Erikoislääkärin tutkinto uudistuu 1.1.1999 Erikoisalojen määrää vähennetään ja koulutuksen rakennetta muutetaan

Erikoislääkärikoulutus siirtyi vuonna 1985 annetulla asetuksella yliopistolliseksi jatkotutkinnoksi. Asetusta on sittemmin muutettu vuosina 1988 ja 1993. Opetusministeriön esittelystä annettiin useamman vuoden valmistelutyön jälkeen presidentin esittelyssä 4.9.1998 uusi asetus erikoislääkärin tutkinnosta. Asetus astuu voimaan 1.1.1999. Sen myötä suomalaisten erikoisalojen määrää vähennetään nykyisestä 92:sta 49:een. Asetus tuo mukanaan myös muutoksia erikoistumisen rakenteeseen ja sisältöön.

Opetusministeriö toteaa uudistuksen olevan osa kaikkia koulutusaloja koskevaa uudistusta, jonka tavoitteena on laadun parantaminen, opetuksen kehittäminen sekä koulutuksen uudistaminen vastaamaan paremmin työelämän vaatimuksia. Erikoislääkärikoulutusohjelmien sisällön ja määrän toivotaan vastaavan paremmin väestön palvelutarpeita sekä terveydenhuollon kehitystä. Yhtenä lähtökohtana on mainittu myös EU:n hankkeet erikoislääkärikoulutuksen kehittämiseksi. Näitä sisältyy erityisesti EU:n komission lääkärien koulutuksen neuvoa-antavan komitean vuonna 1996 hyväksymiin suosituksiin (ACMT, Advisory Committee on Medical Training). Lisäksi kirurgikunnan piirissä on jo pitkään ollut laajalti hyväksytty suunnitelma siitä, että kirurgian alan entisistä suppeista erikoisaloista muodostettaisiin itsenäiset pääerikoisalat. Tätä koskevat ehdotukset sisältyivät jo vuonna 1992 annettuun kirurgiakoulutustyöryhmän muistioon.

Asetuksen valmistelu

Koulutuksen uudistamista valmisteli opetusministeriön EU-erikoislääkärityöryhmä, joka jätti mietintönsä 31.5.1996. Tämän ns. Ahosen komitean ehdotukset sisälsivät erikoisalojen määrän vähentämisen 46:een sekä suurimman osan nyt annettuun asetukseen sisältyvistä rakenteellisista muutoksista. Työryhmän ehdotuksesta järjestettiin laaja lausuntokierros, jonka pohjalta ehdotuksia jatkovalmisteltiin opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön virkamiestyönä. Virkamiesvalmistelun pohjalta lähetettiin maaliskuussa 1997 jatkoehdotus edelleen lausuntokierrokselle, minkä lisäksi kuultiin koulutuksen ja palvelujärjestelmän asiantuntijoita eräitten erikoisalojen osalta. Saatujen kannanottojen pohjalta asetusluonnosta ja perustelumuistiota täydennettiin ja niistä pyydettiin edelleen lausuntoja viime vuodenvaihteessa. Asetuksen oli määrä astua voimaan elokuun 1998 alusta, mutta valmistelutyön viivästyminen siirsi käynnistyksen ensi vuoden alkuun.

Koulutusvastuu ja koulutukseen ottaminen

Jatkossakin erikoislääkäritutkinto voidaan suorittaa Helsingin, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Tutkintoa suorittamaan voidaan ottaa henkilö, joka on saanut Suomessa oikeuden tai luvan harjoittaa lääkärin ammattia.

Koulutuksen tavoitteet

Asetuksen mukaan tavoitteena on perehdyttää lääkäri erikoisalansa tieteelliseen tietoon ja antaa hänelle valmiudet alansa erikoislääkärin tehtäviin, ammattitaidon ylläpitämiseen ja erikoisalansa kehittämiseen sekä toimimiseen erikoislääkärinä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Erikoisalan lisäksi koulutuksessa perehdytetään terveydenhuollon suunnitteluun, hallintoon ja moniammatilliseen yhteistyöhön.

Koulutusohjelmat

Tällä hetkellä voimassa olevan vuoden 1993 asetuksen mukaan Suomessa on ollut kuuden ja kahdeksan vuoden koulutusohjelmia. Kuuden vuoden koulutusohjelmat (32) ovat aikaisempia pääerikoisaloja ja kahdeksan vuoden koulutusohjelmat (60) aiempia suppeita erikoisaloja. Suppeiden erikoisalojen nimikkeen lakkauttaminen perustui tuolloin viranomaisten käsitykseen, jonka mukaan EU ei suppeita erikoisaloja hyväksyisi.

Uuden asetuksen mukaan erikoislääkärin tutkinnon pituus on jatkossa viisi tai kuusi vuotta. Viiden vuoden koulutusohjelmia on 16 ja kuuden vuoden koulutusohjelmia 33 (taulukko 1).

Kaikki aikaisemmat kuuden vuoden koulutusohjelmat säilyvät uudessakin asetuksessa. Kahdeksan vuoden koulutusohjelmat lakkautetaan tai integroidaan muihin koulutusohjelmiin lukuun ottamatta kirurgian ja sisätautien aloja sekä nuorisopsykiatriaa ja oikeuspsykiatriaa.

Asetuksen perusteluissa mainitaan, että lähinnä yliopistosairaaloissa tarvittava joidenkin alojen erityisosaaminen turvataan integroimalla opetus uudistettuihin koulutusohjelmiin tai yliopistojen antamalla lisäopetuksella. Tästä suunnitelmat yliopistoissa ovat vielä auki.

