Akavan työmarkkinatutkimus 2002: Akavalaisen palkka keskimäärin 3130 euroa

Akavan työmarkkinatutkimus 2002 -tutkimusraportti on valmistunut. Tällä kertaa selvitettiin palkkoja, kannustavia palkaneriä, työaikoja, ylityökorvauskäytäntöjä, epätyypillisiä työsuhteita ja liikkuvuutta työnantajasektoreiden välillä. Erityisaihealueina kartoitettiin työssä jaksamista ja halukkuutta siirtyä ulkomaille töihin tai opiskelemaan.

Selvityksen mukaan kokoaikatyötä tekevien akavalaisten päätoimen bruttopalkka luontoisetuineen, ylityökorvauksineen ja kannustavine palkanerineen oli keskimäärin 3 130 euroa lokakuussa 2002. Säännöllisen työajan ansiot muodostivat bruttopalkasta 94 %, luontoisetujen verotusarvot 1 %, ylityökorvaukset 3 % ja kannustavat palkanerät 2 %.

Tuloveroaste laskettiin palkoista, joissa ei ollut mukana kannustavia palkaneriä, jotka usein maksetaan kuukautta pidemmiltä ajanjaksoilta. Verojen ja maksujen osuus palkasta oli 37,9 %. Palkansaajaverotus on keventynyt viime vuosina vähitellen. Akavalaisten keskimääräinen tuloveroaste oli 44 % vuonna 1995.

Akava tekee vuosittain jäsenkuntansa oloja ja asemaa koskevan työmarkkinatutkimuksen yhteiskunnallisen ja työmarkkinaedunvalvonnan perustaksi. Akavalaisten etuja ajettaessa tarvitaan tietoja työmarkkinoilla ja työelämässä meneillään olevista muutoksista esimerkiksi koulutus-, työvoima-, vero- ja sosiaalipolitiikan aloilta. Palkkoja, työaikoja ja muita palvelussuhteen ehtoja koskevat tuoreet tiedot ovat välttämättömiä akavalaisen neuvottelutoiminnan tarpeisiin.

Akavan keskustoimisto ja neuvottelujärjestöt hyödyntävät tiedostoa jatkuvasti arvioidessaan erilaisten työmarkkina-, tulo-, talouspoliittisten tai muiden yhteiskuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia akavalaisten kannalta. Vuoden 2002 työmarkkinatutkimuksen tuloksia on jo ennen tutkimusraportin valmistumista hyödynnetty neuvotte-lu-, järjestö- ja tiedotustoiminnassa.

Tutkimuksen tiedot ovat pääosin vuoden 2002 lokakuulta. Kysely lähetettiin kolmen prosentin satunnaisotoksena kaikkiaan 8 903 akavalaiselle. Siihen saatiin yhden uusintakyselykierroksen jälkeen yhteensä 4 721 vastausta. Vastausprosentti oli 53, joka on hyvä tämän tyyppisissä postikyselyissä.

Suomen Lääkäriliiton jäsenistä kysely lähetettiin 444 lääkärille. Heistä vastasi 249 eli 56 prosenttia.

Akavalainen työvoima on hieman voimakkaammin keskittynyt Etelä-Suomeen ja Uudellemaalle kuin koko työvoima. Lähes joka toinen (46 %) tutkimukseen vastanneista asuu Etelä-Suomessa, koko työvoimasta 43 %. Pääkaupunkiseudulla (Espoo, Helsinki, Vantaa) akavalaisista asuu joka neljäs.

Selvityksen mukaan akavalaiset valmistuvat keskimäärin 28,1-vuotiaana. Tutkijakoulutusasteen tutkinnon suorittaneiden valmistumisikä on laskettu ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittamisesta. Ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon akavalaiset ovat suorittaneet 28,5-vuotiaana. Tieteellisten jatkotutkintojen keskimääräinen suorittamisikä on 37,3 vuotta.

JOKA KYMMENES SUUNNITTELEE TYÖSKENTELYÄ ULKOMAILLA

Kyselyyn vastanneista joka kymmenes (11 %) ilmoitti työskennelleensä joskus valmistumisensa jälkeen ulkomailla yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta. Kaikkiaan ulkomailla työskentelyaikaa oli kertynyt keskimäärin 2,5 vuotta. Ulkomailla töitä tehneet olivat keskimäärin 36-vuotiaita Suomeen palatessaan.

Tulevan vuoden aikana töihin ulkomaille oli lähdössä tai harkitsi lähtemistä yhteensä 11 % akavalaisista. Osuus vastaa noin 34 000 korkeasti koulutettua. Varmoja asiasta oli puolitoista prosenttia ja joka kymmenes vastaaja harkitsee.

