Vertaistukiryhmät auttavat psyykkisesti sairaiden vanhempien lapsia
Psyykkisesti sairaan ihmisen perheessä arki voi olla arvaamaton. Päällimmäinen tunne lapsella on huoli vanhemmasta.
Psyykkisesti sairaiden vanhempien lapsille tarkoitetun vertaistukiryhmän toiminta on ennalta ehkäisevää työtä: lapsella ei tarvitse olla omaa psyykkistä oireilua tullessaan ryhmään– Tärkeintä vertaistukiryhmätoiminnassa on se, että lapset tapaavat muita lapsia, joilla on samanlaisia kokemuksia, kertoo psykologi Kirsi Peltonen. Hän on ohjannut vertaistukiryhmiä Omaiset mielenterveystyön tukena -järjestön Lapselle lapsuus -projektissa Tampereella.
Lasten vertaistukiryhmien tavoitteena on antaa tietoa vanhemman sairaudesta, auttaa lasta ilmaisemaan ja tunnistamaan omia tunteitaan, vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta sekä vähentää vanhemman psyykkisestä sairaudesta aiheutunutta häpeän kokemusta.
Peltonen sanoo, että arjen arvaamattomuus saattaa olla erittäin ongelmallinen asia psyykkisesti sairaan vanhemman perheessä.
– Lapset kuvaavat perheen elämää usein hyvin käytännöllisesti. Kun he ovat olleet ryhmässä jonkin aikaa, he osaavat analysoida enemmän omia tunteitaan kuin alussa.
Vanhempien masennus yleisin ongelma
Ryhmät ovat kokoontuneet noin 5 kuukauden ajan kerran viikossa. Useimmat vanhemmat ovat sairastaneet masennusta.
– Vanhemmilla on ollut myös muita mielialahäiriöitä samoin kuin persoonallisuushäiriöitä. Psyykkisiä sairauksia ei voi niputtaa yhteen miten tahansa: ryhmät on jaettu siten, että lapsilla on ollut joitakin yhdistäviä kokemuksia isän tai äidin sairaudesta, Peltonen tähdentää.
Vanhemmat kokoontuvat omissa ryhmissään ja saavat tietoa siitä, miten lapsi saattaa kokea isän tai äidin psyykkisen sairauden. Ryhmässä ei anneta suoraan neuvoja lapsille ja vanhemmille, vaan käsitellään vaikeita asioita ja pyritään löytämään niihin ratkaisuja.
Peltosen mukaan vanhempia ohjataan ottamaan lapsen näkökulma niihin asioihin, joita oma tai puolison psyykkinen sairaus on aiheuttanut. Tarkoituksena on antaa sysäyksiä keskustelun aloittamiseksi lasten kanssa kotona. Lapsilla on ollut päällimmäisenä tunteena huoli vanhemmistaan: he ovat miettineet esimerkiksi sitä, miksi isä tai äiti on usein vihainen.
Ryhmän ohjaajan pitäisi miettiä jokaisen lapsen kohdalla sitä, otetaanko sisar tai veli mukaan ryhmään.
– Toisinaan sisarus saattaa kontrolloida lapsen puhumista ryhmässä. Joskus taas perhedynamiikkaan voi vaikuttaa se, että vain toinen lapsi saa ryhmässä tietoa asioista ja toinen jää ulkopuolelle, sanoo Kirsi Peltonen.
Ulla Toikkanen
