Akavan työmarkkinatutkimus 2001: Akavalaisen säännöllisen työajan keskipalkka 3020 euroa

Akavan työmarkkinatutkimus 2001 -tutkimusraportti on valmistunut. Tällä kertaa selvitettiin mm. palkkoja, kannustavia palkaneriä, optioita, epätyypillisiä työsuhteita, työaikoja, työttömyyttä ja yksityisen sektorin sopimuksia. Erityisaihealueina kartoitettiin eläkeikiä sekä työn vaativuuden arviointia työpaikoilla, maksettuja asunto- ja opintovelkojen korkoja ja pääomatuloja.

Akava tekee vuosittain jäsenkuntansa oloja ja asemaa koskevan työmarkkinatutkimuksen yhteiskunnallisen ja työmarkkinaedunvalvonnan perustaksi. Akavalaisten etuja ajettaessa tarvitaan tietoja työmarkkinoilla ja työelämässä meneillään olevista muutoksista esimerkiksi koulutus-, työvoima-, vero- ja sosiaalipolitiikan aloilta.

Akavasta muistutetaan, että palkkoja ja muita palvelussuhteen ehtoja koskevat tuoreet tiedot ovat välttämättömiä akavalaisen neuvottelutoiminnan tarpeisiin. Akava ja sen neuvottelujärjestöt hyödyntävät tutkimustiedostoa jatkuvasti arvioidessaan erilaisten työmarkkina-, tulo-, talouspoliittisten tai muiden yhteiskuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia akavalaisten kannalta.

Tutkimuksen tiedot ovat pääosin vuoden 2001 lokakuulta. Kysely lähe tettiin 3 prosentin satunnaisotoksena kaikkiaan 8 317 akavalaiselle. Siihen saatiin yhden uusintakyselykierroksen jälkeen yhteensä 3 935 vastausta. Vastausprosentti oli 47, jota voidaan pitää tämäntyyppisissä kyselytutkimuksissa kohtalaisen hyvänä.

Selvityksen mukaan joka toinen (49 %) akavalainen asuu Etelä-Suomessa. Pääkaupunkiseudulla (Espoo, Helsinki, Vantaa) akavalaisista asuu lähes joka kolmas (30 %). Akavalaiset ovat keskittyneet entistä enemmän eteläiseen Suomeen. Vuosien 1996-2000 tutkimuksien mukaan pääkaupunkiseudulla asui 28 % akavalaisesta työvoimasta.

Filosofian maisterin ja insinöörin tutkinnot ovat yleisimmät akavalaiset tutkinnot (13 % ja 11 %). Seuraavina tulevat diplomi-insinöörin (8 %), kasvatustieteen maisterin (6 %), lastentarhanopettajan (4 %), valtio-/yhteiskuntatieteen maisterin (4 %) ja lääketieteen lisensiaatin (4 %) tutkinnot.

Ylempi korkeakouluasteen tutkinto suoritetaan keskimäärin 28-vuotiaana. Tieteellisten jatkotutkintojen keskimääräinen suorittamisikä on 37 vuotta.

SÄÄNNÖLLISEN TYÖAJAN KESKIPALKKA 3 020 EUROA

Kokoaikatyössä olevien akavalaisten säännöllisen työajan keskipalkka lokakuussa 2001 oli 3 020 euroa (17 950 mk). Palkkakäsite sisältää luontoisetujen verotusarvot sekä kannustavat palkanerät ja vastaa likimain tilastokeskuksen ansiotasoindeksin perustana olevaa säännöllisen työajan ansiokäsitettä. Kaikkien palkansaajien kuukausipalkka oli vuoden 2001 viimeisellä neljänneksellä 2 140 euroa (12 800 mk) Tilastokeskuksen ansiotasoindeksin mukaan.

Kokoaikatyötä tekevien akavalaisten päätoimen bruttopalkka luontoisetuineen, ylityökorvauksineen ja kannustavine palkanerineen oli keskimäärin 3 100 euroa (18 410 mk) lokakuussa 2001. Säännöllisen työajan ansiot muodostivat bruttopalkasta 94 %, luontoisetujen verotusarvot 2 %, ylityökorvaukset 2 % ja kannustavat palkanerät 2 %.