Urakehitys ja mielenkiintoisemmat työtehtävät olivat suurimmat syyt siihen, miksi ulkomaat vetivät puoleensa. Kysymykseen vastanneista 58 % oli lähdössä paremman palkkauksen toivossa. Jonkun toisen maan alhaisempi palkansaajaverotus houkutteli 45 % lähtöä suunnittelevista. Ymmärrettävästi verotuksen merkitys oli sitä suurempi, mitä isommat palkkatulot vastaajalla oli.

OSA-AIKAELÄKE SUOSITTU

Vuoden 2002 viikolla 42 oli osa-aikatyössä 7 % vastaajista. Tutkimuksessa osa-aikatyötä tekeviin luettiin varsinaista osa-aikatyötä tekevien lisäksi osa-aikaeläkkeellä, osa-aikalisällä, pienten lasten vanhempien lyhennetyllä työviikolla olevat sekä useaa osa-aikatyötä tekevät. Akavalaiset käyttävät kolmea viimeksi mainittua osa-aikatyön muotoa vähän. Varsinainen osa-aikatyökään ei ole ollut kovin yleistä akavalaisten keskuudessa. Vanhemmissa ikäluokissa osa-aikaeläkeläiset kasvattavat osa-aikatyötä tekevien osuutta.

Viime vuosina on osa-aikaeläkkeen suosio kasvanut. Osa-aikaeläkejärjestelmässä sovitut muutokset, eläkeiän nousu sekä eläkkeen määräytymisperusteiden heikennykset vauhdittivat akavalaisia käyttämään mahdollisuutta hyväkseen ennen vuoden vaihdetta.

Lokakuussa 2002 osa-aikaeläkkeellä oli lähes kolme prosenttia vastaajista, mikä vastaa noin 8 900 akavalaista. Osa-aikaeläkkeeseen oikeutetuista 56-vuotiaista lähes joka viides (19 %) oli laskeutumassa eläkepäiville osa-aikatyön ja -eläkkeen turvin. Naiset käyttivät etuutta herkemmin hyväkseen. Osa-aikaeläkkeellä olevien keski-ikä oli 59 vuotta. Heidän viikkotyöaikansa oli keskimäärin 23 tuntia. Akavalaisista osa-aikaeläkeläisistä lähes kaksi kolmesta oli kuntien palveluksessa ja joka toinen opetus- ja kasvatustehtävissä.

Kyselyhetkellä ilman työtä oli 2,1 prosenttia akavalaisesta työvoimasta. Samaan aikaan lokakuussa 2002 koko maan työttömyysaste oli 8,5. Työttömyys oli hivenen kasvussa lokakuussa 2002, sillä vuotta aiemmin akavalaisista työttömänä oli 1,8 ja kaikista työvoimaan kuuluvista 8,3 prosenttia.

Kaikista palkansaajista epätyypillisissä eli määräaikaisissa tai osa-aikaisissa palvelussuhteissa työskenteli joka neljäs, akavalaisista joka viides (21 %). Akavalaisista naisista useampi kuin joka neljäs (27 %) työskenteli muussa kuin pysyvässä kokoaikatyössä, kaikista palkansaajanaisista joka kolmas (32 %). Kaikki palkansaajat tekevät osa-aikatyötä akavalaisia yleisemmin. Määräaikaisuus on lähes yhtä tavallista niin akavalaisille kuin muillekin palkansaajille. Akavalaisten epätyypillisten palvelussuhteiden osuus on hieman noussut edellisvuodesta, jolloin osuus oli 19 %.

YKSITYINEN SEKTORI TYÖLLISTÄÄ NUORIA

Kyselyyn vastanneista kokoaikatyötä tekevistä akavalaisista 41 % työskenteli yksityisten työnantajien palveluksessa, kuntien palveluksessa 37 % ja 18 % valtion hallinnossa. Seurakunnissa töitä teki 2 % vastaajista. Ammatinharjoittajien ja muiden itsensä työllistäjien, kuten freelance-pohjalta työskentelevien ja yrittäjien, osuus vastanneista oli 2 %. Vastaajista 1 % ilmoitti, että heillä on vähintään kaksi työnantajaa.

Yksityisen sektorin osuus työnantajana on kasvanut niin, että vastaajien osuus oli nyt kymmenen prosenttiyksikköä suurempi kuin kymmenen vuotta sitten. Vastaavasti kuntien osuus työnantajana on pienentynyt kahdeksalla prosenttiyksiköllä.

