Tamperelaisopiskelijat oppivat ongelmalähtöisesti

Ongelmalähtöinen opetus on Tampereella kattavampaa kuin missään muussa lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on pisimmällä ongelmalähtöisen opiskelun eli PBL:n (Problem based learning) käytännön soveltamisessa. PBL kulkee punaisena lankana opintojen alun prekliinisestä vaiheesta loppuun asti.

Tampereella siirryttiin jo 1994 soveltamaan ongelmalähtöistä oppimismenetelmää.

PBL-pioneerien mukaan on hankala selittää ulkopuoliselle, mistä kaikesta ongelmalähtöisyydessä on kyse.

- Kun meikäläinen keskustelee kollegoiden kanssa, he kyselevät hieman epäuskoisesti, että mikä se PBL nyt sitten oikein on. Sanon, että asiaa on melko vaikea selittää, sun täytyisi tulla tänne katselemaan ja touhuamaan pariksi viikoksi, varadekaani ja sisätautien professori Jukka Mustonen naurahtaa.

Mustonen ja apulaisopettajat Kati Hakkarainen sekä Doris Holmberg-Marttila ovat kokoontuneet kertomaan mistä on PBL:ssä on kyse. Niin, ja mistä siinä ei ole kyse.

Integraatio eli opinnon eri vaiheiden ja eri erikoisalojen niveltäminen toisiinsa on avainsana PBL:n tajuamiseksi. Biolääketiedettä edustava Hakkarainen vertaa havainnollisesti ongelmalähtöistä opiskelua perinteiseen opiskelujärjestelmään.

- Traditionaalisella luentokeskeisellä tavalla opinnot voi kyllä järjestää integroidusti, mutta se ei ole välttämätöntä. Sen sijaan PBL:ää ei voi uskottavasti käyttää ilman, että oppialat on integroitu.

- PBL-ongelmat on siten rakennettu, että ne ovat todellisia ongelmia ja todelliset ongelmat eivät koskaan voi olla vain yhden oppialan kysymyksiä. Tai jos ovat, niin silloin ongelma on huono, koska se rajaa koko asian hyvin keinotekoiseksi, Hakkarainen linjaa.

Tutorryhmät tärkeitä

Tamperelaisopettajien mukaan PBL on opiskelijan kannalta raskaampi ja vaativampi kuin perinteinen opiskelu, mutta samalla myös antoisampi ja hyödyllisempi.

Näkyvimpiä eroja entiseen on luentojen vähäisyys PBL-menetelmässä. Tampereella tulevien lääkärien ohjelmassa on noin neljännes siitä luentomäärästä mitä aiemmin tarjottiin, mutta luennoilla käydään ja niihin osallistutaan ahkerasti.

Opiskelu tapahtuu ennen kaikkea tutorryhmissä, joihin on sisällytetty kaikkein tärkein opittava aines.

Sekä integraation että tutorryhmätyöskentelyn havainnollistaa hyvin toisen vuosikurssin Hyökkäys ja puolustus -opintojakso. Sen aikana käsitellään ihmisen puolustusjärjestelmää sekä toisaalta tautia aiheuttavia mikrobeja ja kasvaimia. Seitsemän eri oppialaa immunologiasta ihotauteihin ja epidemiologiaan on osallistunut jakson suunnitteluun.

Opintojakson aikana tutorryhmissä käydään läpi 15 ongelmaa, joista 11 käsittelee integroidusti mikrobeja ja elimistön puolustusmekanismien tapoja reagoida niihin. Sekä opettajatutoreille että opiskelijoille jaetaan kullekin omat jaksokirjansa, jossa jakson tiedolliset ja taidolliset tavoitteet on kuvattu.

Kertaaminen olennaista

Tietoa yhdistetään eri aloilta, mutta opintoihin sisältyy Tampereella runsaasti myös kertaamista, joka palvelee integraatiota.

Kati Hakkaraisen mukaan opinnot yhdistetään patofysiologisiksi kokonaisuuksiksi. Kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta painotetaan elimistön normaalia toimintaa. Seuraavat puolitoista vuotta käsitellään samat asiat sairauslähtöisesti eli Hakkaraisen sanoin otetaan hoitoaspekti mukaan. Kolmannen kerran asiat kerrataan klinikassa.

- Tässäkin tulee ydinainesajattelu mukaan: mitä useammin kerrataan, sen tärkeämmästä asiasta on kyse, Hakkarainen sanoo.

Hetkinen? Ydinainesajattelu? Uusi sana, peruutetaan hieman.

