Suurin osa bipolaarihäiriöpotilaista vailla asianmukaista lääkehoitoa
Vain 42 prosenttia tutkimuksen potilaista oli saanut asianmukaista lääkehoitoa akuuttivaiheessa. Ongelman syynä oli yleensä virheellinen diagnoosi.
– Kaksisuuntaista mielialahäiriötä (bipolaarihäiriötä) sairastavat jäävät usein ilman asianmukaista diagnoosia ja lääkehoitoa, sanoo Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsä.Isometsä johtaa kliinistä Jorvi Bipolar -tutkimusta, joka on laajin ja moniulotteisin Suomessa toteutettu kaksisuuntaista mielialahäiriötä koskeva tutkimusprojekti. Siinä on mukana Espoossa, Kirkkonummella ja Kauniaisissa asuvia bipolaarihäiriöstä kärsiviä potilaita.
Tutkimuksessa on muun muassa selvitetty kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistamista ja hoitoa nykyisessä palvelujärjestelmässä sekä potilaiden toipumisen ennustetta, itsetuhoisuutta ja toimintakykyä.
– Vain 42 prosenttia kaikista tutkimuksessa mukana olleista 191 potilaasta oli saanut asianmukaista lääkehoitoa akuuttivaiheessa. Keskeisin syy lääkehoidon ongelmiin oli virheellinen diagnoosi, kertoo Isometsä.
Sairaalassa hoidetut maniapotilaat saivat kaikki asianmukaista hoitoa, mutta ongelmat kasaantuvat masennusvaiheiden hoitoon avohoidossa.
– Tyypillisiä ongelmia olivat mielialaa tasaavan lääkehoidon puuttuminen ja masennusvaiheiden hoitaminen tavallisena depressiona pelkästään masennuslääkkeiden avulla. Tämä voi pahimmillaan provosoida maanisia tai hypomaanisia jaksoja, Isometsä muistuttaa.
Koska keskeisin tekijä asianmukaisen hoidon kannalta on oikea diagnoosi, tutkijat suosittelevat että sairautta seulottaisiin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa esimerkiksi MDQ-mielialahäiriökyselyn avulla. Tämän lisäksi sairauden kulkuun tulisi kiinnittää selvästi nykyistä enemmän huomiota. Mielialan säännöllinen seuranta mielialapäiväkirjan avulla auttaa saamaan selkeämmän kuvan potilaan voinnin vaihteluista. Näin myös hoidon laatu kohenisi.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian osittain rahoittamaa laajempaa mielialahäiriöiden tutkimusprojektia, joka toteutetaan Helsingin yliopiston, Kansanterveyslaitoksen ja HYKS:n yhteistyönä.
Ulla Järvi