Erityisesti nuoret olivat työllistyneet yksityiselle sektorille. Akavalaisista alle 30-vuotiaista miehistä 73 % oli töissä yksityisten työnantajien palveluksessa. Sama suuntaus on myös nuorten naisten kohdalla, vaikka kaikista akavalaisista naisista melkein puolet (49 %) työskenteli kuntien palveluksessa. Valtion hallinnossa Akavaan järjestäytyneiden naisten ja miesten osuudet olivat lähes yhtä suuret.

NYKYISEN TYÖANTAJAN PALVELUKSESSA KESKIMÄÄRIN 10 VUOTTA

Palvelusvuosia nykyisen työnantajan palveluksessa oli vastaajaa kohti karttunut keskimäärin 10.

Luvut vaihtelevat muutamilla vuosilla työnantajasektoreittain. Kunnissa ja seurakunnissa työhistoria saman työnantajan palveluksessa oli pisin, noin 12 vuotta. Yksityisellä sektorilla saman työnantajan palveluksessa vastaajat olivat ehtineet olemaan keskimäärin 7,4 vuotta.

Kaksi kolmesta (68 %) vastaajasta oli vaihtanut työpaikkaa valmistumisensa jälkeen vähintään kerran.

Heistä joka toinen viimeisen viiden vuoden aikana ja joka toisen työpaikan vaihdoksesta oli kulunut yli viisi vuotta. Ikäryhmään 30-40-vuotiaat kuuluvat olivat olleet aktiivisimpia työpaikan vaihtajia. Heistä joka toinen oli siirtynyt uuden työnantajan palvelukseen viimeisen viiden vuoden aikana. Tätä vanhempien työpaikan vaihtaminen oli tapahtunut enimmäkseen yli viisi vuotta sitten.

Valmistumisen jälkeisen ensimmäisen työnantajan palveluksessa oli pysynyt 13 % vastaajista niin, että myös asema tai työtehtävät olivat säilyneet muuttumattomina. Joka viidennen (19 %) asema tai tehtävät olivat uusiutuneet saman työnantajan palveluksessa. Valtion virastoissa ja laitoksissa sekä yksityisissä yrityksissä tällainen sisäinen siirtyminen oli ollut vilkkainta.

Viitteitä työmarkkinoiden jäähtymisestä saadaan verrattaessa tuloksia vuoden 2000 työmarkkinatutkimukseen, jonka mukaan työpaikkaa oli vaihtanut edeltäneiden viiden vuoden aikana 39 % kaikista kokoaikatyötä tekevistä akavalaisista ja 41 % oli vaihtanut yli viisi vuotta sitten. Saman työnantajan palveluksessa oli pysynyt 20 % vastaajista.

Valmistumisen jälkeen vastaajat ovat olleet noin kolmen työnantajan palveluksessa. Vastaava mediaaniluku oli kaksi, toisin sanoen joka toinen oli ollut useamman kuin kahden työnantajan palveluksessa valmistuttuaan. Kunnissa ja naisilla on ollut työpaikkoja jonkin verran enemmän, samoin vastaushetkellä määräaikaisessa palvelussuhteessa olevilla.

MÄÄRÄAIKAISUUS YLEISINTÄ VALTIONHALLINNOSSA

Määräaikaisia työsopimuksia käytetään eniten valtion virastoissa ja laitoksissa, joissa kaikista kokoaikatyötä tekevien akavalaisten palvelussuhteista lähes joka kolmas (30 %) oli määräaikainen. Kunnissa määräaikaisten työsuhteiden osuus oli 18 % ja yksityisellä työnantajasektorilla 7 %. Valtionhallinnon muita työnantajasektoreita korkeampi osuus johtuu osittain yliopistoissa ja korkeakouluissa käytössä olevista määräaikaisista opetus- ja tutkimusviroista.

Alle 30-vuotiaista akavalaisista 36 % on palkattu määräajaksi. Julkisella sektorilla akavalaisten nuorten ensimmäiset työpaikat ovat todennäköisimmin pätkätöitä. Yksityissektorinkin määräaikaiset palvelussuhteet ovat enimmillään nuorten kohdalla, mutta käytäntö ei ole läheskään yhtä yleistä kuin julkishallinnossa. Valtionhallinnossa alle 30-vuotiaista naisista vain yhdellä kymmenestä on pysyvä työ, miehilläkin vajaalla puolella.

Vastaajan toimiaseman mukaan tarkasteltuna tutkimukseen, opetukseen ja kasvatukseen liittyvissä ammateissa käytetään yleisimmin määräaikaisia työntekijöitä. Yliopistojen ja korkeakoulujen sekä ammattikorkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvista 42 % on määräaikaisessa palvelussuhteessa.

