Kannattaako intensiivinen hyperglykemian hoito tyypin 2 diabeteksessa?
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tyypin 2 diabetespotilailla on noin kolminkertainen valtimotautiriski muuhun väestöön verrattuna. Heidän sepelvaltimotautikuolleisuutensa ilman aiemmin sairastettua infarktia on yhtä suuri kuin diabetesta sairastamattomien infarktipotilaiden (1). Valtaosa tyypin 2 diabetespotilaista kuoleekin valtimotauteihin.1990-luvulla julkaistiin tutkimuksia, jotka osoittivat selvästi, että mitä suuremmat glukoosiarvot ovat, sitä suurempi on myös sydäninfarktin ja muiden valtimotapahtumien riski (2,3). Myös mikrovaskulaaristen komplikaatioiden, retinopatian ja nefropatian riskin tiedetään liittyvän vahvasti hyperglykemian asteeseen (3). Näin ollen tuntuisi luonnolliselta, että intensiivisella, normaaleihin tai lähes normaaleihin glukoosiarvoihin tähtäävällä hoidolla voitaisiin merkittävästi vähentää kaikkia tyypin 2 diabetekseen liittyviä komplikaatioita.
