Vanhusten masennus tunnistettava ajoissa perusterveydenhuollossa
Vanhusten itsemurhat eivät ole vähentyneet: he tekevät noin 250 itsemurhaa vuosittain Suomessa. Masennus on useimmiten vanhojen ihmisten itsemurhien taustalla. Iäkkäiden itsemurhia voidaan ehkäistä parhaiten siten, että masennus tunnistetaan ajoissa ja sitä hoidetaan tehokkaasti perusterveydenhuollossa.
- Suurin osa ihmisistä on ollut yhteydessä perusterveydenhuoltoon itsemurhaa edeltävän vuoden aikana. Vaikeutena on kuitenkin se, että vanhusten masennus ilmenee enemmän somaattisina oireina ja toimintahäiriöinä kuin mielialan muutoksina. Iäkkäiden masennusoireiden erityispiirteet pitäisi siis tunnistaa. Vanhusten terapiamuotoja tunnetaan huonommin kuin nuorten ja keski-ikäisten terapioita. Tehokkaaseen masennuksen hoitoon kuuluu niin vuorovaikutuskeskeinen hoito, sosiaalisen tuen lisääminen kuin lääkehoitokin, korosti professori Hannu Koponen Oulun yliopistosta Geriatripäivillä.
Koponen kertoi, että myös ahdistuneisuushäiriöt ja psykoosit lisäävät ikäihmisten itsemurhavaaraa, joskin vähemmän kuin masennus. Uskonnollinen vakaumus ja tyytyväisyys elämään ovat suojaavia tekijöitä, kun taas yksinäisyys, leskeksi jääminen ja sosiaalisen tuen puute kasvattavat itsemurhariskiä.
- Vanhusten itsemurhavaaraa voidaan merkittävästi vähentää myös siten, että tuetaan heidän sosiaalisia verkostojaan. Muun muassa erilaiset vapaaehtoisjärjestöt voisivat tarjota iäkkäille mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan.
Itsemurhariski kasvaa iän myötä. Vanhukset onnistuvat nuorempia useammin itsemurhayrityksessään, ja he käyttävät väkivaltaisempia keinoja kuin nuoremmat.
- Suurimmat itsemurhien riskitekijät ovat yli 75 vuoden ikä ja miessukupuoli. Osittain avoin kysymys on se, miksi miehet tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset. Miehet ovat ehkä ärtyneempiä masennuksessaan, ja heillä on enemmän päihdeongelmia, jotka alentavat kynnystä itsemurhan tekemiseen.
Itsemurhavaara kasvaa kumulatiivisesti somaattisten sairauksien lisääntyessä.
- Vaikea somaattinen sairaus lisää erityisesti miesten itsemurhariskiä.
Koposen mukaan yleistä seulontaa ei tarvita, kun pyritään tunnistamaan vanhusten itsemurhavaaraa. Seulonta tulee kohdistaa vain riskiryhmiin.
Iäkkäiden toimintakyvyn tukeminen keskiöön
Tutkimusprofessori Marja Vaarama Stakesista huomautti, että toimintakyky pitää ymmärtää laajasti: ei vain psyykkiseksi ja fyysiseksi, vaan myös sosiaaliseksi toimintakyvyksi.
- Akuutit sairaudet tulee hoitaa nopeasti, ennen kuin ne heikentävät ikääntyneiden toimintakykyä. Kuntoutuksen kehittäminen on huomattava haaste palvelujärjestelmälle. Niin geriatrista osaamista kuin monitieteistä, gerontologista lähestymistapaa tarvitaan.
Yksinäisyys vie vanhuksen voimavaroja.
- Ikääntyvien yksinäisyyden kierre täytyy katkaista; heidän aktiivisuuttaan tulee pitää yllä, samoin yhteyksiä omaisiin. Pääsyä harrastuksiin on helpotettava.
Vaaraman mielestä palvelujärjestelmä on kehittynyt siinä mielessä parempaan suuntaan, että paljon kotona apua tarvitsevat vanhukset saavat nykyisin enemmän hoitoa kuin aikaisemmin.
- Varjopuolena tässä on kuitenkin se, että parempikuntoisten iäkkäiden hoidon järjestäminen unohtuu. Vanhustenhuoltoon tarvitaan ehdottomasti lisää henkilöstöä; tämä todetaan hallitusohjelmassakin.
Lisää resursseja vanhustenhuoltoon haetaan tuonnempana muun muassa omaishoidosta ja yksityisistä palveluista.
- Vanhustenhuoltoon tarvitaan palveluohjaajia, jotka neuvovat ihmisiä käyttämään palveluja.
Marja Vaarama tähdensi, että jokaiselle vanhukselle täytyisi laatia yksilöllinen palvelusuunnitelma. Pitkäaikaishoitoon tarvitaan laatukriteerit, jotka määrittelevät hyvän koti- ja laitoshoidon.
- Peräänkuulutan myös johtamisen kehittämistä. Vanhustenhuoltoon tarvitaan verkostoituvaa ja laajaa ajattelua, Vaarama kiteytti.
