Autothanasiasta suisidiin
Itsemurha on kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa ollut ongelmallinen ilmiö, johon suhtautumisessa jo antiikin aikana oli filosofisten koulukuntien ja yhteiskuntien välisiä eroja. Vaikka melankolia on liittynyt jo hippokraattiseen sairauskäsitykseen ja nykykäsityksen mukaan on oleellinen osa suicidaalista tendenssiä, on kreikkalaisen ja 1700-luvulta peräisin olevan latinan termin välillä aistittavissa selkeä ero. Meillä nykyisin käytetty termi on paljon tuoreempaa perua kuin autothanasia ja luonteeltaan se vastaa roomalaisten ilmaisuja, jotka perustuivat verbiin caedere, tappaa, ja samanlaisten aktiivisen surman verbien ryhmään. Kreikkalaisten suhde oli passiivisempi.
