Potilasvahinkolautakuntaan tarvitaan useampia erikoislääkäreitä

Potilasvahinkolaki antaa mahdollisuuden maksaa potilaalle korvausta, jos tehdystä toimenpiteestä tai muusta hoidosta aiheutuu sairauden laatu huomiooon ottaen kohtuuttomia seuraamuksia (2. § 7. mom.). Laki ei edellytä syyllisen etsimistä. Omassa klinikassamme tapahtuneissa potilasvahingoissa on kuitenkin tehty erittäin omituisia ja kliinikon kannalta täysin epäoikeudenmukaisia päätöksiä lain 2. § 1. momentin perusteella (kokenut ammattihenkilö olisi voinut välttää vahingon).

Panu Kuoppala

Krooninen munuaistauti - kasvava haaste

Kroonista munuaistautia sairastavien ja dialyysihoitoa tarvitsevien potilaiden määrä on viime vuosina kasvanut jyrkästi kaikkialla (1). Englannissa dialyysiä tarvitsevien potilaiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Myös Suomessa dialyysipotilaiden määrä on kasvanut 5-8 % vuosittain (2). Dialyysiin tulevat potilaat ovat aiempaa iäkkäämpiä, ja kun aikaisemmin tavallisia diagnooseja olivat krooninen glomerulonefriitti ja monirakkulatauti, nykyisin syy on yhä useammin jokin muu kuin primaarinen munuaistauti, yleensä diabetes tai yleinen verisuonisairaus. Dialyysipotilaat ovat silti vain jäävuoren huippu; lievää munuaistautia sairastavien määrä on arviolta 50-kertainen. Tässä lehdessä päivitetään tiedot kroonisen munuaistaudin hoidosta (s. 1699-715).

Heikki Saha

Munuaisten kroonisen vajaatoiminnan dialyysihoito

Tuhannet suomalaiset sairastavat munuaisten kroonista vajaatoimintaa, ja osalla se johtaa uremiaan.

Eero Honkanen, Agneta Ekstrand

Munuaistautia sairastava potilas perusterveydenhuollossa

Hoitotakuussa on määritelty, milloin munuaistautia sairastava potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidon tutkimuksia tarvitaan mm. proteinurian, nefroottisen oireyhtymän tai munuaisten vajaatoiminnan syyn selvittelyssä, tai kun krooninen munuaissairaus alkaa merkittävästi edetä.

Heikki Saha, Satu Mäkelä

Dialyysipotilas tänään

Tyypin 2 diabetekseen liittyvä nefropatia, kohonnut verenpaine ja korkea ikä ovat nykyään tärkeimmät loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan taustatekijät länsimaissa.

Kaj Metsärinne

Hammasperäisen bakteeriendokardiitin antibioottiprofylaksi

Profylaksia pohdittaessa haitan minimointi on tärkeää. Siksi on syytä valita mahdollisimman turvalliset antibiootit.

Jukka Lumio, Hannu Vanhanen, Ville Valtonen, Eero Jokinen, Markku S. Nieminen, Heikki Peltola, Jukka H. Meurman

Astman diagnostiset kriteerit muuttuneet Myös spirometrian laatukriteerit uudistuivat

Astman diagnostiset funktiokriteerit muuttuvat Käypä hoito -suosituksen päivityksen (1) mukaan. Uudet diagnostiset kriteerit herkistävät diagnostiikkaa, mutta myös selkeyttävät sitä. Suositukset noudattavat spirometrian osalta tuoretta kansainvälistä suositusta keuhkofunktiotutkimusten tulkinnasta (2).

Anssi R. A. Sovijärvi, Tari Haahtela

Kenen vanhuus?

Julkiselle puheelle vanhuudesta on ominaista, että siinä puhutaan muista. "Vanhat" esitetään erillisenä ihmisryhmänä, jonka tarpeet asettuvat lasten tarpeita ja kansallisen kilpailukyvyn parantamista vastaan. Näkökulma on useimmiten keski-ikäisen, suuria budjetteja käsittelevän ja virastokieltä puhuvan vallanhaltijan. Hän taas, niin puheesta usein voi päätellä, ei aio sitä päivää kokea, jolloin väsymys tulee nopeammin kuin ennen, askel kulkee hitaammin ja kiire on kadonnut.

Marja Jylhä

Joka toinen resepti terveyskeskuksista

Vuonna 2005 suomalainen lääkäri määräsi lääkkeitä keskimäärin 73 500 eurolla. Yhden reseptin kustannus oli keskimäärin 56 euroa.

Timo Klaukka, Pekka Koivisto, Jaana Martikainen, Erja Enoranta

Uusia tuloksia neuroleptitutkimuksesta

CATIE-tutkimuksen jatkossa verrattiin uudempia neuroleptejä keskenään potilailla, jotka eivät saaneet jostakin niistä riittävää apua hoidon alkuvaiheessa. Vaihto toiseen neuroleptiin onnistui pitempään risperidonilla (Risperdal) ja olantsapiinilla (Zyprexa) (vastaavasti noin 7 ja 6,3 kuukautta) kuin ketiapiinilla (Seroquel) tai tsiprasidonilla (Zeldox) (vastaavasti noin 4 ja 3,8 kuukautta). Risperidoni ja olantsapiini olivat myös teholtaan muita parempia. Kun toisen polven neuroleptihoidon keskeyttäneitä siirrettiin jatkossa klotsapiinille, hoito osoittautui edellä mainittuja neuroleptejä tehokkaammaksi ja jatkui pitempään (noin 10,5 kuukautta). Agranulosytoosia ilmeni yhdellä (1/49) ja eosinofiliaa samoin yhdellä klotsapiinipotilaalla. CATIE-tutkimuksesta tullaan julkaisemaan vielä kustannustehokkuutta ja elämänlaatua koskevia tuloksia. CATIE-tutkimusta on käsitelty aiemmin tällä palstalla (SLL 2005;60: 3876).

Juhana E. Idänpään Heikkilä