Akavalaisten mediaanipalkka (fraktiili 50) oli 2 780 euroa (16 520 mk) kuukaudessa. Joka kymmenes ansaitsi vähemmän kuin 1 840 euroa (10 920 mk) ja joka kymmenes enemmän kuin 4 680 euroa (27 820 mk). Naisten keskipalkka oli 2 610 (15 550 mk) ja miesten 3 630 euroa (21 610 mk).

Luontoisetujen verotusarvot ilmoitti 40 % vastaajista. Osuus oli noussut jonkin verran edellisen vuoden 37 prosentista. Luontoisetujen verotusarvo oli keskimäärin 150 euroa kuukaudessa saajaa kohden. Yksityisen yrityksen palveluksessa olevista luontoisetuja 61 oli prosentilla ja niiden arvo oli keskimäärin 220 euroa kuukaudessa. Kuntasektorilla luontoisetuja sai 39 prosenttia vastaajista keskimäärin 60 euroa.

Vuoden 1999 työmarkkinatutkimuksessa oli tiedusteltu lisäksi, mitä erityyppisiä luontoisetuja vastaajalla oli. Lisäkysymyksen avulla selvisi että vastaajista peräti lähes puolella oli luontoisetuja. Kyseisen vuoden tuloksien perusteella luontoisetuja saavien osuuksista onkin pääteltävissä, että luontoisetujen saajia on jonkin verran enemmän kuin 40 prosentilla.

KANNUSTAVIA PALKANERIÄ JOKA VIIDENNELLÄ

Vastaajilta tiedusteltiin kannustavien palkkausjärjestelmien piiriin kuulumista sekä edellisen vuoden aikana saatuja markkamääräisiä kannustavia palkaneriä (tulospalkkiot, bonukset, voitonjako tms.). Vastaajista järjestelmien piirissä oli useampi kuin joka viides (22 %) ja palkkiota maksettiin joka kuudennelle (17 %).

Edellisen vuoden tutkimukseen verrattuna järjestelmän käyttö ei ole enää yleistynyt eikä tuloksiin perustuva palkkioiden maksaminen lisääntynyt.

Kannustavista palkkausjärjestelmistä yleisin oli tulospalkkiojärjestelmä: kaikista vastaajista joka viides (19 %), yksityisen sektorin palkansaajista 40 % ilmoitti olevansa tulospalkkiojärjestelmän piirissä. Voittopalkkio- ja voitonjakojärjestelmä olivat melko harvinaisia (3 % ja 1 %).

Kannustavat palkanerät olivat keskimäärin 330 euroa kuukautta kohden laskettuna niillä, joille palkkio oli maksettu. Tulokseen perustuva palkanosa oli 8 prosenttia kannustavien palkkausjärjestelmien piirissä olevien kokonaispalkasta. Yksityisen sektorin akavalaisista kannustavia palkaneriä sai 37 % keskimäärin 350 euroa kuukaudessa, mikä oli 8 % heidän bruttopalkastaan. Julkisella sektorilla kannustavien palkanerien maksaminen on edelleen harvinaista.

VEROJEN JA MAKSUJEN OSUUS PALKASTA 39,6 PROSENTTIA

Tuloveroaste on laskettu palkoista, joissa ei ollut mukana kannustavia palkaneriä, jotka usein maksetaan kuukautta pidemmiltä ajanjaksoilta. Lokakuussa 2001 päätoimen bruttopalkka ilman kannustavia palkaneriä oli 3 040 ja tätä vastaava nettopalkka ennakonpidätyksen ja veronluonteisten maksujen jälkeen 1 840 euroa. Verojen ja maksujen osuus palkasta oli 39,6 %. Vielä vuonna 1995 akavalaisten keskimääräinen tuloveroaste oli 44,0 %.

