Laskimotrombin merkilliset seuraukset

Viisas mies on sanonut, että vain yksi asia ei muutu ja se on muutoksen välttämättömyys.

Leif Lindberg

Lääkärin ammatin evoluutio Mestarivälskäreistä lääketieteen yhteistyön osaajiksi

Lääkärin ammatti on vuosisatojen varrella jalostunut kilpailevien ammattiryhmien puristuksessa. Samoista potilaista ovat kilpailleet niin puoskarit, välskärit kuin maustekauppiaat ja kylvettäjätkin.

Suvi Sariola

Työn ja vapaan rajamailla

Lääkäreiden vapaa-ajan vietolla ja graavilohella on yllättävän paljon yhteistä. Niiden tenho ammentuu samoista kulttuurisista rakennuspalikoista - näin ainakin, jos on uskominen strukturalistisen antropologian isää Claude Lévi-Straussia.

Juha-Pekka Honkanen

Kymmenen kysymystä Charles Darwinista

Kesälehden teeman yksi innoittaja on englantilainen tiedemies Charles Darwin. Kaikki tiedämme hänen nimensä, mutta mitä oikeasti tiedämme hänen elämästään ja tutkimuksistaan? Testaa tietosi ja katso, kuinka hyvin olet kehittynyt muiden lajien mukana.

Sukupolvesta toiseen

Millaista on elämä, kun suvussa on lääkäreitä kahdessa, tai jopa kolmessa polvessa? Isän tai äidin jälkien seuraaminen ei ole itsestään selvää - ja toisaalta lapsenlapsen valinnat voivat avata uusia kiinnostuksen kohteita 88-vuotiaalle isoäidille. Kutsumuksen merkitys ei ole vähentynyt, mutta sen rinnalle on mahduttava muutakin.

Liisa Koivula

Kaunista, mutta miksi?

Kauneus ei olekaan aina katsojan silmässä. Puistomainen luonto viehättää - evoluutiossa syntyneiden sopeutumien takia - ja kaunis ympäristö voi melkein parantaa. Voisiko sairaalan ikkunastakin katsella puita vastapäisen seinän sijaan?

Ulla Toikkanen

Kaksi lääkäriä ja kohtelias kapina Koijärvellä

Suurikin muutos lähtee liikkeelle yksilöistä. Koijärvi oli alkusysäys uudenlaiselle ympäristöajattelulle suomalaisessa yhteiskunnassa. Mukana muutosta tekemässä olivat Kati Juva ja Juhani Pajula.

Anne Seppänen

Kahden tien kulkija

Kirurgi ja kirjailija Juhani Kellosalo on kokenut kahden ammattinsa täydentävän toisiaan. Jopa niin että lääkärintyöstä luopuminen sai kirjoittamisenkin tyrehtymään.

Marianne Jansson

Vesimies

Joka aamu odotan junaa melkein autiolla asemalla. Niin varhain laiturilla seisoo vain nuori poika josta ei näy kuin huppu ja polvitaipeisiin riippuvat takataskut, vanha tuulensuuntaan taipunut nainen ja viiksekäs kurkkuaan selvittelevä mies, joka syljeskelee tervanruskeaa limaa asfaltille. Asemarakennus on valettu betonista kolmekymmentä vuotta sitten. Laiturille päästäkseen on noustava rappuset joille viikonloppu on jättänyt haisevan lietteen - rouhittua lasia, tupakantumppeja ja muovikasseja jotka vielä löytävät tiensä valaiden vatsoihin.

Katri Lipson

Ilmassa

Hänen nimensä on Mikko tai John tai Mats tai Dieter tai Jean-Luc, ehkä sillä ei ole niin väliä. Hän on yksi monista alle neljäkymmentävuotiaista miehistä tässä lentokoneessa, vaikea sanoa kuka. Ehkä hän on tuo vahva ja vaalea vanhan naisen vieressä varauloskäynnin kohdalla; ehkä hän on tuo lyhyt varhain kaljuuntunut paikalla 13 F. Kenties hän on tuo joka on riisunut silmälasinsa, hieroo hajamielisenä kookkaan nenänsä vartta, aukoo suutaan kai avatakseen lukkoon menneet korvansa. Hänen vieressään käytävän puolella on keski-ikäinen nainen, toisella puolella ikkunapaikalla yksin matkustava pikkupoika - näiden kahden välissä mies istuu ja näyttää varsin koomiselta, sillä hän on huomattavan pitkä. Voi olla, että puhumme nyt hänestä.

Juha Itkonen