Kuten muissakin lääketieteellisissä tiedekunnissa, myös Tampereella on opintojen sisältö analysoitu oppialoittain. Kukin oppiala on määritellyt ja luokitellut opintojen kannalta opetettavat tietonsa ja alueensa.

Ydinainesanalyysi on arkisesti sanottuna vastauksen etsimistä siihen, mikä on kunkin oppialan ydintä ja elintärkeää osaamista kaikille opiskelijoille. Samoin halutaan tietää mikä on seuraavaksi tärkeintä ja mikä kolmosluokan ainesta.

Karttunutta tietoa testataan

Asioiden säännölliseen kertaamiseen liittyy myös Karttuvan tiedon testiksi kutsuttu tentti. Tämä KT-testi ei ole tavanomainen tentti, vaan tapa jolla mitataan kaikkien tiedekunnan opiskelijoiden kulloistakin osaamista.

Karttuvan tiedon testissä käytetään oikein-väärin-väittämiä, jotka on arvottu laajasta kysymyspankista. KT-testissä arvotaan 210 kysymystä, joihin kaikkien kuuden vuosikurssin opiskelijat vastaavat.

Oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä vähennetään yksi piste. Näin arvaaminen tehdään kannattamattomaksi. Ideana on, että opiskelijoiden pistemäärät nousevat tasaisesti eli kurssien keskiarvo nousee mitä ylemmäs mennään.

Testejä järjestetään kolmesti vuodessa, ja jokainen opiskelija osallistuu ainakin 80 prosenttiin tenteistä koko opiskeluaikanaan. Jos tentti menee huonosti, siitä ei ole seurauksia yksittäiselle opiskelijalle. Koko testin tarkoituksena on näyttää opiskelijalle missä hänellä on yhä puutteita. Samalla testi toimii hyvänä laadun tarkkailun välineenä opettajakunnalle.

Miksi PBL on hyvä?

Onko PBL niin mainio metodi kuin tamperelaiset suitsuttavat? Ja jos on, niin miksi?

- PBL antaa opiskelijoille oppimisprosessin aikana itsenäisyyden tunnetta ja luottamusta siihen, että he kykenevät hankkimaan tietoa ja suhtautumaan siihen kriittisesti, sanoo Kati Hakkarainen.

Doris Holmberg-Marttilan mielestä PBL:n avulla opiskelijat kehittyvät oma-aloitteisiksi, sanavalmiiksi ja kriittisiksi muuttumatta silti liian itsevarmoiksi.

- On upeaa seurata esimerkiksi loppuvaiheen opiskelijoiden työskentelyä tutorryhmissä. Opiskelijat osaavat paljon, mutta he tunnustavat rehellisesti, jos eivät tiedä jotakin. He osaavat kyseenalaistaa omia ja muidenkin tietoja, mutta tekevät sen arvostavasti. Sentyyppinen kaikkivoipuus, joka usein liittyy lääkärin valmistumiseen, puuttuu heiltä täysin, yleislääketiedettä edustava Holmberg-Marttila sanoo.

Jukka Mustonen muistelee Verestyskurssia kuudennen vuoden opiskelijoille. Kuuden viikon mittaisen Verestyskurssin ideana on yksinkertaisesti kerrata niitä tärkeitä ja keskeisiä asioita, jotka opiskelijat ovat oppineet kuuden vuoden aikana.

Opiskelijoiden toivomuksesta tänä keväänä osa tiedoista verestettiin tutorryhmissä.

- Oli kertakaikkisen hienoa seurata opiskelijoita. Ei ollut puhettakaan, että kukaan olisi pinnannut tai istunut hiljaa paikallaan, Jukka Mustonen muistelee ääni innostuksesta kohonneena.

Vielä yksi esimerkki PBL:n hyödyistä.

- Kun vaikkapa käsitellään sydämen verenkierto hapensaantijaksossa kakkosen syksyllä, niin samoihin asioihin törmätään rintakivun ja hengenahdistuksen käsittelyssä kolmosen keväällä, Hakkarainen sanoo.

- Silloin opiskelijat huomaavat, että ahaa, tämäkin asia oli aiemmin opittu eli miten sydän toimii. Mietimme yhdessä, että tiedämmekö me ja muistammeko me tämän asian. Jos emme muista, niin olennaiset asiat kerrataan ja päivitetään uudesta näkökulmasta.

PBL:n idea siis aukeaa, mutta syvällisessä mielessä ei kovin nopeasti.

- Monet opiskelijat ovat sanoneet vasta kliinisessä vaiheessa, että nyt he vihdoin kunnolla ymmärtävät mistä PBL:ssä on kyse, Hakkarainen sanoo.