Imeväisikäisen munuaiskalkkeumat

Kaikukuvausdiagnostiikan käyttöönoton jälkeen on imeväisikäisten munuaiskalkkeumat voitu todeta yhä varhaisemmassa elämänvaiheessa. Nefrokalsinoosi liittyy tautitiloihin tai oireyhtymiin, joissa esiintyy joko taudin tai hoidon seurauksena hyperkalsemiaa tai hyperkalsiuriaa tai happo-emästasapainon häiriöitä. Tärkein riskiryhmä on hyvin ennenaikaisina syntyneet sairaat keskoset. Jos toimintahäiriö on ohimenevä, korjautuvat munuaismuutokset usein vähitellen. Mikäli taas nefrokalsinoosin aiheuttajaa ei voida eliminoida ja tautiprosessi jatkuu, se voi pahimmillaan johtaa munuaisten pysyvään vajaatoimintaan.

Timo Saarela, Peter Lanning, Maila Koivisto

Elvytyslääkkeet ja niiden käyttö

Elvytyksessä tärkeintä potilaan selviytymisen kannalta on se, että lyyhistymisen ja puhallus-paineluelvytyksen aloittamisen ja defibrillaation välinen aika on mahdollisimman lyhyt. Mikäli sydän ei käynnisty kolmella defibrillaatioiskulla kammiovärinätilanteessa, tarvitaan lisäksi elvytyslääkkeitä. Kun alkurytminä on asystolia ja sykkeetön rytmi, elvytyslääkkeitä tarvitaan lähes poikkeuksetta. Elvytyslääkkeiden kahden pääryhmän, vasopressorien ja rytmihäiriölääkkeiden, asemaa ovat selkiinnyttäneet sekä tutkimukset että kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset.

Markku Kuisma

Ranteen tekonivelet - amputaatiosta nykyaikaan

Saksalainen Themistokles Gluck asetti ensimmäisen ranteen tekonivelen vuonna 1890. Sen jälkeen on erilaisia malleja kehitetty ja kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä. Suurimpina ongelmina ovat olleet komponenttien irtoamiset, sijoiltaanmenot ja murtumat. Vasta kun toisen sukupolven tekonivelmallit tulivat käyttöön 1980-luvulla, ovat tulokset proteesin pysyvyyden, ranteen kivuttomuuden ja liikelaajuuksien suhteen olleet lupaavia. Uusimmat tekonivelmallit ovat yksilöllisesti muokattavia ja niissä käytetyt materiaalit ovat hyvin siedettyjä.

Hannu Tiusanen

Korvaako tietokonetomografia diagnostiset sepelvaltimoiden varjoainekuvaukset?

Tietokonekerroskuvaus ja magneettitutkimus kehittyvät nopeasti ja ovat lähivuosina muuttamassa sepelvaltimotaudinkin diagnostiikkaa. Tietokonekerroskuvauksessa käytetyillä elektronisella (EBCT) tai mekaanisella (MSCT) tekniikalla on edelleen ongelmansa ja etunsa sepelvaltimotaudin kuvantamisessa.

Juhani Airaksinen

Psykogeenisten ei-epileptisten kohtausten ennuste

Psykogeenisiä ei-epileptisiä kohtauksia diagnostisoitiin 329 henkilöllä saksalaisessa epilepsiaklinikassa kymmenen vuoden aikana. Kohtausoireiden ennustetta, potilaiden persoonallisuuspiirteitä ja psyykkisiä oireita selvitettiin retrospektiivisesti postikyselyllä. Kyselyyn vastasi 98 sellaista potilasta, joilla oli pelkästään ei-epileptisiä kohtauksia, ja 66 potilasta, joilla oli sekä epileptisiä että ei-epileptisiä kohtauksia. Potilaat vastasivat kyselyyn keskimäärin 12 vuotta oireiden alkamisen jälkeen ja keskimäärin 4 vuotta diagnoosin tekemisen jälkeen.

