Terveyspoliitikkojen innovaatiokielteisyys yllätti lääkealan uuden edunvalvojan Suvi-Anne Siimes ei tullut hakemaan pikavoittoja

Suomalaisten lintukoto-ajattelu yllätti Suvi-Anne Siimeksen, joka aloitti maaliskuun alussa Lääketeollisuus ry:n uutena johtajana. Siimes pahoittelee, että kotimaisessa lääkepolitiikassa sinisilmäisesti kuvitellaan globaalin teollisuuden kuuliaisesti aina taipuvan pienen maan määräyksiin ja rajoituksiin.

S

uvi-Anne Siimes

Voisi kuvitella, ettei häntä yllätä enää mikään.

- On häkellyttävää seurata julkista keskustelua, jossa lääkkeet nähdään vain kulueränä, Siimes kuitenkin sanoo.

Hän tulkitsee ilmapiiriä länsimaisen vauraan hyvinvointiyhteiskunnan ilmiöksi.

- Suomalaisessa hallinnossa ja politiikassa voidaan näköjään pitää itsestäänselvyytenä, että lääke aina saapuu paikalle, kun sitä tarvitaan. Näin ollen ei ehkä tarvitse välittää muusta kuin viranomaisen omasta logiikasta. Hämmästyttävällä tavalla myös lääkkeitä koskevasta julkisesta keskustelusta muut aiheet ovat melkein kokonaan kadonneet.

Alaan perehtyessään Siimes huomasi itselleenkin yllätyksenä, kuinka vinoutunut käsitys entisellä kansanedustajalla oli lääkehoidon saavutettavuudesta. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, miten suuri viive uuden lääkkeen pääsemisessä korvauksen piiriin Suomessa onkaan ja miten suuri ero on verrattuna Ruotsiin.

- Ruotsi on sentään niin Suomen kaltainen yhteiskunta. Meillä palveluiden tarjoaminen lähtee kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteesta. Keskeistä ovat vahva tasa-arvon eetos ja potilaan oikeudet.

- Suomessa vallitsee yllättävän innovaatiokielteinen mielipideilmasto lääkepolitiikan piirissä. Mutta kun uudenlaiset ihmiset ikääntyvät, potilaiksi tulee paljon tietoisempia ihmisiä, jotka seuraavat, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Tasa-arvon ja yleisen hyvinvoinnin kannalta voisi olla hyödyllistä, että tämä kysymys otettaisiin yhteiskunnan agendalle jo ennen kuin se pakottavasti sille nousee, Siimes sanoo.

Hän korostaa kyllä hyväksyvänsä suomalaisen tiukan säätelyn ja määräykset. Mutta Siimes on huolissaan Suomen pienten markkinoiden houkuttelevuudesta.

- Monissa lääkeryhmissä Suomessa oleva potentiaali käyttäjäryhmä on yhden eurooppalaisen suurkaupungin kaupunginosan asukasmäärän suuruinen. Heitä varten tarvittava lääkemäärä ei ole edes yhden tuotantolinjan pituinen.

- Jos suomalaiset viranomaiset ajattelevat, että meillä voi olla ihan eri hinnoittelupolitiikka ja ihan eri korvauspolitiikka kuin muissa eurooppalaisissa maissa, jossain vaiheessa yritysten mieleen väistämättä tulee, kannattaako linjan pätkää ajaa näin pieniä markkinoita varten, Siimes varoittaa.

Raskaus päättyi johtajan syntymään

Suvi-Anne Siimes aloitti uuden työnsä melkoisen mediakohun saattelemana. Hän itse korostaa, että Lääketeollisuus ry on erään teollisuudenalan edunvalvontajärjestö eikä häntä tulla näkemään tupo-pöydissä. Median kiinnostuksesta on toki voinut nähdä hyötyäkin, sillä lääkealan kysymyksiä on voinut ottaa esille kymmenissä haastatteluissa.