Optiojärjestelyt ovat eräänlaisia kannusteita henkilöstölle. Yksityisen sektorin akavalaisista 15 % ilmoitti olevansa optiojärjestelyjen piirissä. Järjestelmän piiriin kuuluvien akavalaisten osuus on hienoisessa kasvussa, sillä vuoden 1999 tutkimuksessa osuus oli 8 % ja vuonna 2000 13 %. Yleisimpiä optiot ovat yksityisissä yrityksissä ja valtio- ja kuntaenemmistöisissä yrityksissä. Joka viides akavalainen, jonka työnantaja on järjestäytynyt Teollisuuden ja Työnantajain keskusliittoon, on järjestelmän piirissä. Mitä enemmän yrityksen palveluksessa on henkilöstöä, sitä todennäköisemmin järjestelmää sovelletaan.

Toimiasemakysymykseen vastanneiden miesten keskimääräinen kokonaispalkka oli 3 630 euroa (21 620 mk) ja naisten 2 620 euroa (15 550 mk). Naisten palkat olivat 72 % miesten palkoista. Luku ei paljasta palkkadiskriminaation suuruutta. Palkkasyrjinnän laskemisessa on otettava huomioon useita työelämään ja työntekijöihin yksilöinä liittyviä tekijöitä kuten työnantajasektori, toimiala, toimiasema, työtehtävien sisältö ja vaativuus, koulutusala, koulutusaste ja kokemus.

Kun eliminoidaan vain toimiasemien erilaisuudesta johtuvat palkkaerot työnantajasektoreittain, supistuu naisten palkkojen korotustarve 39 prosentista 20 prosenttiin. Tällä tavoin tarkasteltuna palkkatasa-arvon toteuttaminen edellyttäisi naisten palkkoja korotettavaksi valtiosektorilla 14 %, kuntasektorilla 17 % ja yksityisellä sektorilla 22 %.

Kyselyyn vastanneista 15 % ilmoitti saavansa päätoimeen kuulumattomia sivutoimen ansioita. Saajaa kohden lisäansioiden määrä oli 420 euroa kuukaudessa ja niiden osuus oli 13 prosenttia yhteenlasketuista pää- ja sivutoimen ansioista.

Akavalaisten työaikoja koskevat tiedot perustuvat vastaajien omiin arvioihin päätoimen hoitamiseen kaikkiaan käytetystä työajasta lokakuussa 2001 mukaan lukien lisätyö, ylityö tms. vaikka niistä ei olisi saatu korvaustakaan. Kaikkien kokoaikatyötä tekevien akavalaisten keskimääräinen viikkotyöaika oli 42,4 tuntia.

Puolet vastaajista ilmoitti työskennelleensä yli 40 tuntia viikossa (mediaani) ja joka kymmenes arvioi työviikkonsa pituudeksi 50 tuntia tai enemmän. Keskiarvoisesti pisintä viikkotyöaikaa tekivät valtion virastoissa ja laitoksissa työskentelevät akavalaiset: 43,8 tuntia.

Akavalaisten keskimääräinen viikkotyöaika oli lokakuussa 2001 yli neljä tuntia pidempi kuin kaikkien toimihenkilöiden vuoden 2001 keskimääräinen viikkotyöaika (38,1 tuntia), joka perustuu Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen. Vertailu osoittaa, että akavalaisten työajat olivat toimihenkilötyöaikoja pidempiä sekä miehillä että naisilla ja kaikilla työnantajasektoreilla. Ero oli miesten kohdalla keskimäärin 4,1 tuntia ja naisilla 4,3 tuntia.

Akavalaisten työaikojen pituus vaihtelee myös vastaajan koulutusasteen sekä toimiaseman mukaan. Mitä korkeampi koulutus vastaajalla on, sitä pidempää työviikkoa hän tekee. Pisintä työviikkoa tekivät tutkijakoulutuksen saaneet vastaajat (46,4 tuntia).

Toimiasematasoittain tarkasteltuna työviikko venyi pisimmäksi ylimmässä johdossa, ylemmässä keskijohdossa sekä erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä. Henkilöillä, joilla oli alaisia viikkotyöaika oli selvästi akavalaista keskimäärää pidempi: 44,5 tuntia. Muita lyhyempää työviikkoa tekivät toimihenkilöasemassa työskentelevät, tosin heidänkin viikkotyöaikansa oli yli 40 tuntia.