Myös eritasoiset asiantuntijatehtävät tulevat hoidetuksi akavalaisin määräaikaisin työpanoksin. Kaikista asiantuntijatehtävissä työskentelevistä miehistä joka kymmenes ja naisista joka viides (24 %) on vailla pysyvää työtä.

JOKA NELJÄS EPÄTIETOINEN MÄÄRÄAIKAISUUDEN PERUSTEISTA

Työsopimuslain mukaan työnantajan tulee aina perustella määräaikaisen työsopimuksen käyttö. Määräaikaisissa palvelussuhteissa työskentelevistä 20 % kuitenkin ilmoitti, ettei työnantaja ollut perustellut määräaikaisen työsopimuksen käyttöä ja 6 % vastanneista ei ollut tietoinen asiasta.

Eniten perustelemattomia määräaikaisia palvelussuhteita oli valtionhallinnossa (25 %). Työnantaja ei ollut kertonut suullisesti eikä kirjallisesti määräaikaisuuden syytä joka viidennelle kuntien määräaikaisessa palvelussuhteessa työtä tekevälle. Yksityisen sektorin määräaikaisista 13 % ei tiennyt määräaikaisuuden perustetta.

Määräaikaisissa palvelussuhteissa työskenteleviä pyydettiin kyselyssä nimeämään annetuista vaihtoehdoista tärkeimmäksi katsomansa syy määräaikaisuuteen. Työnantajittain ja sukupuolen mukaan tarkasteltuna määräaikaisuuksien käytön syyt vaihtelevat.

Valtion laitoksissa ja virastoissa määräaikaista työtä tekevät nimesivät suurimmaksi syyksi määräaikaiset virat (26 %), joita käytetään paljon yliopistoissa ja korkeakouluissa professoreiden, assistenttien ja tutkijoiden kohdalla. Valtiosektorin määräaikaiset vastaajat raportoivat perusteluiksi usein myös rahoituksen katkonaisuuden (21 %) ja projektiluonteiset tehtävät (17 %).

Kunnissa joka kolmannen määräaikaisuuden syy oli sijaisuuden hoito vuorottelusijaisuudet mukaan lukien.

Kaikista akavalaisista määräaikaisista työntekijöistä vuorottelusijaisuuksia teki 2 %. Yleisimmäksi määräaikaisuuden syyksi miehet raportoivat mm. yliopistoissa käytettävät määräaikaiset virat, joissa oli lähes joka viides (18 %) akavalainen määräajaksi palkattu mies. Sijaisuuksien hoito nousi määräaikaisissa töissä olevien naisten kohdalla suurimmaksi perusteeksi työn tilapäisyyteen. Sijaisuudet johtuvat mm. perhevapaista, vuosilomista, osa-aikaeläkkeistä, sairaslomista ja opintovapaista.

Sijaisuudet ja projektit ovat usein ilman selkeää kestoa, sillä 16-18 % niissä työskentelevistä määräaikaisista työntekijöistä ei tiedä milloin palvelussuhde päättyy. Rahoituksen katkonaisuus aiheuttaa niin ikään epävarmuutta työmarkkinoille.

Solmituista määräaikaisista työsopimuksista 29% oli varsinaisia nk. pätkätyösuhteita, jotka kestävät vuoden tai vähemmän. Yksittäiset määräaikaisuudet ovat todellisuudessa lyhyempiä. Tässä tarkastelussa vastaajaa pyydettiin laskemaan yhteen saman työnantajan ketjuttamat palvelussuhteet. Eniten lyhyitä määräaikaisia työrupeamia oli kunnissa (34 %). Kestoltaan pisimpiä määräaikaisuuksia tehdään valtionhallinnossa.

Määräaikaisten palvelussuhteiden keskimääräinen yhteenlaskettu pituus kokonaisuudessaan oli 36 kuukautta niillä, jotka tiesivät nykyisen palvelussuhteensa keston. Esimerkiksi tutkijakoulutuksen suorittaneiden kohdalla kestot olivat keskimäärin yli 5 vuotta. Muussa yhteydessä onkin todettu, että mm. yliopistoissa on tehty laittomia ketjuttamisia.

AKAVALAISTEN ITSE ARVIOIMA VIIKKOTYÖAIKA 41,2 TUNTIA

Viikoittaisen työajan pituutta mitattiin kolmella eri kysymyksellä. Vastaajia pyydettiin ensiksi arvioimaan päätoimensa hoitamiseen kaikkiaan käyttämänsä viikkotyöaika. Kaiken kaikkiaan työhön sidonnaista aikaa mitattiin pyytämällä vastaajia erittelemään työtunnit sen mukaan, missä työtä oli tehnyt. Lisäksi kysyttiin vastaajan arviota hänen tekemistään ylityötunneista. Kaikissa kysymyksissä viiteajankohtana oli lokakuun viikko 42.

