Tutkimus kartoitti hoitosuositusten puutteet
Käsitteiden horjuvuus haittaa suositusten käyttöönottoa. Hoidon vaikuttavuus esitetään niissä vaihtelevasti.
Hoitosuositusten rooli tiedon tason turvaajana on yleislääkärin työn laadulle oleellinen, mutta rajallinen. Hoitosuositusten vaikutukset ovat parhaimmillaan tilanteissa, joissa päätöksenteon epävarmuus liittyy tietopohjan rajallisuuteen. Tämä käy ilmi tuoreesta väitöstutkimuksesta.Tutkimus selvitti, voisiko hoitosuositusten vähäinen vaikuttavuus johtua näyttöön perustuvan lääketieteen ja yleislääkärin työn lähtökohtien käsitteellisistä eroista. Tutkimuksessa analysoitiin vuoden 2003 loppuun mennessä julkaistut Käypä hoito -suositukset AGREE-arviointikriteeristöllä. Erityistä huomiota kiinnitettiin hoidon vaikuttavuuden esittämiseen sekä siihen, miten tutkimustieto muuttuu suosituksiksi.
Hoidon vaikuttavuus esitettiin hoitosuosituksissa vaihtelevasti. Parhaimmillaan niissä määriteltiin kliinisen merkittävyyden rajat. Osassa näytönastekatsauksia ei esitetty tutkimustietoa esitetyn suosituksen perustaksi, ja epäselväksi jää, millä perusteilla suosituksissa esitetään ehdottomia suosituksia potilaan hoidosta.
Tutkimuksen mukaan hoitosuositusten käyttöönoton ongelmana on käsitteiden horjuvuus. Se vaikeuttaa hoitosuositusten vaikuttavuuden arviointia. Hoitosuositusten vaikuttavuuden tutkimuksen tuloksille ei aina löydy järkevää tulkintaa.
Sama ongelma koskee hoitokäytäntöjen yhtenäistämistä, jonka tutkimus ei tavoita yleislääkärin hoitokäytäntöjen monimuotoisuutta ilmiönä.
– Hoitosuositusten ja lääkärien valtasuhde on vakiintumaton. Kirjallisuudessa hoitosuositukset esitetään lääkärien päätöksenteon apuvälineinä. Niitä käytetään myös osana yhteiskunnan lääkäreihin kohdistamaa ohjausta, esimerkiksi kiireettömän hoitoonpääsyn kriteerien tukena. On mahdollista, että Käypä hoito -suositukset lääkärikunnan omana toimintana kuitenkin suojaavat lääkärikuntaa yhteiskunnan säätelyltä, tutkimuksessa todetaan.
LL Juho Nummenmaan epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja ”Näyttöön perustuvat hoitosuositukset ja yleislääkärin työ” tarkastetaan 2.2.2007 Tampereen yliopistossa.
Miia Soininen
