In memoriam Tero Tapani Tikanoja 5.6.1953-5.11.2003
Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenklinikan kardiologi, dosentti Tero Tikanoja kuoli pitkäaikaiseen sairauteen kotonaan 5.11.2003. Klinikkamme menetti taitavan, yhteistyökykyisen kollegan ja ansioituneen kliinisen opettajan. Tero vietti lapsuutensa ja kouluikänsä Kuopiossa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa valmistuen lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1978. Tutkimustyö kiinnosti Teroa jo opiskeluvaiheessa, ja pian valmistumisensa jälkeen hän aloitti imeväisikäisten lasten proteiiniravitsemusta koskevan väitöskirjatyönsä Helsingin yliopistossa. Väitöskirja valmistui vuonna 1983, jonka jälkeen Tero lyhyen terveyskeskus- ja keskussairaalajakson jälkeen tuli Kuopion lastenklinikkaan erikoistumaan. Lastentautien erikoislääkäriksi hän valmistui vuonna 1987, ja jatkoi sen jälkeen työtään Kuopion lastenklinikassa apulaisopettajana vuosina 1987-1991. Kun Kuopion lastenklinikalla 1980-luvun lopulla yllättäen tarvittiin uutta lastenkardiologia, Tero otti innostuneena haasteen vastaan. Hän hankki tarvittavan koulutuksen Helsingin lastenklinikalla ja sai vuonna 1991 lastenkardiologin erityispätevyyden. Runsaan vuosikymmenen ajan hän ehti kehittää lastenkardiologiaa Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa. Vuonna 2001 hänet nimitettiin lastentautiopin dosentiksi Kuopion yliopistoon. Kliinisen työn ja opetustoimintansa ohella hän hoiti luottamustehtäviä toimien esim. Lastenlääkäriyhdistyksen varainhoitajana ja Suomen Kardiologisen seuran lastenkardiologisen jaoksen puheenjohtajana. Useat kuopiolaiset lastenlääkäripolvet saivat nauttia Teron taitavasta opetuksesta. Neonatologian koulutusjaksoon sisällytettiin hänen aloitteestaan sydäntutkimusmoduli, joka ratkaisevasti lisäsi erikoistuvien lastenlääkäreiden valmiuksia ymmärtää syntymänaikaisten verenkiertohäiriöiden rakenteellista ja toiminnallista taustaa. Tero oli erityisen kiinnostunut sydämen ultraäänitutkimusten kehittämisestä. Hän ohjasi tätä aluetta kartoittavan väitöskirjatyön, joka valmistui vuonna 2003. Taitava opettaja sai tunnustusta myös oppilailtaan. Kuopion yliopiston lastenkurssin opiskelijoiden arvion perusteella Tero sai lastenklinikan opetuspalkinnon. Vuonna 2000 Pohjois-Savon lääkäriyhdistys valitsi hänet Vuoden Lääkäriksi. Neonatologiaan syvällisesti perehtynyt Tero osallistui vastasyntyneiden teho-osaston aktiivityöhön koko ammattiuransa ajan, ja konsultanttina aivan elämänsä loppuun saakka. Nuorempien kollegoiden ammatillisen kasvun ja kehityksen tukeminen oli lähellä Teron sydäntä, ja hän ehti toimia monen erikoistuvan lastenlääkärin tutorina. Tero sai voimaa liikunnasta ja luonnosta. Hän oli aktiivinen suunnistaja, joka osallistui useamman kerran Jukolan viestiinkin. Murtomaahiihto oli hänen mieluisin talviurheilulajinsa. Sosiaalisesti lahjakkaana yksilönä hän onnistui vetämään myös vähemmän liikunnalliset kollegansa mukaan harrastuksiinsa. Tero joutui elämänsä viimeisinä vuosina kokemaan oman sairautensa rajoitusten ohella muitakin raskaita menetyksiä. Suru, joka varjosti hänen henkilökohtaista elämäänsä, ei kuitenkaan näkynyt hänen ammattitoiminnassaan. Tero halusi voimiensa vähenemisestä huolimatta hoitaa työnsä hyvin loppuun asti. Me työtoverit tiedämme, että Tero sai tarvitsemansa tuen perheeltään ja ystäviltään, ja oli onnellinen ehdittyään nähdä lastensa kasvun aikuisuuden kynnykselle.