Vastaajat itse arvioivat aluksi kokonaistyöajakseen 41,2 tuntia viikossa. Miesten arvioima työaika oli 42,5 ja naisten 40,2 tuntia viikossa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa mukaan kaikki toimihenkilöt tekivät lokakuussa 2002 keskimäärin 39,2 tuntia töitä viikossa. Vastaavasti kaikkien toimihenkilönaisten työviikko (37,9) oli jonkin verran lyhyempi kuin miesten (40,8).

Kun vastaajaa pyydettiin erittelemään työaikaansa sen mukaan missä ja kuinka monta tuntia on tehnyt päätoimeensa liittyviä työtehtäviä, työviikon pituus kasvoi keskimäärin yhdellä viikkotunnilla.

Tehdyistä työtunneista runsas 80 prosenttia oli tehty varsinaisella työpaikalla. Noin kahdeksan prosenttia (3,3 t) työtunneista tehtiin kotona ja viisi prosenttia (2,2 t) työmatkoilla. Kotona tehdyn työn osuus oli keskimääräistä suurempi kunnissa, seurakunnissa ja valtionhallinnossa työskentelevillä. Yksityisellä sektorilla taas työpaikan ulkopuolisia työtunteja kertyi eniten työmatkoilla.

JOKA TOISELLA JAKSAMISVAIKEUKSIA TYÖSSÄÄN

Korkeasti koulutetut ammattiryhmät kokivat lokakuussa 2002 työssä jaksamisensa keskimäärin hivenen paremmaksi kuin syksyllä 1999. Kuitenkin edelleen useampi kuin joka toinen kokoaikatyötä tekevä akavalainen kokee vaikeuksia työssä jaksamisessaan jatkuvasti tai ajoittain.

Vastaajan kokemukseen omasta työssä jaksamisestaan vaikuttavat työntekijään yksilönä sekä itse työhön ja työolosuhteisiin liittyvät tekijät. Näitä kahta ei useinkaan työssä jaksamista tai työkuormitusta koskevissa tutkimuksissa voida selkeästi erottaa toisistaan.

Keskeisiä työntekijään yksilönä liittyviä tekijöitä ovat vastaajan ikä, sukupuoli ja perhetausta. Naiset raportoivat jaksamisvaikeuksistaan useammin kuin miehet. Naisista vain joka kolmas katsoo, ettei koe jaksamisongelmia, miehistä näin ilmoitti joka toinen. Nelikymppiset ja sitä vanhemmat raportoivat jaksamisvaikeuksistaan useammin kuin nuoret.

Jaksamisvaikeuksista raportoivat muita useammin ne, jotka työskentelevät kunnissa ja seurakunnissa.

Työn luonteen lisäksi tärkeä työssä jaksamiseen yhteydessä oleva tekijä on työaika. Ne, jotka tekevät neljäkymmentä tuntia ylittävää työviikkoa, raportoivat muita useammin työssä jaksamisvaikeuksistaan.

Vastaajista valtaosa (70 %) koki, että jaksamisvaikeuksien ensisijainen syy liittyi itse työhön. Noin joka neljäs vastaaja koki jaksamisongelmiensa juontavan pääasiallisesti työn ja perheen yhteensovittamisesta. Verrattuna vuoteen 1999 välittömästi itse työstä johtuvista jaksamisvaikeuksista raportoivien osuus oli hivenen laskenut.

Työn ja perheen yhteensovittamisesta juontavat jaksamisongelmat näkyvät naisia useammin miesten vastauksissa. Tulos saattaa olla yhteydessä miesten tekemään keskimääräisesti naisia pidempään työaikaan. Perheellisyyden merkitys näkyy muita selvemmin 30-39-vuotiaiden ryhmässä.

Vastaajille esitettiin kyselylomakkeella parisenkymmentä toimenpidevaihtoehtoa, joilla voitaisiin edistää työssä jaksamista. Kärkisijalle nousi johtamisen ja esimiestyön kehittäminen. Toisena listalla on ammatillinen täydennys- ja lisäkoulutus. Tämä vaihtoehto on naisten vastauksissa yhtä suosittu kuin johtamis- ja esimiestyön kehittäminen. Kolmanneksi suosituin vaihtoehto on avustavan henkilöstön lisääminen.