Reunahuomautuksia beetasalpaajakirjoitukseen

Markku S. Nieminen ja Juhani Partanen esittivät tässä lehdessä hyvän ja monipuolisen katsauksen ''Beetasalpaajat tänään'' (SLL 1-2/92). Siitä ilmenee, että beetasalpaajilla edelleen on vahva asema kardiovaskulaarisessa lääkehoidossa. Pienentämällä annoksia sekä käyttämällä selektiivisiä salpaajia ja yhdistelmähoitoja voidaan sivuvaikutukset ja metaboliset ym. haitat minimoida. Uusia beetasalpaajia on hiljan tullut markkinoille, ja ns. kolmannen sukupolven vasodilatoivia beeta1-selektiivisiä blokkareita on tulossa.

Vastaus edelliseen

Professori Reino Ruosteenoja esittää arvovaltaisia näkemyksiä ja asiallista kritiikkiä kirjoituksestamme. Artikkelin laatijoita ilahduttaa aina huomata, että heitä luetaan, joskus jopa suorastaan kirjaimellisesti. Suurista linjoista näytämme olevan professori Ruosteenojan kanssa yhtä mieltä. Vastaamme niihin, joita pidimme huomautuksina.

Amalgaamiongelma metallurgin näkökulmasta

Metallurgina (= mm. metallurgisten prosessien termodynamiikka, metallioppi, korroosioilmiöt...) olen suurella mielenkiinnolla seurannut käytyä amalgaamikeskustelua. Koska kyseessä on lääkärikunnalle koulutuksellisesti tuntematon alue, mitä tulee elohopean käyttäytymiseen seoksissa (amalgaameissa), esitän seuraavassa käsitykseni amalgaamimetallurgian perusasioista sellaisena kuin prosessimetallurgin koulutuspohjalla asiat näen.

Myastenia gravis -potilaiden hoitokäytännöt täsmennettävä

Ruotsin myasteniayhdistyksen aloitteesta Norjassa järjestettiin 27.-28.9.91 pohjoismainen kokous, jossa oli läsnä joukko alan asiantuntijoita sekä jäseniä eri maiden potilasyhdistyksistä. Kokouksen tarkoituksena oli saada aikaan konsensus hoitolinjoista. Pyrimme myös selvittämään onko asuinpaikalla vaikutusta saadun hoidon tasoon sekä keskustelemaan psykologisen kuntoutuksen tärkeydestä.

Suomen Lääkäriliiton työterveyslääkäreiden palkkausta koskeva suositus

Suomen Lääkäriliiton työterveyslääkäreiden palkkausta koskeva suositus pohjautuu ylempien toimihenkilöiden ansiokehitykseen ja suositusta on tähän saakka korjattu aina jo toteutuneen ansiokehityksen perusteella. Tämän vuoksi on Lääkäriliiton hallitus Suomen Työterveyslääkärit -alaosaston esityksestä päättänyt korottaa suositusta 4 %:lla 1.2.1992 lukien. Tällöin uusi palkka on 6 130 markkaa viikkontuntia kohden vuodessa. Samassa yhteydessä on suosituksen johtavassa asemassa olevaa työterveyslääkäriä koskevia määräyksiä täsmennetty siten, että lääkäriä pidetään johtavassa asemassa olevana, kun siitä on sovittu työnantajan kanssa tai kun hän toimii terveydenhuollon palveluista vastaavana johtajana yksityisessä terveydenhuollossa. Lisäksi suositukseen on lisätty maininta työterveyshuoltoon erikoistuvan määräaikaisessa työsuhteessa toimivan lääkärin palkkauksesta. (Kohdan 1.4 tekstimuutos ja kohdan 1.5 lisäys vahvistettu liiton hallituksessa 28.11.91). Yritysten palveluksessa olevat työterveyslääkärit kuuluvat ylempiin toimihenkilöihin, joihin sovelletaan yksilöllistä palkkapolitiikkaa. Yritykset määrittelevät palkkauksen tason, kehityksen ja palkkauksen tavan ottaen huomioon työterveyslääkärin, kuten muunkin ylemmän toimihenkilön osalta, aseman, koulutuksen, kokemuksen ja henkilökohtaisen pätevyyden sekä työn vaativuuden ja vastuun. Tämän vuoksi kauan alalla olleen työterveyslääkärin palkkaus voi huomattavastikin poiketa Suomen Lääkäriliiton työterveyslääkäreiden palkkausta koskevan suosituksen lähtötasosta. Ellei muusta sovita, määräytyvät yleiset työehdot sen mukaan, mitä yrityksen muihin ylempiin toimihenkilöihin noudatetaan. Palkka-asioissa lähtökohtana pidetään seuraavaa:

Lasten idiopaattinen trombosytopeeninen purppura

Petekkiat ovat aina hälytysmerkki, joiden syy on selvitettävä. Jos lapselta todetaan trombosytopeniaa, hänet tulee välittömästi lähettää lähimpään lastensairaalan taudin vakavuuden arviointia varten. ITP-potilaan vuoto-oireet korjaantuvat yleensä muutaman päivän kuluessa pelkällä vuodelevolla ja lapsi voidaan kotiuttaa. Lääkehoitoja käytetään lapsille vain erityistapauksissa.

