Tiede ja tutkimus etsivät tietään terveyskeskuksiin
Tiedämmekö, miten ihmisiä terveyskeskuksissa eri puolilla maata hoidetaan tai mitkä hoidot tehoavat parhaiten? Terveydenhuollon järjestelmiä ja vaikuttavuutta täällä kyllä tutkitaan, mutta kovin yliopisto- ja tutkimuslaitosvetoisesti. Nyt tavoitteena on saada myös terveyskeskusten oma väki tutkimaan.
Miksi terveyskeskuksissa pitäisi tehdä tutkimustyötä? Hyötyvätkö tutkivista lääkäreistä ja hoitajista tutkijat itse vai myös potilaat?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä lupasi tuoreena ministerinä ottaa lempilapsekseen terveyskeskukset. Ennen kaikkea hän halusi parantaa terveyskeskustyön houkuttelevuutta.
Yhtenä keinona on nähty tutkimustyön mahdollisuuksien kehittäminen perusterveydenhuollossa.
Tämän viikon keskiviikkona ministeri Hyssälä sitten vastaanotti kahden selvityshenkilön tekemän raportin tutkimustyön nykytilasta ja kehittämiskeinoista.
Selvityksestä vastaavat tutkimusprofessori Marjukka Mäkelä Stakesista ja terveysjohtaja Jukka Mattila Kotkasta.
- Tutkimustoiminta on avainroolissa ehkäisevän työn ja terveyden edistämisen vahvistamisessa. Väestön terveysriskejä pitää tutkia. Tutkimusta tarvitaan myös selvittämään, miten saadaan paras terveyshyöty perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta yhdessä, luetteli ministeri Hyssälä syitä tutkimukselle.
- Eihän terveyskeskuksen toiminta kehity, ellei sitä koko ajan arvioida tutkimuksin! Hyssälä huomautti.
Tarjolla ainutlaatuinen tutkimusaineisto
Raportin pohjaksi Jukka Mattila kartoitti terveyskeskusten johtavien lääkärien näkemyksiä tutkimuksen merkityksestä perusterveydenhuollolle.
- Lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että terveyskeskuksissa tulee voida tehdä tutkimustyötä. Varsinkin tämän murrosajan tutkimus koetaan erityisen tarpeellisena, kertoo Jukka Mattila.
Johtavien lääkärien toiveena on kehittää nimenomaan terveyskeskuksen omaa toimintaa ja perusterveydenhuoltoa yleensä, mutta tutkimus nähdään myös keinona rekrytoida osaavaa henkilökuntaa. Varsinkin lääkäreitä uskottiin saatavan paremmin työpaikkaan, jossa voi toteuttaa myös tieteellistä kunnianhimoaan.
- Johtavat lääkärit olivat myös sitä mieltä, että perusterveydenhuollon erityiset mahdollisuudet tutkia väestöön liittyviä tekijöitä suorastaan velvoittavat tuottamaan tätä tietoa koko terveydenhuollon käyttöön, Mattila huomauttaa.
Ainutlaatuinen mahdollisuus tutkia valikoimatonta potilasaineistoa ja potilasrekisteritietojen hyödyntäminen olisivat terveyskeskuksen ehdottomia valtteja tutkimusmaailmassa.
Tutkimusta tutkimuksen vuoksi johtavat lääkärit kuitenkin kritisoivat; tarpeellinen tutkimustyö tuottaa kehittämiselementtejä perusterveydenhuoltoon. Tutkimuksella haluttiin nostaa sekä työn tasoa että perusterveydenhuollon statusta.
Käytäntö voi sitten olla toista kuin kauniit periaatteet. Tutkimustyölle otollisten olosuhteiden järjestäminen ei ole terveyskeskuksissa kovinkaan helppoa. Miten löytyy aikaa tutkia, jos jo parin päivän kurssille lähtö on mahdotonta, ja vuosilomistakin riidellään.
