Voidaanko katastrofiriskejä ennustaa ja hallita? Auttaako rikkaiden valtioiden huipputekniikka köyhiä maita?
Viime aikojen luonnonmullistukset ovat osoittaneet, ettei kohtuullinenkaan terveydenhuoltojärjestelmä kestä pahimpia hyökyaaltoja tai pyörremyrskyjä. Luonnonkatastrofin vaikutukset ulottuvat sitä paitsi sairaaloita ja paloasemia syvemmälle koko yhteiskuntaan. Jopa kokonainen kansantalous voi romahtaa.
Heinäkuun tsunami oli tuhoisa Indonesiassa, mutta sai puolentoista vuoden takaiseen tapaninpäivän hyökyaaltoon verrattuna tuntuvasti vähemmän huomiota. Tuho ei iskenyt länsimaisiin ihmisiin. Länsimaissa huolestusta onkin herättänyt lähinnä se, ettei ainakaan Indonesiassa valtiovallan lupauksista huolimatta tsunamin varoitusjärjestelmä käytännössä toiminutkaan.
Uutistoimistot tiesivät kertoa, että viranomaisille oli kyllä lähetetty tekstiviestejä, mutta ne sisälsivät vain tiedon järistyksen sijainnista. Mahdollisesta tsunamista tai sen sijoittumisesta tietyille nimetyille alueille ei erikseen varoitettu. Toisaalta varoituksista ei olisi paljon ollut hyötyä, sillä tavalliset kansalaiset eivät olisi tienneet, mitä heidän olisi pitänyt varoituksen tullessa tehdä.
Jälkeenpäin Indonesiassa vedottiin kuitenkin siihen, että jo maanjäristys sinällään toimii "luonnon omana varoitusjärjestelmänä", jonka tullessa ihmiset osaavat esimerkiksi vetäytyä pois rannoilta hyökyaallon varalta.
Kuusi ja puolisataa ihmistä Indonesiassa kuoli hyökyaallossa, kolmisen sataa ihmistä on yhä kateissa. Tuhatkunta ihmistä on loukkaantunut, ja kodittomiksi jäi noin 110 000 ihmistä.
Kasvavat kaupungit surmanloukkuja?
Tieteellinen tutkimus tuottaa koko ajan uusia luonnonkatastrofien ennustus- ja hälytysmentelmiä. Ongelma vain on, että tietotaito asuu läntisissä teollisuusmaissa, mutta luonnonkatastrofit koettelevat pahimmin köyhiä kehitys- tai kehittyviä maita.
Maanjäristykset, tulvat tai pyörremyrskyt eivät ole ainoita luonnon tuottamia uhkia ihmisten rakentamalle maailmanjärjestykselle. Myös sars tai lintuinfluenssa ovat horjuttaneet kansantalouksia ja pörssiyhtiöitä.
- Voimakas kaupungistuminen lisää luonnonkatastrofien ja pandemioiden tuhovoimaa, sanoo professori Jochen Zschau Potsdamin GeoForschungsZentrumista. Hän puhui heinäkuun puolivälissä Münchenissa Euroscience Open Forumissa.
Luonnonmullistusten tutkimukseen erikoistunut Zschau muistuttaa, että YK:n arvioiden mukaan vuonna 2025 peräti 60 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa. Voimakkaimmin kasvavat yli 10 miljoonan asukkaan "megacityt".
- Kehitysmaissa megacityjen asukasmäärä kaksinkertaistuu 15 vuodessa, mutta laittoman asujaimiston määrä tuplaantuu joka seitsemäs vuosi, Zschau sanoo.
Riskiä kasvattaa vielä se, että useat näistä jättikaupungeista sijaitsevat seismisesti herkillä alueilla. Esimerkiksi Istanbul kasvaa 300 000 asukkaan vuosivauhtia - vain reilun sadan kilometrin päässä Pohjois-Anatolian maanjäristysalueista.
Satelliitit paikantavat tuhoja
Istanbulissa on monista muista kaupungeista poiketen herätty ennakoimaan katastrofin mahdollisuutta. Siellä luodaan muun muassa "early warning" -järjestelmää maanjäristyksen varalta. Lisäksi rakennuksia kiertävät parhaillaan asiantuntijat määrittelemässä niiden järistyskestävyyttä.
- Tuollainen kenttätyö vain vie vuosikausia. Satelliittikuvien avulla voidaan kuitenkin selvittää nopeammin maaston ja rakennusten sekä tiestön sijoittumista. Kuvat auttavat myös seudulla asuvan väestömäärän selvittämisessä, professori Zschau kertoo.
ESOF-kongressissa esiteltiin myös saksalaista Remote Sensing Data Centerin satelliittikuvantamisjärjestelmää, jolla parissa päivässä saadaan erittäin tarkat kuvat tuhoalueelta.
- Esimerkiksi Punainen Risti käyttää satelliittikuvia pelastusoperaatioissaan. Kuvista näkyvät paitsi luonnontuhot ja sääolot, myös jäljellä olevat tiet ja sillat. Tietojen turvin pelastajat ja kenttäsairaalat lähtevät usein vaikeakulkuisessa maastossa sijaitsevalle tuhoalueelle, kertoo
Harald Mehl
keskuksesta.Parisen viikkoa sitten Suomessa järjestetty ilmaston yhteiskunnalle aiheuttamia riskejä pohtinut kongressi esitti loppulausunnossaan toiveen kansainvälisen yhteistyön lisäämisestä tieteenalojen ja poliittisten päättäjien kesken.
- Ilmaston tuottamia riskejä ei vieläkään oteta huomioon edes niiden maiden yrityksissä ja yritysten vakuutuksissa, jotka sijaitsevat katastrofiherkillä alueilla, kummasteli Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri
