78792 osumaa

Ihon kalsiumaineenvaihdunnalla yhteys ihosairauksiin

Ihosolujen toimintaa ohjaa solunsisäinen kalsiumpitoisuus, joka säätelee solujen jakautumista, erilaistumista ja geenien luentaa. Normaalisti ihosolun sisäisen kalsiumpitoisuuden pitävät pienenä solukalvojen kalsiumpumput, jotka siirtävät kalsiumioneja solun ulkopuolelle tai solun sisäisiin kalvostoihin. Jos kalsiumpitoisuuden säätely ihosoluissa pettää, on seurauksena usein vakava ihon toimintahäiriö. Kahdessa harvinaisessa periytyvässä ihosairaudessa, Hailey-Haileyn ja Darierin taudissa ihomanifestaatiot aiheutuvat kahden erillisen kalsiumpumppuproteiinin toiminnanvajauksesta.

Pekka Leinonen

Meluherkkyys lisää naisten sydänriskejä

Melu on ääntä, joka koetaan epämiellyttävänä tai häiritsevänä tai joka on muulla tavoin terveydelle vahingollista tai hyvinvoinnille haitallista. Meluherkkyys on yksilöllinen ominaisuus, joka kuvaa herkkyyttä kokea melu ja reagoida siihen. Meluherkät aistivat melun uhkaavampana, reagoivat meluun voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut. Meluherkkyys lisää melun koettua häiritsevyyttä. Voidaan olettaa, että melun terveysvaikutusten, kuten sydän- ja verisuonitautien, riski on meluherkillä suurempi kuin muilla. Väitöskirjatyössä selvitettiin, mihin somaattisiin ja psykologisiin tekijöihin meluherkkyys liittyy, selittävätkö perintötekijät meluherkkyyden eroja ja liittyykö meluherkkyys kuolleisuuteen, erityisesti sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen.

Marja Heinonen-Guzejev

Polvilumpion sijoiltaanmeno luultua yleisempi

Polvilumpion sijoiltaanmeno on tavallinen, usein nuoren aikuisen akuutti polven nivelsidevamma, joka liittyy tyypillisesti liikuntasuorituksiin. Sijoiltaanmenon yhteydessä pääasiallisin polvilumpion tukirakenne, sisempi patellofemoraaliligamentti (MPFL), vaurioituu. Polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen monilla esiintyy toistuvia polvilumpion muljahteluja tai sijoiltaanmenoja, polven kipua, liikunnallisen aktiivisuustason heikkenemistä ja polvilumpion liukupinnan nivelkulumaa. Polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon hoitotapa on ollut epäselvä, koska laadukkaita tutkimuksia on niukasti. Perinteisesti suurin osa polvilumpion ensimmäisistä sijoiltaanmenoista on hoidettu ilman leikkausta saranalastalla tai polvilumpiotuella.

Petri Sillanpää

Vaikea sepsis on Suomessa harvinaisempi kuin muualla

Vaikean sepsiksen esiintyvyys on eri tutkimuksissa ollut 0,5-3 tuhatta asukasta kohden, mutta esiintyvyyttä ei ole tutkittu aikaisemmin prospektiivisesti Pohjoismaissa. Erilaisia tulehduksen välittäjäaineita, kuten high mobility group box-1 -proteiinia (HMGB1) ja endoteliaalista verisuonikasvutekijää (VEGF), on tutkittu vaikean sepsiksen vaikeusasteen ja hoidon tuloksen ennustamisessa. Pitkän ajan ennustetta yhdistettynä elämän laadun arviointiin voidaan pitää tärkeimpänä vaikean sepsiksen hoidon onnistumisen mittarina. Laatupainotteisia elinvuosia (quality-adjusted life years, QALYs) voidaan käyttää hyväksi kustannus-vaikuttavuusarvioinnissa.

Sari Karlsson

Tyypin 2 diabeteksen lääkkeistä kilpajuoksu

Kylläisyyshormonien vaikutusta voimistavien tyypin 2 diabeteksen lääkkeiden, inkretiinien, perhe kasvaa kohinalla. Jo käytössä olevien eksenatidin (Byetta, Lilly), vildagliptiinin (Galvus, Novartis) ja sitagliptiinin (Januvia, MSD) rinnalle tulee pian samoilla mekanismeilla vaikuttavia uusia lääkkeitä. Novo Nordisk on hakenut myyntilupaa liraglutidille (Victoza), Takeda alogliptiinille (SYR 322), AstraZeneca/Bristol-Myers Squibb saksagliptiinille (Onglyza), ja Lilly pyrkii saamaan eksenatidin käyttöön monoterapiana. Sekä Yhdysvaltojen FDA että EU-maiden EMEA arvioivat myyntilupahakemuksia. Rosiglitatsonin (Avandia, GlaxoSmithKline) käyttöön liittyneistä sydän- ja verisuonihaitoista viisastuneena FDA vaatii nyt kaksi vuotta kestävät kliiniset tutkimukset tyypin 2 diabeteslääkkeiden turvallisuudesta, mikä viivyttää uutuuksien pääsyä käyttöön.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Uudet ja vanhat neuroleptit yhteydessä sydänkuolemiin

Perinteisten neuroleptien, kuten haloperidolin ja tioridatsiinin, käyttöön tiedetään liittyvän lisääntynyt sydänkuolemien riski. Tuore julkaisu osoittaa vaaran liittyvän yhtäläisesti myös uudempiin neurolepteihin, kuten klotsapiiniin, ketiapiiniin, olantsapiiniin ja risperidoniin. Retrospektiivisessä tutkimuksessa oli mukana yli 44 000 perinteisten ja yli 46 000 uudempien neuroleptien käyttäjää sekä yli 186 000 verrokkia, jotka eivät käyttäneet neuroleptejä. Neuroleptien käyttö kaksinkertaisti sydänkuolemien vaaran. Suurilla neuroleptiannoksilla hoidetuilla potilailla vaara oli noin kaksi kertaa suurempi kuin pieniä annoksia saaneilla. Tutkimukseen liittyvä pääkirjoitus arvioi äkillisten sydänkuolemien tiheyden sinänsä melko pieneksi. Neuroleptihoitoa saaneilla se olisi noin 2,9 tapahtumaa 1 000 potilasvuotta kohti. Neurolepteillä hoidetuista keskimäärin 40-vuotiaista skitsofreenikoista noin 3 %:lla QT-aika pitenee. Vastaava QT-ajan piteneminen neuroleptihoidossa ilmenee noin 6 %:lla iäkkäistä, keskimäärin 78-vuotiaista dementiapotilaista, ja tämä edellyttää harkintaa lääkehoidon valinnassa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat