Lääkäriliitto hedelmöityshoitoja koskevasta laista: Sukusolujen geeniperimään ei pidä puuttua mitenkään
Hedelmöityshoidoissa ei pitäisi lainkaan käyttää sellaisia sukusoluja tai alkioita, joiden geeniperimään on puututtu, katsoo Suomen Lääkäriliitto. Liitto antoi oikeusministeriölle lausuntonsa ehdotuksesta, jonka oikeusministeriön asettama työryhmä on tehnyt sukusolujen ja alkioiden käytöstä lääketieteellisessä hedelmöityshoidossa. Työryhmän esityksen mukaan hedelmöityshoidoissa ei saisi käyttää sukusoluja tai alkioita, joiden tuman geeniperimään on puututtu. Näin ehdotus sallisi puuttumisen tuman ulkopuolella, mitokondrioissa, oleviin perintötekijöihin. Lääkäriliiton mielestä tällainen rajoitus ei ole sopusoinnussa ihmisoikeuksien eikä biolääketieteen sopimuksen kanssa.
Hedelmöityshoitoja koskevaa lainsäädäntöä on valmisteltu yli kymmenen vuotta. Työtä ovat leimanneet suuret näkemyserot merkittävissä sisällöllisissä kysymyksissä.
Lääkäriliitto ei kymmenen vuotta sitten antamassaan lausunnossa nähnyt tarvetta erityisesti kiirehtiä tällaisia hoitoja koskevaa lainsäädäntöä, mutta nyt ajankohtaa pidetään sopivana. Hedelmöityshoitoja antavat palvelujen tuottajat pitävät lainsäädäntöä tarpeellisena, ja tässä vaiheessa voidaan käyttää hyväksi muiden maiden lainsäädännöstä saatuja kokemuksia.
KOMPROMISSI ON HYVÄKSYTTÄVISSÄ
Lainsäädännön aikaisemmissa valmisteluvaiheissa merkittävimmät erimielisyydet syntyivät luovutetuista sukusoluista syntyneen lapsen oikeudesta tietää luovuttajan henkilöllisyys: vahvistetaanko lainsäädännöllä luovuttajan anonymiteetti vai lapsen tiedonsaantioikeus.
Lääkäriliitto toteaa juuri tämän kiistakysymyksen osaltaan hidastaneen lainsäädännön aikaansaamista. Asiasta aikaisemmin antamissaan lausunnoissa liitto puolsi luovuttajan oikeutta anonymiteettiin.
Oikeusministeriön asettaman työryhmän keskeinen tavoite oli löytää sovitteluratkaisut lainsäädännön tiellä olleisiin erimielisyyksiin. Niinpä lapsen tiedonsaantioikeudesta rakennettiin kompromissi, joka on myös Lääkäriliiton mielestä hyväksyttävissä - heikkouksistaan huolimatta.
Työryhmän kompromissiehdotuksen mukaan sukusolujen luovuttajan henkilötiedot on säilytettävä, mutta lapsi saa niistä tiedon vain, jos luovuttaja antaa tähän luvan. Lapsen on tällöin oltava täysi-ikäinen. Luovuttajan suoja-aika päättyy kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Jokaisen luovuttajan pitäisi myös laatia kuvaus itsestään, ja täysi-ikäisellä lapsella olisi kaikissa tapauksissa oikeus saada kopio tästä kuvauksesta. Rekistereitä pitäisi hallussaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus.
Vanhempien harkintaan kuitenkin jää, saako lapsi koskaan tietää hedelmöityshoidosta ja luovutetun sukusolun käytöstä.
SIJAISSYNNYTTÄJIÄ ON JO KÄYTETTY
Lakiehdotus sallisi sijaissynnyttäjän käytön poikkeustapauksissa. Liiton kannanotossa todetaan, että Suomessakin tiedetään lapsia jo syntyneen tällä menetelmällä. Lääkäriliitto katsoo, että sijaissynnyttäjä voi tulla kysymykseen erityistapauksissa, mutta vain lääketieteellisin perustein. Sijaissynnyttäjänä toimimiseen ei saa missään tapauksessa liittyä kaupallisia piirteitä.
Lääkäriliitolla ei ole huomauttamista työryhmän esittämistä hedelmöityshoidon edellytyksistä lukuun ottamatta yhtä lakiehdotukseen kirjattua poikkeussäännöstä. Sen mukaan parin sukusoluista aikaansaatu alkio voitaisiin siirtää naiseen vuoden kuluessa miehen kuolemasta. Järjestelyä perustellaan kohtuussyillä. Lääkäriliiton mielestä tällaista menettelyä ei voida pitää perusteltuna edes kohtuussyistä. Niinpä hedelmöityshoidon antamisen takarajaksi tulisi tässäkin tapauksessa määritellä toisen osapuolen kuolema.
Työryhmän laatiman lakiehdotuksen mukaan hedelmöityshoitoja voidaan antaa avioparille tai naiselle ja miehelle, jotka elävät keskenään avioliitonomaisissa olosuhteissa. Lääkäriliiton mielestä määritelmä voidaan hyväksyä. Lausunnossaan liitto kuitenkin arvioi, että kysymyksestä ilmeisesti vielä käydään laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.
