Suomi Areena: Palvelulupaus vai palvelu-uhkaus?

Heikoimmassa asemassa olevan näkökulmasta kohti julkista palvelulupausta, vaati keskustelupaneeli.

Mikä se semmoinen julkinen palvelulupaus on, josta hallitusohjelmassa puhutaan? Mihin sitä tarvitaan vai tarvitaanko ensinkään?

Kovin selvää käsitystä tästä ei saatu Porin Suomi Areenassakaan, vaikka paneelikeskustelua aiheesta vetivät perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula ja sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä.

Keskustelun järjestivät STM ja Sitra.

Kritiikkiä sen sijaan satoi, eivätkä keskustelun vetäjien rooleissa olleet ministerit päässeet kovin paljoa puolustautumaan.

Lopputulemana keskustelussa kuitenkin päädyttiin siihen, että julkinen palvelulupaus pitää tehdä heikoimmassa asemassa olevan näkökulma edellä.

Sanahirviö vai vihkilupaus?

– Julkinen palvelulupaus on sanahirviö. Se tuo mieleen lionsklubin säännöt. Mikä sitten olisi parempi sana? Esimerkiksi sitoutuminen merkitsee enemmän, kärjisti kokemusasiantuntijaksi ja tavikseksi itsensä määritellyt toimittaja Timo Laukkio.

Hän toivotti kuitenkin palvelulupauksen tervetulleeksi.

– Minulle palvelulupauksesta tulee mieleen vihkilupaus, johon sitoutuminen on vaihtelevaa. Mielenkiintoinen uusi käsite, jossa sisältö ratkaisee, sanoi johtajaylilääkäri Kati Myllymäki Etelä-Savon sairaanhoitopiiristä.

Hän pelkäsi, että lupaus voi hyvin kääntyä myös palvelu-uhkaukseksi, jossa palvelut keskittämisen nimissä viedään entistä kauemmaksi.

Perustuslaissahan se jo on

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta muistutti perustuslaista. Siellä todetaan, että kaikille kuuluu ihmisarvoisen elämän edellyttämä huolenpito ja toimeentulo, sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Tämä on minulle se julkinen palvelulupaus. Se, mitä tänään puhutaan, on jotain muuta, Hiilamo sanoi.

– Julkista palvelulupausta ei mielestäni oikeasti tarvita. Siitä ei voi tulla mitään hyvää, koska se ei millään tavalla voi parantaa sitä, mitä sanotaan perustuslaissa.

Hiilamo huomautti, että hallituksen sote-lakipaketista voi lukea kyseessä olevan itse asiassa maakuntien palvelulupaukset.

– Mihin tätä työkalua tarvitaan? Palvelulupaus pitäisi määritellä valtakunnallisella tasolla, ei maakunnan tasolla. Asiat eivät voi olla eri tavoin eri maakunnissa, Hiilamo kritisoi.

Palvelulupauksella hyvinvoinnin rajat?

– Onko julkisessa palvelulupauksessa kyse siitä, että hyvinvointiyhteiskunnassa on menty liian pitkälle ja nyt sitä on ruvettava rajaamaan? kysyi johtaja Antti Kivelä Sitrasta.

– Onko palvelulupaus kauniimpi sana priorisoinnille? Kati Myllymäki kysyi.

Kivelä vaati, että palvelulupaus pitää tehdä kansalaisille. Sen pitää olla konkreettinen ja mitattavissa.

– Palvelulupauksen pitää olla sellainen, että kansalainen pystyy seuraamaan sen toteutumista.

Hyvä esimerkki tästä on Kivelän mielestä hoitotakuu, joka edellyttää, että tiettyyn leikkaukseen on päästävä kuudessa kuukaudessa.

Ehkä olisi hyvä, että ihmiset tietäisivät mihin heillä on oikeus ja mihin pitää itse varautua, Kivelä pohti. Esimerkiksi hän otti Sveitsin, jossa suun terveydenhuolto on kustannettava itse. Yhteiskunta tulee apuun vain lasten kohdalla, sekä syöpä- ja onnettomuustapauksissa.

Myllymäki muistutti, että lainsäädännössä on nytkin kriteerejä monille asioille hoitotakuusta alkaen. Palvelulupaus voisi olla hänen mielestään sellainen, että ihmiset pääsevät yleislääkärille, ambulanssi tulee kun tarvitaan, päivystävä sairaala on tolkullisen matkan päässä, syöpä hoidetaan ja vanhana saa hoivaa.

– Palvelulupaukseen voisi kirjata, että rintasyöpä hoidetaan tietyssä aikarajassa. Ei sinne tarvitse laittaa sitä, millä lääkkeillä se tehdään, Myllymäki pohti.

Heikoin ensin

Heikki Hiilamon mielestä palvelulupausta pitäisi lähteä ajattelemaan heikoimmassa asemassa olevien näkökulmasta. Kaikkien avuttomimmassa asemassa olevat ihmiset asuvat usein laitoksissa. He eivät pysty itse puhumaan puolestaan.

– Laki on köyhän paras oikeus, Hiilamo muistutti.

Varallisuus tai tausta ei saa määrätä sitä, millaista hoitoa saa, vaan ammattilaisten pitää saada hoitaa kaikkia tasapuolisesti kukkaroon katsomatta.

– Koko hoitopolku pitää rakentaa heikoimman näkökulmasta, säesti teknologia- ja kasvuyritystapahtuma Slushin toimitusjohtaja Marianne Vikkula.

– Minun toiveeni julkiselle palvelulupaukselle on, että siitä pitää tehdä selkeä. Kansalaisten pitää tietää, mitä palveluja saa käyttää ja mitä ei. Tilanne tulee olemaan kaikille uusi. Jos palvelulupausta ei tehdä hyvin, seurauksena on sotku, Vikkula sanoi.

Kuva: Suomi Areena