Vuoden 2000 tutkimukseen verrattuna akavalaisten keskimääräinen työviikon pituus oli pysynyt suunnilleen samana, kuten kaikilla toimihenkilöilläkin. Akavalaisryhmistä muita ryhmiä enemmän työaikaansa olivat lyhentäneet erittäin vaativissa tehtävissä toimivat sekä keskijohtoa edustavat akavalaiset.

Ylitöiden tekeminen on akavalaisille tyypillistä. Säännöllisen työajan ylittävää työaikaa ilmoitti lokakuussa 2001 tehneensä 66 % vastaajista, vuotta aiemmin 67 %. Keskimääräinen ylitöiden viikkotuntimäärä oli noussut puolella tunnilla. Ylityötuntien määrä viikossa (6,8 tuntia) vastaa käytännössä lähes kokonaista työpäivää. Eniten ylitöitä työtunteina mitattuna tekivät ylimmässä johdossa, ylemmässä keskijohdossa sekä erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä työskentelevät.

Monien ryhmien kohdalla ylitöitä tehneiden osuus on hivenen laskenut, mutta ne, jotka tekivät ylitöitä, olivat lisänneet ylityötuntiensa määrää.

Ylitöitä tehneistä vastaajista 44 % ilmoitti tekevänsä ylityönsä kokonaan (41 %) tai osittain (3 %) ilman korvausta. Vuonna 2000 vastaava osuus oli 45 %. Valtionhallinnossa reilusti yli puolet akavalaisista (56 %) tekee ylityönsä ilman kompensaatiota. Yksityisen sektorin akavalaisista 45 % ei saa korvausta tehdystä ylityöstä.

Kyselyssä pyydettiin vastaajia erittelemään edeltävällä viikolla käytettyä työaikaa sen mukaan, missä työtä oli tehty.

Työhön sidonnainen eritelty työaika oli selvästi pidempi (44,6 tuntia) kuin kokonaisarvion perusteella saatu keskimääräinen viikkotyöaika (42,4 tuntia). Kysymysten jonkin verran toisistaan poikkeava ajankohta saattaa selittää saatua eroa. Kokonaisarviossa kysyttiin keskimääräisiä viikkotyötunteja koko lokakuun ajalta.

Eritellymmässä kysymyksessä vastaajat muistelivat töiden tekemistään vastaushetkeä edeltävältä viikolta, mikä oli jokin loka- tai marraskuun viikoista. Erittelyssä haluttiin selvittää missä töitä oli tehty ja kuinka työ sitoi vastaajan aikaa. Kokonaistyöaikaa arvioidessa kotona tehty työ, työn vuoksi matkustaminen tai päivystäminen eivät tule välttämättä huomioiduiksi. Eritellympi kysymys on näin ollen työajan tarkempi mittari.

Työpaikalla tehtyä työtä kertyi keskimäärin 35 viikkotuntia kokoaikaisesti työskenteleville akavalaisille. Tämä on noin 78 % yhteenlasketusta viikkotyöajasta. Akavalaiset tekivät töitä kotona keskimäärin 4 ja työmatkoilla 3 tuntia viikossa. Kotona tehdyn työn ja työmatkojen osuus työhön sidonnaisesta ajasta olivat 9 % ja 7 %.

ELÄKKEELLE SUUNNITELLAAN JÄÄVÄN 61-VUOTIAANA

Työeläkejärjestelmän uudistamiseen sisältyy vanhuuseläkkeen karttumisen alkaminen nykyisen 23 vuoden sijasta jo 18-vuotiaana. Koska akavalaiset siirtyvät työelämään opintojen vuoksi myöhemmin, vastaajia pyydettiin kertomaan, kuinka monta kuukautta he olivat tehneet töitä viiden vuoden aikana 18-22-vuotiaana. Kysymys esitettiin alle 40-vuotiaille.

Lähes kaikki kysymykseen vastanneet olivat tehneet töitä 18-22-vuotiaina. Keskimäärin tämän 60 kuukauden aikana oli tehty 14 kuukautta kokoaikatyötä ja 4 kuukautta osa-aikatyötä. Kaksi kolmasosaa oli ollut vain kokoaikatöissä, keskimäärin 16 kuukautta. Toisaalta joka kymmenes oli ollut vain osa-aikatöissä, keskimäärin 15 kuukautta. Neljäsosa oli ollut sekä koko- että osa-aikatöissä tehden keskimäärin 16 kuukautta kokoaikatyötä ja 13 kuukautta osa-aikatyötä.

Vastaajat arvioivat lakisääteiseksi vanhuuseläkeiäkseen keskimäärin 63,7 vuotta. Yksityisellä sektorilla olevat pitivät eläkkeelle siirtymisikää korkeampana (64,6) kuin julkisella sektorilla olevat (kunta 63, valtio 62,8). Yleisimmät vanhuuseläkeiät ovat 65 vuotta (55 %), 63 vuotta (19 %), 60 vuotta (12 %) ja 64 vuotta (10 %).

Eläkkeelle akavalaiset suunnittelevat jäävänsä keskimäärin 61,3-vuotiaana. Keskimääräinen suunniteltu vanhuuseläkeikä ei merkittävästi vaihtele vastaajan toimiaseman suhteen. Seurakuntien palveluksessa olevat aikovat olla työelämässä runsaan vuoden verran muita pitempään. Suosituimpia suunniteltuja eläkeikiä ovat 60 vuotta (38 %), 65 vuotta (21 %) ja 63 vuotta (12 %).

Vanhuuseläkkeelle haluttaisiin keskimäärin 59,6-vuotiaana eli runsaat 1,5 vuotta suunniteltua aikaisemmin. Sopivimpina eläkeikinä pidetään 60 vuotta (45 %), 58 vuotta (13 %), 55 vuotta (10 %) ja 65 vuotta (9 %).

Akavalaisten vanhuuseläkkeelle siirtymiseen liittyvät suunnitelmat ja toiveet ovat liikahtaneet hivenen eläkepolitiikan tavoitteiden suuntaan vuodesta 1997, jolloin eläkkeelle haaveiltiin siirryttäväksi nuorempana.

Osa-aikaeläkejärjestelmällä on pyritty osaltaan vaikuttamaan siihen, että palkansaajat jaksaisivat pidempään työelämässä. Työeläkejärjestelmän uudistamisen yhteydessä heikennettiin osa-aikaeläkkeisiin liittyviä ehtoja mm. palauttamalla vuoden 2003 alusta lukien alaikäraja 58 vuoteen.

Järjestelmän suosio on pysynyt jo muutaman vuoden akavalaisten keskuudessa ennallaan. Yksi seitsemästä 56-vuotiaasta akavalaisesta on nykyisin osa-aikaeläkkeellä ja kahdeksan prosenttia 50 vuotta täyttäneistä aikoo jäädä myöhemmin osa-aikaeläkkeelle. Asiaa harkitsee joka viides. Vastanneista 42 prosenttia ei halua jäädä osa-aikaeläkkeelle laisinkaan. Useimmiten mainittu syy tähän oli halu jatkaa täysipainotteisesti työelämässä, myös taloudelliset syyt painavat vaakakupissa.

Joka viides akavalainen on ottanut vapaaehtoisen lisäeläkevakuutuksen. Määrä on selvästi kasvanut, sillä samaa asiaa tiedusteltiin viimeksi vuonna 1997 ja tuolloin vain 13 prosentilla vastaajista oli lisäeläkevakuutus. Vakuutuksien tavoitteena on laskea eläkeikää (12 %) sekä korottaa eläkettä (9 %).

Vakuutusturvaa haetaan jo hyvin nuorena, joka kymmenennellä alle 30-vuotiaista on lisäeläkevakuutus. Eniten näitä vakuutuksia ovat hakeneet yksityisellä sektorilla työtä tekevät, joista joka neljännellä (27%) on lisäeläkevakuutus.

