Palkaton ylityö akavalaisten ongelma
- Akavalaisten pitkät työviikot, kotona tehtävien töiden määrä ja ylityökorvausten vähäisyys kertovat karua kieltä työaikalain suoranaisesta rikkomisesta. Työnantajien asenteissa on korjattavaa, kun työntekijöiden työehdot hoidetaan viimeistä kirjainta myöten, mutta korkeastikoulutetut ovat lähes "vapaata riistaa", kummeksui AKAVAn pääsihteeri Risto Piekka 24.3.98 Oulussa aluetoimikunnan tapaamisessa.
Akavalaiset tekevät keskimäärin kolme tuntia pidempää työviikkoa kuin kaikki toimihenkilöasemassa työskentelevät palkansaajat. Akavalaisille työtunteja kertyy keskimäärin 43 tuntia viikossa. Pisimmät viikkotunnit kertyvät seurakunnissa ja valtionhallinnossa työskenteleville. Tiedot perustuvat AKAVAn lokakuussa 1997 tekemään jäsenkyselyyn.
Työtä tehdään entistä useammin työpaikan ulkopuolella - kotona ja työmatkoilla. Noin 70 prosenttia akavalaisista tekee ylitöitä, keskimäärin 7,1 tuntia viikossa. Ylitöitä tekee erityisesti ylin ja keskijohto sekä erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä työskentelevät. Vain 14 prosenttia ylitöitä tehneistä on saanut työaikalakien mukaiset korvaukset. Yli puolet ilmoittaa, ettei ole saanut mitään korvauksia rahana eikä vapaana.
- Ongelma on se, että kokonaistyöaikajärjestelmään mielletään kuuluvaksi se, että ylitöistä ei makseta erillisiä korvauksia. Työaikalaki rajaa työaikalain ulkopuolelle vain tiukasti ylimpään johtoon kuuluvat henkilöstöryhmät. Laki ja todellisuus ovat kaksi eri asiaa. Lähes 60 prosenttia akavalaisista katsookin, ettei uusi työaikalaki ole mitenkään parantanut hänen omaa asemaansa.
Työajan lyhennykset pitkinä vapaina
Piekan mukaan työajan mekaaninen lyhentäminen ei yleensä sovi akateemisiin ammatteihin, vaan keinot on räätälöitävä kullekin sopimusalalle ja kullekin henkilöstöryhmälle. Sellainen ratkaisu ei ole mahdollinen, että yleistä työaikaa lyhennetään, mutta kokonaisvastuuta kantavien ryhmien osalta se säilyy ennallaan tai kasvaa. Akavalaisille ovat usein sopivimpia järjestelyt, jotka mahdollistavat pidempiaikaisen vapaan pitämisen.
Tällaisia keinoja ovat mm. vuorotteluvapaa- ja sapattivapaajärjestelyt. Kiireesti pitäisi saada käyttöön myös toimiva ylityöpankkijärjestelmä, johon kertyneet ylityöt voisi tallettaa pidempinä vapaa-aikajaksoina kompensoitaviksi.
Työajan lyhentäminen parantaisi paitsi työsuojelua ja työssä jaksamista myös työllisyyttä. Vuorotteluvapaata ja ylityöpankkia kehittämällä voitaisiin Piekan mukaan luoda tuhansia uusia työtilaisuuksia.
