Lääkäriliitto: Lääkärikoulutusta ei saa nostaa yli 400 opiskelijan
Kesäkuussa 1996 mietintönsä jättänyt Lääkärikoulutuksen laskentaryhmä IV esitti lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä siten, että niiden vähimmäismäärä olisi 400 vuonna 1997, 440 vuonna 1998 ja 480 vuodesta 1999 alkaen. Lääkäriliiton näkemyksen mukaan koulutusmäärän lisäämiseen jatkossa on tarvetta, mutta työryhmän ehdotus on ylimitoitettu. Liitto toteaa lausunnossaan, että aloituspaikkoja ei tulisi vuoteen 2000 mennessä nostaa yli 400:n.
Suomessa oli vuoden 1997 alussa 14 579 työikäistä lääkäriä eli yksi lääkäri 351 asukasta kohden. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama laskentatyöryhmä toteaa nykyisen suomalaisen lääkäritiheyden edustavan keskimääräistä läntisten teollisuusmaiden tasoa ja olevan riittävä turvaamaan väestön terveyspalvelut. Tulevien kuuden vuoden aikana Suomessa valmistuu runsaat 1 200 lääkäriä enemmän kuin jää eläkkeelle. Lääkäriliitto pitää epävarmana, pystyykö terveydenhuolto työllistämään tämän lääkäriylimäärän. Jo koulutuksessa olevien lääkärien tultua työmarkkinoille on lääkäritiheys kasvanut yhteen työikäiseen lääkäriin noin 330 asukasta kohti. Laskentatyöryhmä III totesi vuonna 1993, että yksi lääkäri 330-370 asukasta kohti turvaa palvelutarpeen tyydyttämisen.
Sairaanhoitopiirien ja terveyskeskusten työryhmälle ilmoittamat työtilaisuuksien lisäykset ovat kuntatalouden kehitysnäkymien valossa epärealistisia. Sairaanhoitopiireissä oli arvioitu tarvittavan runsaat 400 uutta erikoislääkäriä ja terveyskeskuksissa noin 150 uutta lääkäriä vuoteen 2000 mennessä.
Liitto muistuttaa myös, että kun aloituspaikkoja muutama vuosi sitten vähennettiin, supistettiin samalla lääketieteellisten tiedekuntien resursseja noin 20 prosentilla. Mikäli nyt sisäänottoja päätetään lisätä, tulee tämä ehdottomasti kompensoida tiedekunnille resursseja palauttamalla. Opiskelijamäärien lisääminen vaarantaisi opetuksen laadun ja juuri hyvään vauhtiin saadut opintouudistukset.
Liitto katsoo, ettei koulutusmääriä tule lähivuosina nostaa yli 400:n ja kannattaa uuden lääkäritarvetta koskevan arvion tekemistä vuonna 2000. Uuden arvion tekeminen näinkin pian on aiheellista, jotta mm. työaikalain, erikoislääkärikoulutuksen uudistusten ja lääkärien eläkkeelle jäämisessä tapahtuvien muutosten vaikutukset voidaan ottaa huomioon.
Suomessa oli työttömiä lääkäreitä enimmillään lähes 700 vuoden 1994 alussa, minkä jälkeen työllisyystilanne on parantunut. Kuluvan vuoden alussa työttömiä lääkäreitä oli runsaat 300. Yli 700 työikäistä suomalaista lääkäriä toimii pysyvästi tai tilapäisesti ulkomailla.
Erikoislääkärien koulutustarve
Lääkärityövoiman laskentaryhmä esittää myös erikoislääkärikoulutuksen lisäämistä ja tehostamista koskevia ehdotuksia, joihin Lääkäriliitto lausunnossaan ottaa kantaa. Liitto pitää muistiossa esitettyjä sairaanhoitopiirien arvioita erikoislääkärivajeesta liioiteltuina ja kannattaa työryhmän ehdotusta alueellisten neuvottelukuntien perustamiseksi selvittämään alueellista erikoislääkärien tarvetta.
Työryhmä esittää, että lääketieteellisten tiedekuntien tulisi nykyistä joustavammin ja enemmän hyväksyä yliopistosairaaloiden ulkopuolista palvelua erikoislääkärikoulutukseen. Lääkäriliiton tekemät erikoislääkärikoulutuksen laatua koskevat arvioinnit tukevat tätä seikkaa. Erikoislääkärikoulutuksen laadunarviointi tulisi liiton käynnistämien pilottiprojektien jälkeen saada hyvin resurssoiduksi jatkuvaksi ja systemaattiseksi toiminnaksi, jonka jatkovalmisteluun liitto on valmis osallistumaan.
Lääkäriliitto yhtyy työryhmän huoleen siitä, että sairaanhoitopiirit eivät ennakoi lisäystä lääkärien erikoistumiseen käytettävien koulutusvirkojen määrässä, vaikka toivatkin esiin huomattavan erikoislääkärityövoiman lisätarpeen. Yliopistosairaaloiden erityisvaltionosuuden kohdentaminen on hyvä keino lisätä koulutusta niillä erikoisaloilla, joilla on tai lähivuosina syntyy vajetta.
Muistiossa otetaan myös esiin työryhmän työskentelyn aikana noussut kysymys siitä, mikä osuus muun muassa sairausvakuutuksen korvausjärjestelmillä on eräiden erikoisalojen lääkärien siirtymisessä yksityissektorille. Lääkäriliitto korostaa kuitenkin, että sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien muuttaminen ei ole oikea tapa ratkaista erikoisalakohtaisia työvoimaongelmia.
