Suuret yksiköt eivät tuo tehoa eikä säästöä Syrjäseudulla lääkärin työssä vielä tekemisen iloa

Suomen laajimman kunnan Inarin noin 7 000 asukkaan terveydestä vastaa omalta osaltaan terveyskeskuslääkäri

Pekka Harve

Hän sanoo, ettei halua uhota, mutta:

- Täällä syrjäseudulla hallinto ei ole pilannut työniloa, talousraamit tietysti rasittavat, mutta työn vapaus, haastavuus ja palkitsevuus ovat säilyneet.

Ivalossa sijaitsevassa terveyskeskuksessa on 6,5 lääkärinvirkaa.

Tilastoissa Inarin kunnan terveydenhoito onkin pärjännyt hyvin. Kokonaiskustannukset ovat alle maan keskiarvon, vaikka pitkien välimatkojen ja henkilökunnan palkoissa olevan syrjäseutulisän pitäisi viedä kunnan kilpailukyvyn, eli tehdä siitä muuta maata kalliimman.

Pieni on kaunista

Pekka Harve määrittelee kaksi avaintekijää, jolla Inarin hyvään tilanteeseen on päästy. Ensimmäinen tekijä on yksikön koko: pieni on kaunista.

- Meidän yksikkömme on pysynyt järjellisen kokoisena, eli se vastaa 7 000 kuntalaisen ja matkailijoiden tarpeita.

- Kuntauudistuksessa kaavailtu 30 000-150 000 hengen väestöpohja ei voi tuottaa mitään hyvää. Jos suuruus olisi taloudellisuutta, viiden suurimman kaupungin terveydenhoitomenot olisivat pienimmät. Eivät ne ole, vaan päinvastoin ne ovat suurimmat, sanoo Pekka Harve.

Hänen mielestään suurten kaupunkien kannattaisi harkita perusterveydenhuollon pilkkomista pienehköiksi "itsehallinnollisiksi" yksiköiksi, jolloin voitaisiin yhdistää suuren väestön vakaa rahoituspohja ja pienen yksikön joustavuus, työn ilo ja henkilökunnan sitoutuminen.

Hyvä perushoito säästää erikoishoidossa

Toinen avaintekijä on Pekka Harven mukaan kyllin hyvä perusterveydenhoito. Eli kallis perusterveydenhoito säästää erikoissairaanhoidossa. Inarin kunnassa perusterveydenhoidon menot ovat yli maan keskiarvon, mutta erikoissairaanhoidon selvästi alle.

- Ihmisten täytyy luottaa siihen, että he pääsevät tarvittaessa osastolle ja saavat tarvittavan hoidon. Tällöin ei tulla varmuuden vuoksi lääkäriin eikä vastusteta kotiutusta osastolta, koska pelätään, ettei tarpeen vaatiessa enää päästä takaisin.

- Yhden euron säästö perusterveydenhoidossa maksaa vähintään viisi euroa erikoissairaanhoidossa, linjaa Harve.

Terveyskeskuksen ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä hän tähdentää taas pienen yksikön autuutta. Esimerkiksi hän tai joku toinen Ivalon terveyskeskuksen lääkäreistä tuntee jokaisen Lapin keskussairaalan erikoislääkärin ja toisinpäin.

- Erikoissairaanhoidon lääkärin ei tarvitse pähkäillä, mitä minä oikein tarkoitan tai liioittelenko minä. Ja meidän päässä taas ymmärretään keskussairaalan ihmisten viestit. Yhteistyö on saumatonta, kuvailee Harve.

Terveyskeskuksessa tapahtuvat erikoislääkäri konsultaatiot ovat kehittyneimmät mielenterveystyössä. Psykiatri ja perheterapeutti / lastenpsykiatri tapaavat potilaat ja perheet tarvittaessa yhdessä terveyskeskuslääkärin kanssa ja tekevät hoitosuunnitelman yhdessä. Turhat konsultaatiot ja tiedonvälittämiset jäävät pois. Näin säästyy aikaa ja energiaa.

- Paradoksaalista on, että suuremmissa terveyskeskuksissa ei kuulemma ole aikaa tällaiseen ajan säästämiseen, Harve toteaa.

Kunnanlääkärit päivitettynä

Pekka Harve pitää ihanteenaan entisajan kunnanlääkärijärjestelmää, mutta päivitettynä. Vanhasta voisi ottaa hänen mielestään mukaan lääkärin ja potilaiden toistensa tuntemisen ja keskinäisen kunnioituksen ja lääkärin tarpeeksi suuren toimintavapauden.

Lisäksi tarvitaan riittävät resurssit. Tämä poistaisi entisen järjestelmän huonon puolen, kohtuuttoman työmäärän.

Tuttuudesta ja keskinäisestä kunnioittamisesta Harve kertoo tapauksen vuosien takaa.

- Jouduin sanaharkkaan erään potilaan kanssa. Mietin tapahtunutta yön yli ja päätin soittaa miehelle ja pyytää anteeksi. Mies ehti soittaa ensin ja sanoi: "Mulla oli eilen huono päivä. Mutta ei ollut sullakaan paras päivä". Asiat sovittiin ja hoitosuhde jatkui entisellään.

Harve ei ole innostunut nykyisestä väestövastuujärjestelmästä.

Hänen mielestään lääkärin kannalta oikein mitoitettu väestö auttaa kyllä työn hallinnassa ja palkkakin on kohtuullinen.

- Mutta onnistuakseen järjestelmä vaatii rahaa ja täyttä miehitystä. Jos lääkäreitä puuttuu, osa kunnan väestöstä joutuu kohtuuttomaan lääkärittömään asemaan. Varajärjestelmät toimivat huonosti, sanoo Pekka Harve.

Nuoret opettavat ja piristävät vanhoja

Pekka Harve on osa-aikaeläkkeellä, varsinaiseen eläkkeeseen on aikaa reilu kolme vuotta.

- Osa-aikaeläkejärjestelmälle annan täyden kympin. Kun on saanut hieman huilata, jaksaa taas vaativampaakin työntekoa, sanoo Harve.

Hän ei pidä mahdottomana, että jatkaisi työntekoa 63 ikävuoden jälkeenkin. Samalla, kun hän sanoo olevansa osa-aikaeläkkeen mannekiini, hän kehuu estoitta myös toista, joskus hieman huonossakin huudossa ollutta järjestelmää, keikkalääkäreitä.

- Meillä on käynyt täällä keikkalääkäreinä ja muina sijaisina nuorta ja todella fiksua väkeä. Me vanhat saamme vähintään yhtä paljon oppia heidän tavoistaan työskennellä kuin he meiltä. Nuorten kanssa työskentely on kuin vitaminiiniruiske.

- Keikkalääkärit ovat meille välttämätön varaventtiili esimerkiksi päivystysten suhteen. Ja onneksi kunta on suhtautunut pyyntöihimme myönteisesti ja antanut rahaa keikkalääkäreiden käyttämiseen, sanoo Pekka Harve.