Huimaus haastaa lääkärin ja terveydenhuollon
Huimaus on yleinen oire, väestötutkimusten mukaan sen kumulatiivinen esiintyvyys on noin 30 % työikäisillä (1). Ikähuimaus on vielä yleisempää: sitä esiintyy noin 30 %:lla yli 70-vuotiaista, ja jo lähes 70 %:lla yli 85-vuotiaista laitosasukkaista (2,3). Kyseessä on siis merkittävä oirekenttä, ja jälkiseuraamuksineen sen tutkiminen ja hoito edellyttävät merkittäviä resursseja. Usein huimauksen syy on ilmeinen, eikä kalliita jatkotutkimuksia tarvita. Huimauspotilaiden päivystysluonteiseen kuvantamiseen on Yhdysvalloissa arvioitu kuluvan vuosittain lähes neljä miljardia dollaria (4). Kustannukset Suomen terveydenhuoltojärjestelmälle eivät ole tiedossa, mutta epäilemättä ne ovat myös suuret.