Mikä hidastaa lihavuuskirurgiaa Suomessa?

Lihavuuteen liittyvät sairaudet aiheuttavat kärsimystä ja kuormittavat terveydenhuoltoa. Lisäksi niistä kertyy vuodessa noin 330 miljoonan euron kustannukset. Väestötasolla keskeisin hoitokeino on tavallinen laihdutus. Sairaalloiseen lihavuuteen konservatiivinen hoito ei kuitenkaan yksinään yleensä ole riittävän tehokasta (1). Lihavuuskirurgialla on pitkäaikainen parantava vaikutus lihavuuteen, liitännäissairauksiin ja elämänlaatuun (1,2,3). Se voi myös vähentää terveydenhuollon kustannuksia. THL:n laajassa katsauksessa lihavuuskirurgian arvioitiin maksavan itsensä takaisin noin kuudessa vuodessa.

Vesa Koivukangas

Näin tehdään uskottava sairaalasarja

Virkkuukoukku aivoissa, kadulle hylätty vauva ja syöpään kuoleva pikkupoika. Tv-sairaalan arki koostuu väkevästä draamasta.

Jaana Ahlblad

Lääkäriliitto:

Potilasta on hoidettava T3-lääkkeillä oikein Heikki Pälve muistuttaa, että hoidon tulee aina perustua potilaan huolelliseen tutkimukseen ja oikeaan diagnoosiin.

Ulla Toikkanen

Potentiaali jää käyttämättä

Tietojärjestelmälääkärit tekevät usein työnsä ylitöinä.

Hertta Vierula

Maakunnat kehittävät sote-tuotantoalueita

Omat suunnitelmat ovat edenneet kuudessa sairaanhoitopiirissä.

Ulla Toikkanen

Myös rasvaripuli voi turvottaa vatsaa

Lääkärilehdessä 8/2015 LL Matti Ristikankare käsitteli Kättä pidempää -artikkelissa vatsan turvotuksen hoitamista (1). Kirjoituksessa mainittiin useita vatsan turvotusta aiheuttavia oireita, jotka liittyvät ravinnon laatuun ilman erityistä perussairautta tai selvästi määriteltävää suoliston toiminnan häiriötä.

Arno Forsius

Magneettikuvauksen valta-asema horjuu

LT Markus Paananen ym. kirjoittivat Lääkärilehdessä 46/2014 tulehduksellisen selkäsairauden diagnostiikasta (1). Artikkelissa esitetään magneettitutkimusta keskeiseksi diagnostiseksi työkaluksi ja todetaan sen käytön nopeuttavan diagnostiikkaa ja hoitoa. Keskeinen MK-löydös on tulehdukseen sopiva luuödeema, tyypillisesti SI-nivelen keski- ja alaosissa.

Seppo Villanen

Aktiivin tulehduksen osoittaminen ratkaisee

Kiitos mielenkiinnosta artikkeliamme (1) kohtaan. Selän tulehduksellisten reumasairauksien hoitoratkaisut perustuvat aktiivin tulehduksen osoittamiseen. Tämä tehdään ensisijaisesti kliinisen kuvan (anamneesi ja status) ja laboratoriokokeiden (La ja CRP) perusteella. Magneettikuvaus on oivallinen työkalu tulehdusmuutosten tunnistamiseen ja sillä osoitettu aktiivinen, hoidolla palautuva tulehdus ohjaa suoraan hoitoratkaisuja. Tietokonetomografiakuvaus ei ole herkkä osoittamaan alkuvaiheen tulehdusmuutoksia eikä paljasta tulehduksen aktiviteettia sairastuneella potilaalla. Se voi olla hyödyllinen kokonaisuuden arvioinnissa, mutta ei sovellu ensisijaiseksi kuvantamistutkimukseksi tulehduksellisen selkäkivun diagnostiikassa.

Markus Paananen, Eeva Alasaarela, Petra Elo, Ilkka Hannila, Jaro Karppinen, Markku Kauppi, Leena Laasonen, Martina Lohman, Riitta Luosujärvi, Raija Mikkonen, Jaakko Niinimäki, Leena Paimela, Irma Soini, Jani Takatalo, Krista-Liisa Vidqvist, Dan Nordström

Potilaan valinnanvapautta on tuettava

Potilaan valinnanvapauden kirjaaminen lakiin ei takaa sen toimeenpanon onnistumista. Käytännössä kyse on sekä isoista että pienistä asioista. Vastaanotolla valinnanvapautta tuetaan, kun potilaalle annetaan mahdollisuus esittää kysymyksiä omasta asiastaan.

Anne Isotalo, Petri Virolainen, Helena Leino-Kilpi, Riitta Suhonen

Sappikivut voivat jatkua kolekystektomian jälkeen

Oireisen sappikivitaudin hoito on useimmiten sappirakon poisto. Suomessa tehdäänkin vuosittain noin 8 000 kolekystektomiaa, niistä nykyisin 70-80 % tähystyksessä. Kun potilas valittaa ylävatsakipuja erityisesti ruokailuun liittyen, pitäisi oppikirjan mukaan ensin tehdä gastroskopia. Jos se on normaali, täydentävänä tutkimuksena tehdään ylävatsan kaikukuvaus. Silloin jopa 10-30 %:lta potilaista löytyy sappikivet. Suoraviivainen kirurgi leikkaa sappikivet pois ja luulee näin auttavansa potilasta, mutta auttaako se?

Hannu Paajanen