Terveyskeskukset jakautuvat vahvoihin ja ”lohduttomiin”

Suomen terveyskeskusverkosto polarisoituu. Hyvin hoidetut keskukset houkuttelevat yhä lääkäreitä, mutta naapurissa oleva keskus voi kamppailla olemassaolostaan. – Nyt pitäisi kunnissa ja valtion päättäjien parissa ratkaista, katsotaanko terveyskeskusten tuhoa vierestä vai ryhdytäänkö todella tekemään jotain, ylilääkäri Kati Myllymäki STM:stä toteaa.

http://www.laakarilehti.fi/pics/terveyskeskus.jpg

Suomalainen terveyskeskusverkosto polarisoituu. Hyvin hoidetut ja ammattitaitoisesti johdetut terveyskeskukset houkuttelevat yhä lääkäreitä, mutta naapurissa oleva keskus saattaa kamppailla olemassaolostaan.

Viesti terveydenhuollon kentältä on vakavoitunut kuluneen vuoden aikana. Kansallinen terveysprojekti heitti pelastusrenkaan, mutta se osui vain erikoissairaanhoidon ympärille. Sairaaloiden toimenpidejonot leikattiin säällisiksi, mutta perusterveydenhuollossa tunnelmia kuvataan paikoin jopa lohduttomiksi.

– Kun hyvin kokenut ja motivoitunut terveyskeskuslääkäri sanoo, että työmäärä on kohtuuton ja ettei enää jaksa, hälytyskellojen pitäisi soida, sanoo ylilääkäri Kati Myllymäki sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Myllymäki on nyt kuullut näitä hätähuutoja enemmän kuin koskaan ennen.

– Nyt pitäisi kunnissa ja valtion päättäjien parissa ratkaista, katsotaanko terveyskeskusten tuhoa vierestä vai ryhdytäänkö todella tekemään jotain, hän sanoo vakavana.

Vuoropuhelu eläväksi

Kati Myllymäki vastaa ministeriössä kansallisen terveyshankkeen toimista, jotka koskevat perusterveydenhuoltoa. Ministeriön väki kiersi taannoin ympäri maata terveyskeskuksissa ja näki vaikeudet, mutta kohtasi myös onnistuneita ratkaisuja.

– Näyttää siltä, että kunnissa, joissa yhteistyö kunnan johdon ja terveyskeskuksen välillä toimii hyvin, usein myös terveyskeskus voi hyvin, Myllymäki toteaa.

”Hyvän kunnan” johdossa terveyskeskuksen johtajuudelle annetaan tilaa ja johtavaa lääkäriä kuunnellaan. Toisaalta myös terveyskeskuksen johto ymmärtää kuntatalouden reunaehdot ja tuntee johtavat virkamiehet ja poliitikot.

Myllymäki muistuttaa, että ulkopuolisten selvitysten, esimerkiksi OECD-raportin, mukaan suomalaisessa terveydenhuollossa on selkeä johtajuusvaje. Johtamista ei arvosteta eikä sille välttämättä anneta aikaa. Myös johtamiskoulutus on puutteellista.

– Johtamista voi ja pitää opiskella ja sille pitää järjestää aikaa. Terveyskeskusta ei voi johtaa ja kehittää sitten kun muilta töiltä ehtii, vaan se johtajan on priorisoitava johtamistyö, sanoo Myllymäki.

– Hoitaja- ja terveydenhuollon maisterikoulutuksessa hallinto ja johtaminen tulevat varsin pian jatko-opinnoissa mukaan. Lääkärit kyllä erikoistuvat ja väittelevät, mutta kliiniset opinnot eivät anna valmiuksia johtamiseen. Lääkäreiden ei kannattaisi tässä terveydenhuollon murrosvaiheessa antaa johtamisvastuuta kokonaan pois omasta professiostaan, hän jatkaa.

Monien katseet kohdistuvat nyt opetusministeriön suuntaan. Ministeriö edellytti yliopistoilta toimenpiteitä terveydenhuollon johtamiskoulutuksen järjestämiseksi, mutta ilman rahaa yliopistoilla ei ole mahdollisuutta koulutusta järjestää.

Uupunut ei jaksa kehittää

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen uudistusvauhti tulee kiihtymään vaalien jälkeen, kun uusi hallitus ja uudet ministerit astuvat remmiin.

Nyt ¾ maan terveyskeskuksista on asukaspohjaltaan pienempiä kuin 20 000 asukasta, mikä on tulevaisuuden ”ihanne”. Lääkäreillä olisi nyt tuhannen taalan paikka mennä mukaan uudisraivaukseen.

– Kun terveyskeskus pyörii vajaamiehityksellä, lääkärien on pakko paneutua potilastyöhön. Moni terveyskeskuslääkäri on jo ilmaissut, ettei jaksa enää osallistua yhteenkään kehittämishankkeeseen, sanoo Lääkäriliiton apulaisneuvottelupäällikkö Mikko Kangas.

Samasta asiasta on huolissaan myös Kati Myllymäki.

– Monen terveyskeskuslääkärin vastuuväestö on jo alunperin ollut liian suuri. Nyt kun päälle tulevat vielä puuttuvien lääkäreiden väestöt, neuvolat, koulut ja kotisairaanhoito, niin miten ehdit yhteenkään suunnittelukokoukseen? Myllymäki kysyy.

– Jos lääkärit eivät pääse suunnittelukokouksiin, joku muu tekee lääkärin työtä ratkaisut heidän puolestaan, Kangas varoittaa.

Kati Myllymäki toivookin tulevaisuuden kehittämistyöltä linjakkuutta ja järkevää ajankäyttöä. Muiden terveyskeskusten koettelemista toimintaideoista kannattaa oppia, palavereja lyhentää ja sopia tietyistä suunnittelun vastuualueista eri henkilöstöryhmille.

Lääkäreiden työterveyshuolto kuntoon

Kati Myllymäki arvelee, että yksi lääkärien uupumuksen pahenemiseen on hunningolla oleva työterveyshuolto.

– Saman terveyskeskuksen kollegalle ei niin vain mennä kertomaan ongelmistaan, eivätkä lääkärit perinteisesti ole juuri uupumuksiaan muutenkaan valitelleet. Luottamuslääkärit toki auttavat, mutta toiminta ei korvaa järjestäytynyttä työterveyshuoltoa.

– Voikin kysyä, olisiko lääkärien tilanne tullut jo aiemmin yleiseen tietoon, jos heillä olisi ollut työterveyshuolto äänitorvena? Myllymäki miettii.

Myös terveyskeskuslääkärikunnan naisvaltaisuus ja voimakas sitoutuneisuus ovat pitäneet ryhmän pitkään kiltisti hiljaa.

Ulla Järvi

Lue lisää aiheesta 9.3. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Kuva: Lehtikuva