- Tosin kaikki "maksettiin toimiston osoitteesta", naurahtaa Eteläranta kymppiin majoittunut Siimes.

Vastavalittu johtaja päätti jo yhdeksän kuukauden "odotusaikana" perehtyä alaan kunnolla. Liiton laatiman perehdytysohjelman mukaisilla vierailluillaan hän istui edellisen johtajan

Jarmo Lehtosen

- Ehkä kaikkein arvokkain asia Jarmon kanssa käydyissä keskusteluissa oli historian saaminen erilaisille asioille. Monta kertaa olen jo huomannut, että "Ai niin, tähän asiaan se Jarmon kertoma juttu liittyykin!"

Myös alalla toimivat ihmiset ovat tulleet pikkuhiljaa tutuiksi niin, että Lehtosen läksiäisissä Suvi-Anne Siimes saattoi jo tervehtiä montaa tuttua ihmistä. Hän tosin myöntää, että opittavana on vielä myös cocktail-kutsujen kevyt seurustelutyyli. Ominaisinta hänelle kun olisi hidas ja rauhallinen tutustuminen uuteen ihmiseen.

Itselleen Siimes on luvannut käydä tämän vuoden loppuun mennessä kaikissa Lääketeollisuus ry:n jäsenyrityksissä. Urakan hän aloitti jo viime vuonna.

- Tapaamisia on puolin ja toisin pidetty tärkeinä. Itselleni on ollut edunvalvojan roolin omaksumisessa hyödyllistä päästä näkemään, miten moninainen tämän liiton jäsenkunta onkaan. Ja miten monella tavalla toimivia yrityksiä jäseninä on. Ehkä siksikin vastaanotto on ollut niin hyvä, koska kaikkihan haluavat tulla kohdatuiksi omana itsenään, Siimes toteaa.

Takana tuotantotalouden todellisuus

- Monilla kansainvälisillä yrityksillä on Suomessa vain markkinointiyhtiöitä. Silti takana on aina innovaatio, tuotantoprosessi ja koko se koneisto, jonka kautta lääkkeet valmistuvat.

- Eikä vielä sekään riitä. Jotta lääkkeet päätyvät kuluttajille ja oikeaan käyttöön niitä tarvitseville, tarvitaan vielä paljon muutakin infrastruktuuria, josta meidän veronmaksajina kannattaa maksaa. Tämä on erittäin kiehtova kokonaisuus! hymyilee Siimes.

Siksi Siimeksen mielestä suomalaisessa lääkepolitiikkaa koskevassa päätöksenteossa olisi tärkeää muistaa, että jokaisen Suomessa toimivan markkinointiyhtiön takana on valtava tuotantotaloudellinen todellisuus kaikkine haasteineen. Tämä todellisuus pitäisi ottaa huomioon, kun tehdään päätöksiä koskien lääkkeen hintaa tai korvattavuutta.

- Vaikkei tuotanto tapahdukaan täällä, ei sille pitäisi vain kohauttaa olkapäitä, ettei koske meitä, Siimes painottaa matalan painokkaalla äänellään, joka on kuin luotu edunvalvontatehtäviin.

Siimes huomauttaa, että terveydenhuollostakin puhutaan yleensä taloudellisessa kehyksessä, mutta muistetaan sentään kertoa myös hoidon laadun ja ihmisten terveydentilan paranemisesta.

- Miten edistyksellistä on esimerkiksi vaikkapa tähystyskirurgia. Pieni reikä ihmisessä riittää ja sen kautta päästään suorittamaan hyvinkin monimutkaisia toimenpiteitä ja kirurgisia korjauksia.

- Kunpa teknologian kehitys ja innovaatioiden hyvät puolet saataisiin paremmin esille myös lääkekehityksestä keskusteltaessa, toivoo Suvi-Anne Siimes.