Yhdeksän kymmenestä maksaa vapaaehtoisen lisäeläketurvansa itse. Yksityisen työnantajan palveluksessa olevilla joka viidennen (18 %) vakuutusmaksuihin osallistuu työnantaja.

TYÖELÄMÄÄN SIJOITTUMINEN

Kolme neljästä (77 %) akavalaiseen työvoimaan kuuluvasta oli pysyvässä kokoaikatyössä lokakuun viimeisellä viikolla 2001. Määräaikaisesti kokoaikatyöhön oli palkattu 13 % jäsenkunnasta ja osa-aikatyötä teki 5 %. Työttömänä oli 2 % akavalaisesta työvoimasta. Muuten tilapäisesti poissa työelämästä oli 3 %. Tähän ryhmään kuuluvat äitiys-, isyys- tai vanhempainlomalla olevat, pitkäaikaisella sairaslomalla olevat, virkavapaalla tai apurahan turvin opiskelevat sekä vuorotteluvapaata pitävät. Koko akavalaisen työvoiman päätoimen jakaumassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina.

Työttömyyden sisäisessä rakenteessa alle 30-vuotiaiden työttömyys ylittää selvästi iäkkäämpien työttömyyden. Joka neljäs alle 30-vuotiaista ilmoitti olleensa työttömänä parin edellisen vuoden aikana. Nuorten työttömyysriski selittyy valtaosin heidän palvelussuhteensa määräaikaisuuksien suurella osuudella.

Eri ikäryhmissä ja sukupuolenkin mukaan työelämään sijoittuminen vaihtelee paljon. Nuorista naisista joka kolmas (36 %) ja miehistä joka viides työskenteli määräaikaisissa palvelussuhteissa.

Osa-aikatyö ei ole kovin yleistä nuorempien akavalaisten keskuudessa. Vanhemmissa ikäryhmissä osa-aikatyötä tehdään osa-aikaeläkkeen turvin. Osa-aikaeläkkeellä on noin 14 % ko. etuuteen oikeutetuista 56-vuotta täyttäneistä, mikä oli vielä kyselyhetkellä järjestelmän alaikäraja. Osa-aikaeläkkeen suosio on säilynyt suunnilleen samalla tasolla viimeiset kolme vuotta.

Kyselyyn vastanneista kokoaikatyötä tekevistä akavalaisista 40 % työskenteli yksityisellä työnantajasektorilla, kuntien palveluksessa 40 % ja 16 % valtion hallinnossa. Seurakuntien palveluksessa töitä teki 2 % vastaajista. Ammatinharjoittajien ja muiden itsensä työllistäjien (esim. freelance-pohjalta työskentelevät, yrittäjät ym.) osuus vastanneista oli 2 %.

Yksityisen sektorin osuus työnantajana on kasvanut vähitellen varsinkin viime vuosina ja erityisesti nuorten keskuudessa. Akavalaisista nuorista alle 30-vuotiaista miehistä 69 % työskentelee yksityisellä sektorilla. Nuorten naisten kohdallakin yksityisen sektorin osuus on suurempi (44 %) kuin kuntasektorin (39 %).

TYÖPAIKKAA VAIHTANUT 71 PROSENTTIA

Työnantajauskollisuudestaan huolimatta valtaosa eli 71 prosenttia vastaajista on vaihtanut työpaikkaa, useimmiten työhistoriansa alkuvaiheissa. Työpaikkaa vaihtaneista puolet oli siirtynyt uuteen työpaikkaan viimeisen viiden vuoden aikana. Alle 40-vuotiaista joka toinen (53 %) oli vaihtanut uuden työnantajan palvelukseen vähintäänkin kerran kuluneen viisivuotiskauden aikana. Tätä vanhempien työpaikan vaihtaminen oli tapahtunut enimmäkseen yli viisi vuotta sitten.