Jonotuslistalla aikaa ja rahaa
Johtavat lääkärit edellyttivät, että tutkimusta tekeville pitää saada tutkimusrauha eli potilastyöhön tarvitaan sijaisia. Sitä paitsi tutkimustyön pitäisi taloudellisesti hyödyttää terveyskeskusta eikä vain yliopistoa.
Ja aina löytyy niitä, jotka ovat sitä mieltä, että väitelleet lääkärit häipyvät terveyskeskuksista joka tapauksessa, tehtiin työ sitten miten houkuttelevaksi tahansa.
Jukka Mattila toteaa, että perusterveydenhuollon tutkimuksen järjestämiseen pitää etsiä aivan uudenlaisia muotoja ja rakenteita. Terveyskeskuksen oman tutkijan pitää voida tutkia tähtäimessään muukin kuin vain yliopistollinen lopputyö.
Jos taas tutkimus onkin enemmän tuotekehittelyyn tähtäävää toimintaa, tulosten saaminen julkaisuun ainakaan tieteellisiin lehtiin voi olla mahdotonta. Ja jos terveyskeskuksen oma väki ei saa tutkimuksiaan julkaistuksi, eivät kartu EVO-pisteetkään.
Erityisvaltionosuuksien eli EVO-rahojen kulkeutuminen terveyskeskuksiin on ollut nihkeää. Tutkimus-EVO:n nykyisten sääntöjen mukaan terveydenhuollon toimintayksikön on ansaittava keskimäärin vähintään piste vuodessa kolmen vuoden ajan tullakseen EVO-korvauksen piiriin. Tällainen takaperoinen järjestelmä ei ole suosinut harvakseltaan julkaisuja tuottavia terveyskeskuksia.
- Meidän ehdotuksessamme terveyskeskukset voisivat muodostaa yhteenliittymän EVO-pisteitä ansaitakseen ja varoja käyttääkseen, kertovat Mäkelä ja Mattila.
Kehittämisyksiköt koordinoimaan
Tutkimusta pitäisi suunnitella, koordinoida ja tietoa kerätä talteen nykyistä tehokkaammin.
Mäkelä ja Mattila ehdottavat, että terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit muodostaisivat alueellisia perusterveydenhuollon kehittämisyksiköitä, jotka virittäisivät paikallista tutkimus- ja kehittämistyötä. Ministeriötä neuvotaan perustamaan perusterveydenhuollon kansallinen kehittämisyksikkö koordinoimaan alueellisia yksiköitä.
- Siitä, miten järjestäytyneesti tutkimusta Suomessa koordinoitaisiin, ollaan montaa mieltä. Mutta me olemme selvityshenkilöitä ja saamme ehdottaa! hymyilee Marjukka Mäkelä.
- Meillä Kymenlaaksossa jo toimii parhaillaan eräänlainen kehittämisyksikkö tiettyine avainpelaajineen, Jukka Mattila huomauttaa.
Sairaanhoitopiirin tutkimuskoordinaattori auttaa sikäläisiä tutkimustyön tekijöitä sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa löytämään rahoituskanavia. Dosenttina hän tukee myös tieteellisessä työssä.
- Tutkimuskoordinaattorilla on yhteistyökumppaninaan Rohto-keskuksen yhteistyöylilääkäri, joka puolestaan tuntee seudun terveyskeskusten tutkimus- ja kehittämistarpeita. Sen lisäksi Rohdon väki hallitsee nimenomaan tutkimustiedon viemiseen käytännön elämän työkaluiksi, kertoo Mattila jo hyväksi osoittautuneesta paikallisesta toiminnasta.
- Oleellista on, ettei tutkimus etäänny yliopistoihin, vaan sitä voi tehdä terveyskeskuksen virkatyön rinnalla, mutta riittävällä ajalla. Tutkimuksesta ja tieteellisestä pätevöitymisestä pitää saada myös houkuttelevia urakannustimia, Jukka Mattila sanoo.
