuna, mutta jos katsotaan biolääketieteellisen tutkimuksen tasoa, pärjäämme loistavasti. Suomalaisiin tutkimusjulkaisuihin viittauksia kertyy 92,6 tuhatta asukasta kohden. Amerikkalaisia viittauksia on 85,5, mutta eurooppalaisia vain 50 tuhatta asukasta kohden.

Myös julkaisuja tuhatta asukasta kohden -mittarilla pieni Suomi tuottaa huomattavasti enemmän kuin Yhdysvallat tai muu Eurooppa.

- Oleellista kuitenkin on, miten muuttaa tutkimustieto myyntikelpoisiksi lääkkeiksi, sanoo Orion Pharman varatoimitusjohtaja

Timo

Lappalainen

Hänen mukaansa alkuvaiheen lääkeinnovaatiot näyttävät olevan entistä enemmän pienten innovatiivisten yritysten harteilla. Orion Pharma on jättänyt isot kilpailluimmat terapia-alueet isojen firmojen huoleksi ja keskittynyt muutamalle ydinosaamisalueelle.

Tulevaisuuden uudet molekyylit ovat entistä enemmän niin sanottuja täsmälääkkeitä, esimerkiksi geeniterapialääkkeitä. Lappalaisen mukaan tämä tuo sekä mahdollisuuksia että haasteita pienille yrityksille. Vähän käytetyn lääkkeen kehittäminen maksaa suurin piirtein yhtä paljon kuin jättimyynnin saavuttavan valmisteen.

- Tufts Centerin laskelman mukaan uuden lääkkeen kehittäminen on neljä kertaa kalliimpaa nyt kuin 20 vuotta sitten. Lääkkeen keskimääräinen kehittämiskustannus on nykyisin noin 802 miljoonaa dollaria, Lappalainen sanoo.

Tuotekehityksen ja omistajille jaettavien osinkojen suhde on lääketeollisuudessa merkityksellinen. Lappalainen on omien sanojensa mukaan tyytyväinen Orionin ratkaisuihin. Esimerkiksi viime vuonna tuotekehitykseen käytettiin noin 75 miljoonaa euroa ja osinkoja jaettiin noin 108 miljoonaa.

Kaadutaanko byrokratiaan?

Esa Soppi sanoo, että Suomen hyvä asema tieteen kentillä on seurausta paitsi korkeatasoisesta tutkimuksesta ja tieteen tasosta, myös hyvästä maineestamme kliinisten lääketutkimusten tekijämaana. Suomalaiset tutkijat ja potilaat ovat päässeet mukaan moniin suuriin lääketutkimuksiin.

Näin oli ainakin ennen.

- Tilanne on nyt nopeasti muuttumassa, sanoo Remedium Oy:n toimitusjohtaja

Kai Lindevall

Remedium on Suomessa kymmenkunta vuotta toiminut lääkealan palveluyritys, joka tuottaa kliinisiin lääketutkimuksiin liittyvää suunnittelua, konsultointia, tiedonhallintaa ja tutkimusraportointia.

- Nykyisin sairaaloissa on suuri määrä erilaista byrokratiaa hallinnoimassa kliinisiä tutkimuksia. Kaikki byrokratia ei ole turhaa, mutta se lisää kustannuksia 20-30 prosenttia, Lindevall toteaa.

Hänen mukaansa tutkimuskustannukset ovat samaan aikaan kasvaneet roimasti.

- Olisiko hinnan optimointi kuitenkin parempi kuin maksimointi? Lindevall kysyy ja kaipaa avointa keskustelua tutkimuksenteon mahdollisuuksista.

- Yllättäen Suomeen on iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta myös osaajapula. Pula on kaiken tason lääketutkimuksen tekijöistä, kummastelee Kai Lindevall.

Tutkimus tarvitsee osaamiskeskuksia

Ratkaisuksi kilpailukyvyn parantamiseen Lindevall näkee osaamiskeskukset, joissa kokeneet tutkijalääkärit johtavat tiimejä. Nykyjärjestelmän pirstaleisuus tekee tutkimuksesta byrokraattista, kallista ja vaikeasti hallittavaa.

- Hyvinä esimerkkeinä voisi mainita vaikka Tampereen yliopiston rokotusklinikan. Professori

Timo Vesikarin

Yksikkö hallinnoi koko tutkimusprojektia, vastaa monitoroinnista, ilmoituksista viranomaisille, lääketurvakoordinoinnista, tiedonhallinnasta ja raportoinnista.

- Kun erääseen rokotetutkimukseen tarvittiin 23 500 lasta 30 kuukaudessa, yksikkö onnistui 30 kuukaudessa saamaan 24 280 lasta, joista kolmen vuoden seurannassa keskeytti vain 3,9 prosenttia. Tällaiseen pystytään harvassa maassa, Lindevall kehuu.

Hintakilpailun puristuksessa yhä enemmän lääketutkimuksia on siirtynyt uusiin EU-maihin sekä Aasiaan. Myös Remedium on siirtänyt työtä muun muassa Viroon.

- Aasiaan moni firma lähti vähän kuin soitellen sotaan - mutta on joutunut tulemaan ihmetellen takaisin. Esimerkiksi Kiinassa tutkimusdatan siirto tietokantaan on kohdannut yllättäviä vaikeuksia. Siellä kun riittävää englanninkielentaitoa on vain tohtoritasoisella akateemisesti koulutetulla väellä. Palkkataso tosin on siellä silti niin alhainen, että työn teettäminen vielä kannattaa, Kai Lindevall kertoo.