Vastanneista kokoaikatyötä tekevistä 13 % ilmoitti olleensa saman työnantajan palveluksessa koko ajan valmistumisestaan lähtien. Uuteen tehtävään tai asemaan työnantajan pysyessä samana ilmoitti siirtyneensä 16 % vastanneista. Valtion virastoissa ja laitoksissa tällainen sisäinen siirtyminen on ollut vilkkainta. Valmistumisen jälkeen työpaikkoja oli vastaajaa kohti kertynyt keskimäärin kolme. Palvelussuhteiden määrä ei juurikaan vaihtele nykyisen työnantajan tai toimiaseman mukaan.

Kuntasektorilla 28 prosenttia oli koko työhistoriansa ajan työskennellyt saman työnantajan palveluksessa, joka toinen oli siirtynyt nykyisiin tehtäviin jostakin muusta kunta-alan työtehtävästä. Yksityiseltä sektorilta kunnallisiin tehtäviin oli tullut joka kymmenes ja valtionhallinnosta 8 prosenttia.

Kyselyhetkellä yksityisellä sektorilla työskentelevistä 29 % oli viihtynyt valmistuttuaan saman työnantajan palveluksessa ja joka toisella (52 %) viimeinen työpaikan vaihdos oli tapahtunut yksityisen työnantajasektorin sisällä. Yksi kymmenestä yksityisen sektorin akavalaisesta työntekijästä on siirtynyt valtionhallinnosta ja kunnista 7 prosenttia.

Määräaikaisten työsopimusten osuus akavalaisten kokoaikatyötä tekevien palvelussuhteista on pysynyt 14_16 prosentissa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Määräaikaisuus on sitä yleisempää mitä nuoremmista ikäryhmistä on kysymys. Määräaikainen työ on tyypillistä erityisesti nuorille koulutetuille naisille. Alle 30-vuotiaista naisista 41 % työskenteli kyselyhetkellä määräaikaisella työsopimuksella, miehistä joka viides vastaavassa ikäryhmässä. Naisten nuorimmassa ikäryhmässä määräaikaisten osuus on laskenut, mutta vanhemmissa lisääntynyt.

Kokoaikatyötä tekevistä akavalaisista 14 % oli määräaikaisessa palvelussuhteessa lokakuussa 2001. Osuus oli sama vuotta aiemminkin.

Kokoaikatyössä olevista tutkijakoulutuksen suorittaneista miehistä 16 % ja 31 % naisista työskentelee määräaikaisella työsopimuksella. Määräaikaisia ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneista miehistä oli 11 % ja naisista 20 %.

Määräaikaisia työsopimuksia käytetään eniten valtion virastoissa ja laitoksissa, joissa kaikista kokoaikatyötä tekevien akavalaisten palvelussuhteista lähes joka kolmas (30 %) oli määräaikainen. Kunnissa määräaikaisten työsuhteiden osuus oli 17 % ja yksityisellä työnantajasektorilla 5 %. Valtionhallinnon muita työnantajasektoreita korkeampaa osuutta selittää osittain yliopistoissa ja korkeakouluissa käytössä olevat määräaikaiset opetus- ja tutkimusvirat.

Määräaikaisissa palvelussuhteissa työskentelevistä 15 % ilmoittaa, ettei työnantaja ollut perustellut määräaikaisen työsopimuksen käyttöä ja 5 % vastanneista ei ole tietoinen asiasta. Eniten perustelemattomia määräaikaisia palvelussuhteita oli kunnissa (17 %). Työnantaja ei ole kertonut suullisesti eikä kirjallisesti määräaikaisuuden syytä joka seitsemännelle valtion hallinnossa työskentelevälle ja joka kymmenennelle yksityisen sektorin määräaikaiselle työntekijälle.

Valtion laitoksissa ja virastoissa määräaikaista työtä tekevät ilmoittivat tärkeimmiksi perusteluiksi projektiluonteiset tehtävät (21 %), yliopistojen ja korkeakoulujen määräaikaiset virat (21 %) sekä rahoituksen katkonaisuuden (18 %). Kunnissa virkoja ja toimia hoidetaan usein sijaisten avulla. Reilu kolmannes (35 %) kunnissa työskentelevistä määräaikaisista kertoo olevansa sijainen vuorottelusijaisuudet mukaan lukien.