Jukka Rajantie Terhi Sinisalo

Alaraajan hermopinteet

Hermopinne on alaraajassa harvinaisempi kuin yläraajassa, mutta se on kuitenkin yleisempi alaraajavaivojen syy kuin yleensä tiedostetaan. Yleisimmät alaraajan hermopinteet ovat peroneuspinne polven tasolla, Mortonin tauti varpaissa, canalis tarsi -syndrooma jalkapohjassa ja meralgia paraesthetica reidessä.

Martti Vastamäki

Klobatsaami lasten epilepsian hoidossa

Klobatsaamia voidaan käyttää lisälääkkeenä niille epilepsiapotilaille, joiden oireisiin ei tavanomaisilla lääkkeillä saada riittävää apua. Puolet vaikeaa epilepsiaa sairastavista lapsista hyötyi tutkimuksen mukaan aluksi klobatsaamista, mutta myöhemmin useimmille heistä kehittyi toleranssi. Parhaiten klobatsaami tehoaa myokloonisiin ja epätyypillisiin poissaolokohtauksiin. Klobatsaamihoidon vastetta ei voi arvioida seerumin lääkepitoisuuksia seuraamalla. Toisin kuin monien muiden epilepsialääkkeiden käytössä pitoisuusmääritysten hyöty rajoittuu lähinnä hoitomyöntyvyyden seuraamiseen.

Ali H. Bardy Timo Seppälä Teija Salokorpi Pirjo Lillsunde Marja-Liisa Granström Pirkko Santavuori

Lääkitystä saavien diabeetikoiden hoitopaikkojen käytön jakauma Suomessa

Diabeetikkojen hoitopaikkojen käytön jakaumaa ja lääkärissäkäyntien tiheyttä tutkittiin apteekeista lääkkeitään noutaneille diabeetikoille tehdyllä kyselytutkimuksella. Kyselyyn vastasi 33 205 diabeetikkoa, jotka muodostivat vähintään 70 % kaikista tutkimusajankohtana lääkkeitä hakeneista diabeetikoista. Vastanneista kävi terveyskeskuksissa 70 %, sairaaloiden poliklinikoissa 20 %, yksityislääkäreillä 8 % ja työpaikkaterveydenhuollossa 2 %. Aikuisiällä sairastuneista diabeetikoista 75 % kävi terveyskeskuksissa, kun taas nuoruusiän diabeetikoista vain 28 %. Selvimmin maan keskiarvosta poikkeaa hoitopaikkojen käytön jakauma Vaasan keskussairaalapiirissä, joka on jo kymmenkunta vuotta toiminut diabeteksen alueellisten hoidonjärjestelyjen kokeilualueena. Lääkärissäkäyntien tiheydessä ei vastaavaa eroa kuitenkaan ollut havaittavissa. Tuloksia käytetään osana vuonna 1989 käynnistettyä FinnDiab-tutkimusprojektia, jossa selvitetään diabeteksen hoitokäytäntöä ja sen tuloksellisuutta maassamme.

Tero Kangas Marjo Salinto Antti Reunanen

Maastohiihto- ja juoksuharjoittelun vaikutukset keski-ikäisten miesten kestävyyskuntoon ja veren rasvoihin

Maastohiihto- ja juoksuharjoittelu parantavat verenkiertoelimistön suorituskykyä yhtä tehokkaasti. Keski-ikäisille tamperelaismiehille laadittu yhdeksän tai kymmenen viikon harjoitusohjelma lisäsi hiihtäjien maksimaalista hapenkulutusta keskimäärin 17 % ja juoksijoiden hapenkulutusta 13 %. Tutkimukseen valitut miehet eivät olleet aiemmin harrastaneet liikuntaa. Miehet harjoittelivat neljänkymmenen minuutin ajan kolme kertaa viikossa. Seerumin lipoproteiini- ja insuliinipitoisuudet eivät muuttuneet tilastollisesti merkitsevästi.

Pekka Oja Raija Laukkanen Katriina Kukkonen-Harjula Ilkka Vuori Matti Pasanen Seppo Niittymäki Tiina Solakivi