Kari Majamaa

Amalgaamipaikat eivät aiheuta vaarallista elohopean kertymistä sikiöön

Amalgaamipaikkojen elohopean sikiölle aiheuttamasta vaarasta tiedetään vähän. Viitteitä elohopean vahingollisista vaikutuksista on saatu epämuodostumia, keskenmenofrekvenssejä ja lasten neurologista kehitystä tutkittaessa.

Pertti Kirkinen

Tupakanhimo on samanlaista kuin muukin riippuvuus

Viime aikoina kehittynyt kuvantamistutkimus on paneutunut innolla myös riippuvuuskysymysten selvittelyyn. Tutkimusten mukaan ympäristön vihjeet, jotka liittyvät päihteen tai huumeen käyttöön, johtavat aivojen otsalohkon rakenteiden aktivoitumiseen. Amerikkalaisessa tutkimuksessa kuvattiin himotupakoitsijoiden ja tupakoimattomien henkilöiden aivojen metaboliaa PET-menetelmällä, kun heille näytettiin tupakointiin liittyviä kuvia.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Lievässä astmassa montelukasti ei tuo lisähyötyä flutikasonihoitoon

Leukotrieeniantagonistit hakevat asemaansa astman hoidossa. Nyt selvitettiin 28:n lievää astmaa sairastavan aineistossa pelkän inhaloitavan flutikasonin 200 myyg/pv vaikutusta verrattuna montelukastin 10 mg illalla liittämiseen hoitoon (vaihtovuoroinen lumekontrolloitu tutkimus; hoitoaika jaksoa kohti 8 vk). Eroja ei saatu hoitojen välille ventilaatiofunktioiden, bronkiaalisen hyperreaktiviteetin eikä bronkusbiopsioiden solujen tai sytokiinien suhteen. Tämän tutkimuksen tulosten valossa lievässä astmassa pieniannoksisella flutikasonilla saatavaa vastetta ei kyetä montelukastilla lisäämään.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Reuma ja sydäninfarktin vaara

Tulehdusreaktiolla näyttää olevan keskeinen osa äkillisen sepelvaltimotautitapahtuman patogeneesissä. Amerikkalaisessa prospektiivisessa sairaanhoitajien terveystutkimuksessa selviteltiin nivelreuman yhteyttä sydäninfarktin ja aivohalvauksen ilmaantumiseen. Seurantaan osallistui 114 342 naissairaanhoitajaa, joilla ei ollut seurannan alussa vuonna 1976 merkkejä sydänsairaudesta tai nivelreumasta. Noin 20 vuoden seurannan aikana 577 hoitajalla ilmeni nivelreuma. Sydäninfarkteja ja aivohalvauksia ilmaantui puolestaan 3 622 potilaalle. Nivelreumaan liittyi kaksinkertainen sydäninfarktin ilmaantumisen vaara. Taudin keston ylittäessä 10 vuotta oli sydäninfarktin vaara yli kolminkertainen Aivohalvauksen suhteen ei todettu merkittävää vaaran lisää.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Normaalin umpisuolen poisto voi olla merkki psyykkisestä haavoittuvuudesta

Yksittäisten tutkimusten mukaan akuutteihin, vaille selitystä jääneisiin vatsakipuihin liittyy, varsinkin naisilla, lisääntynyt psyykkinen sairastavuus ja itsetuhoisuus. Englantilaistutkijat vertasivat kahta umpisuolileikkausaineistoa (molemmissa 253 tapausta), joista toisilta oli poistettu terve ja toisilta tulehtunut umpisuoli. Tiedot keskimäärin 16 vuoden ajalta operaation jälkeen osoittivat, että terveen umpisuolen menettäneet käyttivät psykiatrista ja muuta sairaalahoitoa selvästi enemmän kuin potilaat ja myös itsensä vahingoittamisesta johtuneiden ensiapukäyntien määrä oli suurempi. Psykiatristen palvelujen käyttö oli erityisen yleistä, jos leikkaus oli tehty lapsuusiässä. Tulos oli samanlainen miehillä ja naisilla. Terveen umpisuolen poiston yhteydessä tulisikin paneutua myös potilaan psykososiaalisiin tekijöihin.

Raimo Kr Salokangas