Sydänsarkoidoosien määrän kasvu herätti tutkimusinnon

Lääkärilehden väitöskirjapalkinnon saa tänä vuonna Riina Kandolin väitöskirjallaan Cardiac Sarcoidosis and Giant Cell Myocarditis in Finland.

Sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Riina Kandolin innostui kardiologiasta työskennellessään amanuenssina opiskeluaikana keskussairaalassa.

Kandolin halusi ryhtyä tutkimaan kliinistä aihetta, kun väitöskirjan aloittaminen ajankohtaistui.

Väitöskirjan ohjaajien ja Kandolinin kiinnostus heräsi, kun HYKS:n Meilahden sairaalan kardiologian klinikassa oli diagnosoitu sydänsarkoidoositapauksia yllättävän paljon.

– Halusimme tutkia, miksi näiden sairauksien määrä oli räjähdysmäisessä kasvussa. Meitä kiinnosti myös selvittää, millaisia tauteja sydänsarkoidoosi ja jättisolumyokardiitti oikein ovat. Aihepiiristä oli tehty aikaisemmin vähän tutkimusta.

Kandolin havaitsi, että sydänsarkoidoositapausten määrät kasvoivat noin 50-kertaisiksi 1980-luvulta 2010-luvulle.

– Diagnosoitujen sydänsarkoidoosien määrän kasvu johtuu ensisijaisesti kuvantamismenetelmien kehityksestä ja kliinikoiden lisääntyneestä tietoisuudesta, joskaan todellista insidenssin kasvua ei varmuudella pystytä sulkemaan pois.

Hoitokäytännöt muuttuivat

Tulosten mukaan sydänsarkoidoosi tai jättisolumyokardiitti aiheuttaa noin 25 prosenttia nuorten ja keski-ikäisten eteiskammiokatkoksista. Kun potilaalla on toisen tai kolmannen asteen johtumishäiriö, sydänsarkoidoosi tai jättisolumyokardiitti on taustalla noin neljäsosassa tapauksista.

Kandolin yllättyi juuri johtumishäiriöiden osuudesta kyseisissä sairauksissa.

– Nämä väitöskirjani päätulokset ovat muuttaneet hoitokäytäntöjä. Nuorehkoilla potilailla osataan nykyisin epäillä sydänsarkoidoosia tai jättisolumyokardiittia, kun johtumishäiriö on todettu. Tutkimuksissa selvitetään, onko todella kyse niistä. Lisäksi kynnys rytmihäiriötahdistimen asennukselle on madaltunut kammioperäisten rytmihäiriöiden merkittävän riskin vuoksi.

Sydänsarkoidoosin ja jättisolumyokardiitin diagnostiikka ja seurantamarkkerit ovat parantuneet. Aikaisempaa enemmän tiedetään muun muassa koepalatutkimusten herkkyydestä ja kuvantamistutkimusten soveltuvuudesta.

Potilaiden ennuste on entistä valoisampi

Kandolin toteaa, että suurimmalla osalla sydänsarkoidoosi- ja jättisolumyokardiittipotilaista on nykyisin paljon parempi ennuste kuin aikaisemmin.

– Vaikka potilaalla olisi sydämen vajaatoimintaa ja hengenvaarallisia rytmihäiriöitä, ennusteeseen voidaan vaikuttaa suotuisasti, kun tauti diagnosoidaan ajoissa ja sitä ryhdytään pikaisesti hoitamaan.

Jatkotutkimus on jo käynnissä

Kandolin kertoo, että tutkimus on laajentunut ja sen ytimeen on perustettu tutkimusryhmä, Myocardial Inflammatory Diseases in Finland (MIDFIN).

Ryhmä pureutuu sydänsarkoidoosin ja jättisolumyokardiitin taustamekanismeihin, geneettisiin eroihin ja patogeneesiin sekä tulevaisuudessa prospektiiviseen kansainväliseen lääketutkimukseen.

Myös sydänsarkoidoosi- ja jättisolumyokardiittipotilaiden kansallinen rekisteri on perustettu.

Viisi palkintoehdokasta

Lääketieteellisten tiedekuntien dekaaneilta pyydettiin ehdotuksia vuoden 2016 aikana hyväksytyistä väitöskirjoista. Ehdokkaita oli viisi.

Lääkäritoimitus toteaa palkinnon perusteluissa, että Kandolinin väitöskirjassa on viisi osatyötä, joissa kaikissa väittelijä on ensimmäinen kirjoittaja. Tulokset on julkaistu korkeatasoisissa lehdissä, ja näitä julkaisuja on jo nyt siteerattu paljon kansainvälisesti.

Väitöskirja sisältää uutta kaivattua tietoa harvinaisesta, potentiaalisesti vaarallisesta sairaudesta. Tutkimuksen tulokset auttavat sekä hoitavia lääkäreitä että potilaita.

Väittelijä on tehnyt merkittävän työn kerätessään aineistoa. Väitöskirjassa on myös hyödynnetty uutta teknologiaa.

Toiselle sijalle ylsi Itä-Suomen yliopistossa julkaistu Raija Silvennoisen väitöskirja Multiple myeloma treatment in the era of novel agents – special reference to minimal residual disease, stem cell mobilization and drug sensitivity testing.

Kolmas sija meni Tampereen yliopistossa julkaistulle Matias Laanisen väitöstutkimukselle Prediction and management of complications after pancreaticoduodenectomy.

Neljännen sijan sai Turun yliopistossa julkaistu Valtteri Uusitalon väitöskirja Cardiac imaging in the diagnosis of coronary artery disease: the value of quantitative imaging in myocardial perfusion and deformation.

Viidenneksi tuli Oulun yliopistossa julkaistu Heikki Huhdan väitöstutkimus Toll-like receptors in alimentary tract – special reference to Barrett’s esophagus.

Lue myös Vuoden kirjoitus käsittelee migreenin hoitoa ja Arvioijan tunnustuspalkinto Satu Jääskeläiselle.