• Leena Ala-Mursula
  • Kimmo Räsänen

Työelämän ja terveydenhuollon rajalla

Kuvituskuva 1

Leena Ala-Mursula

ma. professori

Oulun yliopisto

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen koordinaatioryhmän pj 2014–15

Kuvituskuva 2

Kimmo Räsänen

professori

Itä-Suomen yliopisto

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen koordinaatioryhmän pj 2016–

   

Työterveyshuolto tarkoittaa kliinistä erikoisalaa ja palvelujärjestelmää, ei yksittäistä tieteenalaa. Monitieteisen alan ytimessä ovat työlääketiede ja työikäisille tärkeät lääketieteen alat. Tietoja tarvitaan myös esimerkiksi työpsykologiasta, työfysiologiasta, toksikologiasta, kuntoutuksesta, sosiaalivakuutuksesta ja työelämän käytännöistä. Työlääketieteen lehdissä julkaistaan tutkimuksia uusien alojen ja altisteiden mutta myös työelämän muuttuvien rakenteiden vaikutuksista terveyteen (11 Gehanno J-F, Rollin L, Ladner J, Darmoni SJ. How is occupational medicine represented in the major journals in general medicine? Occup Environ Med 2012;69:603–5.,22 European Agency for Safety and Health at Work: Priorities for occupational safety and health research in Europe 2013-2020. Publications Office of the European Union, Luxembourg 2013. Doi: 10.2802/25457.). Työelämän rajapinnassa satunnaistetut kokeet onnistuvat harvoin ja havainnoiva tutkimuskin on haastavaa (33 Schelvis RMC, Oude Hengel KM, Burdorf A, Blatter BM, Strijk JE, van der Beek. Evaluation of occupational health interventions using a randomized controlled trial: challenges and alternative research designs. Scand J Work Environ Health 2015;41:491–503.). Tekemistä kehitetään etulinjassa.

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa suuntaamme yhä vahvemmin työurien tukemiseen (44 Räsänen K, Toivonen A, Pyörälä E, Hakkarainen K, toim. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen arviointi kaudelta 2009-2013. STM raportteja ja muistioita 2015:11.,55 Ala-Mursula L, Reijula K, Räsänen K, Uitti J, Putus T. Miksi, mitä ja miten opiskellaan työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa. Työterveyslääkäri 2015;33:108–12.). Tieteiden ja tietojen lisäksi tarvitaan spesifisiä taitoja ja ajattelutapoja. Sinänsä tärkeä yksilöiden terveyden edistäminen ei mitenkään riitä. Ytimessä ovat osaamiset työn ja terveyden yhteydestä, työkyvyn tukemisesta sosiaalivakuutusta ja verkostoja järkevästi hyödyntäen, ja lisäksi toimintaa tulee osata suunnitella ja arvioida monitasoisessa työterveysyhteistyössä.

Tämä Lääkärilehden teemanumero (s. 1513–40) painottuu työterveyshuollon palvelujärjestelmän ja työkyvyn kysymyksiin. Sairauspoissaolon tarpeen arviointi koskettaa koko lääkärikuntaa. Työkyvyn tukemisen mahdollisuuksista on hyvä tietää. Työikäisten terveystarkastuksia käsittelevän artikkelin viesti on, että voimavaroja tulee siirtää suuntaamattomista tarkastuksista vaikuttavampaan työhön. Valitettavasti nykyisistä rekistereistä ei selviä, missä määrin suuntaamattomia tarkastuksia tehdään.

Työterveyshuollossa terveystarkastuksista sovitaan työnantaja-asiakkaiden kanssa, ei väestötasolla. Suunnitelmat tehdään työpaikka-, työpiste- tai työntekijäryhmittäin. Lisäksi varaudutaan työkyvyn tukemiseksi tehtäviin terveystarkastuksiin. Kun työkyvyn tuen mallit ovat työpaikkakohtaisia eikä työterveysneuvottelulle ole valtakunnallista suoritekoodia, emme tiedä, paljonko neuvotteluja toteutuu, millaisin muodoin ja sisällöin ja millaisin koodein: neuvontana ja ohjauksena, työpaikkaselvityksenä vai terveystarkastuksina. Suoritekoodien tarkentaminen olisi tärkeää kehittämisen tueksi. Todennäköisesti työterveyslääkärit tekevät aiempaa enemmän terveystarkastuksia sairauspoissaolojen 90 päivän sääntöön liittyen, kuten tavoite onkin.

