Voiko urheilijan verinäytteessä olla kahdenlaista verta?

Yhdysvalloissa on julkisuuteen tullut doping-tapaus, jossa Ateenan olympialaisten pyöräilyssä kultamitalin voittaneelta Tyler Hamiltonilta on löytynyt kahdenlaista verta verinäytteestä.

Antidoping-toimikunnan mielestä kyseessä on veridoping, mutta urheilija itse väittää, että kyse on synnynnäisestä kimerismistä. Hamiltonin mukaan hänellä olisi sikiökaudella aluksi ollut kaksosparikki, joka olisi sittemmin surkastunut. Surkastuneen kaksosen luuytimen punasoluja tuottavia kantasoluja olisi joutunut elinkykyisen sikiön elimistöön, jossa ne olisivat jatkaneet punasolutuotantoaan. Tästä olisi peräisin pieni määrä toista verityyppiä urheilijan verinäytteessä. Hematologit tuntevat kimerismi-ilmiön, ja sen sanotaan olevan melko yleinen.

Urheilijalle annettiin kahden vuoden kilpailukielto. Perusteluna oli mm., että myöhemmällä testauskerralla urheilijan näytteestä ei enää löytynyt toista verityyppiä, mikä viittaisi siihen, että hän on saanut jossain vaiheessa vieraita punasoluja, jotka myöhemmin ovat hävinneet.

- Kimerismi edellyttää, että toista verityyppiä on veressä jatkuvasti suunnilleen sama määrä. Tietysti epäilyt heräävät, jos yhdellä näytekerralla kahta verityyppiä löytyy ja toisella kerralla ei enää löydykään, sanoo Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä.

- Toistuvia näytteitä ottamalla voidaan nähdä säilyvätkö erilaiset punasolupopulaatiot veressä. Jos toinen populaatio katoaa on kyse joko verensiirrrosta tai muutaman kuukauden sisällä tehdystä elinsiirrosta, toteaa Seppälä.

- Hamiltonin näytteet on tutkittu testillä, joka perustuu virtaussytometriaan ja fluoresoiviin merkkiaineisiin. Analyysissä punasolut kuljetetaan ohuen putken läpi ja ne kiinnittyvät fluoresoivilla merkkiaineilla leimattuihin kohtiin sen mukaisesti minkälaisia pintarakenteita solut sisältävät. Sitoutumisesta saadaan histogrammi, jonka "piikkien" lukumääristä voidaan päätellä monestako eri geneettistä alkuperää olevasta henkilöstä solut ovat peräisin, selvittää Seppälä.

Hamilton on vedonnut siihen, että käytettyä testimenetelmää ei ole validoitu dopingtestiksi, sen herkkyyttä ei tunneta, ei myöskään sitä kuinka paljon vääriä positiivisia testi mahdollisesti antaa.

- Käytetty testi onkin vasta kehitteillä dopingtestiksi, mutta se on ollut luotettava seurattaessa esimerkiksi elinsiirtopotilaiden punasolupopulaatioita. Yleinen olettamus on, ettei testillä saada vääriä positiviisia tuloksia. Koska Hamiltonille ei ole siirretty mitään elintä näytteenottoa edeltävinä kuukausina jää ainoaksi järkeväksi selitykseksi vieraan veren antaminen, Seppälä pohtii.

Yhdysvaltain antidopingtoimikunta USADA on katsonut asian niin varmaksi ettei se ole katsonut asiassa olevan aihetta enempiin lisäselvityksiin. Hamiltonkaan ei ole toimittanut mitään lisätietoa mahdollisesta syystä positiiviseen testitulokseen.

- Jos haluttaisiin selvittää asiaa edelleen, voisi urheilijan vanhemmilta ottaa näytteet ja selvittää geneettisesti minkälaisia eri mahdollisia veriryhmiä vanhempien perimätekijät voisivat tuottaa. Tämä tekisi asiasta aika mutkikkaan, ja vaatisi mm. geenitutkimuksiin ja hematologiaan erikoistuneiden laboratorion tutkimuksia, lisää Timo Seppälä.