Lääke ei ole vain tuote

Lääkärien ja teollisuuden suhteiden säätely on paikallaan

Kun puhutaan lääkkeistä, pääsevät yleensä samaan keskusteluun myös lääketeollisuuden ja lääkärien suhteet. Viime vuosina suhteita säätelemään on luotu entistä yksityiskohtaisempia ohjeita.

Lääketeollisuus ry:n johtaja

Suvi-Anne Siimes

- On hyvä, että myös Lääkäriliitto on teollisuuden oman markkinointisäännöstön rinnalla luonut myös omaa ohjeistustaan. Tulevaisuudessa näin pikkutarkkaa sääntelyä ei ehkä tarvita tiettyjen pelisääntöjen tullessa itsestäänselvyyksiksi, hän uskoo.

Parikymmentä vuotta lääkärin vaimona eläneenä Suvi-Anne Siimes on seurannut Pharmaca Fennican paisumista.

- On päivänselvää, ettei lääke hyppää käyttöön suoraan kirjasta tai tehtaan portilta. Eikö pitäisi hyväksyä se, että lääke on tietointensiivinen tuote? Lääkkeen aineellinen olomuoto tarvitsee kaverikseen tiedon siitä, mitkä ovat lääkkeen ominaisuudet, kenelle se sopii ja kuinka sitä käytetään oikein.

- Varmasti lääke-esittelytoiminnassa on kehittämisen varaa. Mutta saataisiinko lääkkeiden hyödyt täydesti yhteiskuntaan, jos esittelytoiminta kokonaan lopetettaisiin? kysyy Siimes.

Illuusio tasa-arvoisesta terveydenhuollosta

Siimes näkee ympärillään muitakin illuusioita. Yksi sellainen on käsitys suomalaisesta hyvinvoinnin tasa-arvosta.

- Helmikuussa julkaistu kansainvälinen tutkimus sosioekonomisista terveyseroista järkytti osaa suomalaisista asiantuntijoistakin. Olemme aina tienneet, että köyhät ovat kipeämpiä, mutta selvitys paljasti monin verroin kuviteltua suuremman räikeän eriarvoisuuden terveyspalvelujen käytössä.

Silti koko ajan yritämme kertoa itsellemme, että meillä on hyvä ja oikeudenmukainen terveydenhuolto, Siimes toteaa.

Hän tunnustaa miettivänsä yhä useammin terveysvalistajia ja -viranomaisia kuunnellessaan, pohtivatko nämä lainkaan, kenelle viestinsä osoittavat. Siimes pitää hälyttävänä ennaltaehkäisyn ja terveyskulujen kasvun näkökulmasta sitä, ettei valistuksella ja neuvonnalla tavoiteta oikeita ihmisiä oikeaan aikaan.

- Nyt moni tulee terveyskeskuksen tai sairaalan ovesta sisään vasta siinä vaiheessa, kun tehtävissä on enää vain "niitä kalliita juttuja".

Siimes soisi, että terveysviestin ja päätöksenteon lähtökohdaksi otettaisiin entistä selkeämmin ihmisten erilaisuus. Hän haluaisi etsittäväksi sellaisen toimintatapojen spektrin, jolla saavutetaan mahdollisimman suuri joukko erilaisia ihmisiä. Samalla hän korostaa, ettei kyse ole pohjoismaisen tasa-arvoisen terveydenhuoltokulttuurin murentamisesta, vaan erilaisuuden näkemisestä ja hyväksymisestä.

- Ihmisten heterogeenisyys pitäisi ottaa huomioon faktana ja katsoa, miten sen päälle rakennetaan terveyspolitiikkaa siten, että terveyttä tuotettaisiin mahdollisimman monelle.

- Yhden sapluunan malli ei enää tuota riittävästi toimivia ratkaisuja. Tämä näkyy terveydenhuollon toimintayksiköiden arjessa myös siinä, etteivät nykyiset toimintatavat tuota enää joka paikassa työhyvinvointia ja laadukasta terveydenhoitoa, Suvi-Anne Siimes toteaa. Ulla Järvi