Terveystarkastusten ohjeistusta ja terminologiaa on ilmeisesti aihetta täsmentää. Karkea jako kulkee työn altisteista ja vaatimuksista johtuvien työsuojelulähtöisten sekä yksilön terveydentilasta juontuvien työkykylähtöisten terveystarkastusten välillä. Vain ensin mainittujen tulisi päättyä työhönsopivuuslausuntoon. Jälkimmäisistä tulisi seurata terveys-, hoito- ja kuntoutussuunnitelmia ja tarvittaessa lausuntoja sosiaalivakuutusta varten. Keskeistä terveystarkastuksissa on aina hahmottaa tavoitteet ja suunnitella linjakas sisältö tavoitteisiin pääsemiseksi.

Työterveyshuolto toimii tulkkina ja tukijana työelämän ja terveydenhuollon rajalla. Työelämän haasteisiin vastaten lisäämme alan erikoislääkärikoulutuksessa opetusta työ- ja työllistymiskyvystä, yleisestä työelämäosaamisesta ja oman toiminnan suunnittelusta. Kehitämme tutkimusperustaisuutta, oppimisen arviointia ja valtakunnallista verkko-opetusta. Tuemme kentän kouluttajalääkärien tärkeää työtä (66 Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen toimintasuunnitelma vuodelle 2016. http://www.tthvyo.fi/).

Osaava, mahdollisimman pitkälti näyttöön perustuva ja etulinjassa kehittyvä työterveyshuolto tukee sekä työelämää että terveydenhuollon kokonaisuutta. Työterveyshuoltoa kannattaa konsultoida sairauksien työperäisyydestä ja työkyvyn tuen vaihtoehtoista. Yhteistyön tavoitteita ovat, ettei työ sairastuta, ettei sairastaminen syrjäytä ja että yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan arki sujuu.

Lisää aiheesta

Työntekijän kuormittumisen ja palautumisen mittaaminen työterveyshuollossa
Aktiivisuusmittarit työterveydenhuollossa – näyttö puuttuu
Yhteistyö ontuu tule-potilaan kuntoutuksessa

Kirjoittajat
Leena Ala-Mursula
ma. professori
Oulun yliopisto
Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen koordinaatioryhmän pj 2014–15
Kimmo Räsänen
professori
Itä-Suomen yliopisto
Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen koordinaatioryhmän pj 2016–
Kirjallisuutta
1
Gehanno J-F, Rollin L, Ladner J, Darmoni SJ. How is occupational medicine represented in the major journals in general medicine? Occup Environ Med 2012;69:603–5.
2
European Agency for Safety and Health at Work: Priorities for occupational safety and health research in Europe 2013-2020. Publications Office of the European Union, Luxembourg 2013. Doi: 10.2802/25457.
3
Schelvis RMC, Oude Hengel KM, Burdorf A, Blatter BM, Strijk JE, van der Beek. Evaluation of occupational health interventions using a randomized controlled trial: challenges and alternative research designs. Scand J Work Environ Health 2015;41:491–503.
4
Räsänen K, Toivonen A, Pyörälä E, Hakkarainen K, toim. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen arviointi kaudelta 2009-2013. STM raportteja ja muistioita 2015:11.
5
Ala-Mursula L, Reijula K, Räsänen K, Uitti J, Putus T. Miksi, mitä ja miten opiskellaan työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa. Työterveyslääkäri 2015;33:108–12.
6
Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen toimintasuunnitelma vuodelle 2016. http://www.tthvyo.fi/

Uusimmat / Ajassa

Luetuimmat

Uusimmat | potilaanlaakarilehti.fi