Tiedekunnista ehdolla lastenpsykiatriaa ja geenihoitoa
- Vauva on aktiivinen osapuoli äidin ja lapsen varhaisessa vuorovaikutuksessa jo parin kuukauden ikäisenä. Tätä vuorovaikutusta arvioitaessa on tärkeää vielä nykyistäkin enemmän havainnoida vauvaa, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri, LT Mirjami Mäntymaa.
Hänen väitöskirjansa "Early Mother-Infant Interaction" oli Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ehdokas Lääkärilehden väitöskirjapalkinnon saajaksi.
Mäntymaa arvioi väitöstutkimuksessaan äidin ja lapsen vuorovaikutuksen laatua ja sen yhteyttä äidin mielenterveyteen, läheisiin ihmissuhteisiin ja vauvan temperamenttiin, kun vauva oli 2-3 kuukauden ikäinen. Lisäksi hän tutki tämän vuorovaikutuksen yhteyttä lapsen käyttäytymiseen ja terveyteen kahtena ensimmäisenä ikävuotena.
- Äidin ja vauvan vuorovaikutusta arvioitaessa on tärkeää tunnistaa mahdollisimman aikaisin sekä vauvan välttelevä käyttäytyminen ja vetäytyvyys että äidin tunkeilevuus tai vihamielisyys.
Äidin tunkeilevuus ja vihamielisyys ennusti merkitsevästi lapsen levottomuutta, keskittymiskyvyn puutetta ja aggressiivisuutta kahden vuoden iässä. Vauvan välttelevä käyttäytyminen ennakoi lapsen toistuvaa sairastelua.
Mirjami Mäntymaa pitää tärkeänä myös tulosta, jonka mukaan äidin mielenterveysongelmat, esimerkiksi masennus, eivät automaattisesti heikentäneet äidin ja vauvan vuorovaikutusta. Enemmän vaikutusta näytti olevan esimerkiksi äidin lapsuudenaikaisella suhteella omaan äitiinsä. Tutkimuksesta oli kuitenkin karsittu pois äidit, joiden mielenterveyshäiriöt olivat vakavia. Mäntymaa myös korostaa tilanteen muuttuvan, jos äidin ongelmat jatkuvat pitkään hoitamattomina.
Mäntymaa tarkastelee tutkimuksessa myös "äiti-vauva-parin yhteistä sopeutumiskykyä".
- Äiti ja vauva on nähtävä osana perhettä ja laajempaa yhteisöä. Samalla kun äiti yrittää sopeutua vauvaansa, hänen täytyy ottaa huomioon myös muu ympäristönsä, Mäntymaa sanoo.
Yhteiseen sopeutumiskykyyn vaikuttavat esimerkiksi vauvan temperamentti, äidin suhde omiin vanhempiinsa ja mahdollisiin muihin lapsiinsa. Äidin vuorovaikutuskykyyn saattavat vaikuttaa myös monet stressitekijät taloushuolista talonrakennukseen.
Mirjami Mäntymaa varoittaakin tulkitsemasta vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä kovin yksioikoisesti:
- Kun näkee pulman, kannattaa muistaa, että se saattaa suojata joltain pahemmalta. Esimerkiksi vihamieliset äidit olivat useimmiten etäisiä suhteessa vauvaan. He pyrkivät luultavasti siten suojaamaan vauvaa itseltään, mikä on ihan järkevää.
Lupaava tulos vaatii varmennusta
Kuopion yliopiston ehdokas väitöskirjapalkinnon saajaksi oli Kristiina Tyynelän väitöskirja "Gene therapy of malignant glioma. Experimental and clinical studies".
Väitöskirjaa on luonnehdittu poikkeukselliseksi kokonaisuudeksi, jossa aivan uudentyyppinen geenihoito on kehitetty prekliinisistä eläinkokeista turvallisuus- ja tehokkuustestausten kautta kliiniseen faasi 2 vaiheeseen asti.
Tutkimuksessa selvitettiin pahanlaatuisen gliooman geenihoitoa virusvälitteisen geeninsiirron avulla. Geeniterapialla hoidettujen potilaiden keskimääräinen eloonjäämisaika oli 70,6 viikkoa, verrokkiryhmän potilaiden 39 viikkoa. Tulosta pidetään erittäin merkittävänä saavutuksena malignin gliooman uusien hoitomuotojen kehittämisessä.
- Tulos on lupaava, mutta se on varmennettava suuremmalla tutkimuksella, sanoo syöpätautien erikoislääkäri Kristiina Tyynelä.
Euroopassa onkin meneillään laaja monikeskustutkimus, jonka faasi 3:n tuloksia odotetaan vuonna 2009.
- Odotan paljon tältä faasi 3:n tutkimukselta. Geenihoito on yhä tutkimuksellinen hoito, mutta parin, kolmen vuoden kuluttua voidaan ruveta arvioimaan, mikä asema sillä on glioomien hoidossa, Kristiina Tyynelä sanoo.
Lääkärilehden väitöskirjapalkinnon saajaksi olivat ehdolla myös Oulun yliopistosta LT Miia Turpeisen väitöskirja ja Turun yliopistosta LT Riikka Lautamäen väitöskirja. Väitöskirjapalkinnosta päättää lehden tieteellinen neuvottelukunta lääketieteellisten tiedekuntien dekaanien ehdollepanon perusteella.