Valmisteluprosessissa on use-aan otteeseen tuotu esille allergologian erikoisalan tarve. Tästä todetaan perustelumuistiossa, että itsenäisen koulutusohjelman perustaminen ei nykytilanteessa ole perusteltua, mutta on tavoitteena lähitulevaisuudessa. Alalle ehdotetaan työryhmää valmistelemaan koulutusta vuoden 1999 aikana siten, että allergologian koulutusohjelma voitaisiin perustaa vuoden 2000 alussa.

Koulutusohjelman rakenne

Nykyisessä erikoistumiskoulutuksessa kuuden vuoden koulutusohjelmiin on sisältynyt kahden vuoden yleiskoulutusjakso ja neljän vuoden erikoisalan varsinainen koulutus. Yleiskoulutusjakso lyhenee nyt siten, että jokaiseen koulutusohjelmaan kuuluu puolen vuoden mittainen perusterveydenhuollon koulutus, joka tulee pääsääntöisesti suorittaa koulutuksen alkuvaiheessa. Muuta ns. reunakoulutusta ei uusiin tutkintoihin sisältyisi.

Uusi koulutus sisältää edelleen toimipaikkakoulutusta, teoreettista kurssimuotoista koulutusta vähintään 80 tuntia, oman oppimisen ja koulutuksen toimivuuden kehittämiseen ja arviointiin osallistumista sekä erikoisalan valtakunnallisen kuulustelun.

Yhteiset runkokoulutukset

Uudistettu koulutus perustuu joidenkin erikoisalojen osalta ns. koulutusrungon kautta tapahtuvaan koulutukseen (common trunk). Tällä tarkoitetaan yhteistä koulutusosuutta siten, että varmistetaan koulutuksen riittävä laaja-alaisuus ja tarkoituksenmukaisuus terveyspalvelujärjestelmän kannalta sekä taataan mm. päivystystoiminnassa tarvittavat perusvalmiudet. Koulutusrungon opintojen aikana voidaan jo ottaa huomioon suuntautuminen eriytyvälle erikoisalalle.

Itse asetukseen ei sisälly mainintaa koulutusrungoista, mutta perustelumuistossa on esitetty aloja, joiden koulutus ainakin tulisi toteuttaa yhteisen runkokoulutuksen mukaisena (taulukko 2).

Uudesta asetuksesta käydyssä keskustelussa on käynyt ilmi, että yhteisen runkokoulutuksen aloilla toisen tutkinnon suorittaminen on mahdollista siten, että ainakin runkokoulutus voidaan laskea hyväksi toista tutkintoa suoritettaessa. Näin esimerkiksi sisätautilääkäriksi jatkossa erikoistuva voisi halutessaan erikoistua myös vaikkapa kardiologiaan ja hyödyntää jo saamaansa spesialiteettia.

Erikoistumisen ja perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen suhde

Asetuksen mukaan yliopisto voi hyväksyä erikoistumiskoulutukseen lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen tai osan siitä. Perusterveydenhuollon lisäkoulutukseenkin sisältyy vähintään puolen vuoden perusterveydenhuollon jakso. Loppu 1,5 vuotta voi olla esimerkiksi sairaalapalvelua. Näin ollen jatkossakin periaatteessa voi samalla palvelulla suorittaa erikoistumista ja perusterveydenhuollon lisäpätevöitymistä. Uudistuksen lähtökohtana on kuitenkin pidetty sitä, että perusterveydenhuollon lisäpätevöityminen olisi jatkossa tarpeen ainoastaan päätoimisina yleislääkäreinä toimiville. Tämä edellyttäisi lisensiaattitutkinnon yhteydessä myönnettävän laillistuksen sisällön palauttamista entiselleen. Lääkäriliiton mielestä tätä koskevat muutokset tulisi mitä pikimmin saada terveydenhuollon ammattihenkilöistä vuonna 1994 annettuun lakiin, jonka uudistamiseen on tullut muitakin paineita.

Koulutuksen laadun parantaminen

Koulutuksen kykyä paremmin vastata terveyspalvelujärjestelmän ja sen asiakkaiden tarpeisiin pyritään lisäämään mm. tehostamalla terveyspalvelujärjestelmän kaikkien tasojen tarjoamien koulutusmahdollisuuksien käyttöä sekä parantamalla koulutusprosessin jatkuvaa arviointia ja erikoistuvan lääkärin ohjausta. Riittävän laajojen valmiuksien saamiseksi asetuksen perustelumuistiossa todetaan tarpeelliseksi, että erikoislääkäriksi opiskelevat toimivat koulutuksensa aikana 1-3 vuotta muualla kuin yliopistosairaalassa. Yliopistosairaalassa ja muualla suoritettavan koulutuksen määrä tulee arvioida alakohtaisesti. Valtion korvaus lääkärien koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin (ns. EVO-rahoitus) antaa mahdollisuuden koulutuksen järjestämiseen terveydenhuollon kaikilla tasoilla.

Varsinaiseen asetukseen sisältyy vain lyhyt maininta laadunvarmistuksesta. Perustelumuistiossa todetaan, että erikoistuvalle lääkärille osoitettu henkilökohtainen ohjaaja ja yksilöllinen koulutussuunnitelma, opintojen edistymisen raportointi ja seuraaminen sekä koulutusprosessin arviointi tulevat olemaan osa koulutuksen prosessia ja laadun varmistusta. Tarkoitus on, että jokaiselle erikoistuvalle lääkärille laaditaan koulutusohjelman sisällä henkilökohtainen koulutussuunnitelma ja nimetään vastuuhenkilö, jonka kanssa koulutussuunnitelman etenemistä seurataan ja tarvittaessa tarkistetaan. Työtehtävissä toimimista ohjaa kussakin koulutuspaikassa nimetty ohjaaja. Koulutusprosessin arviointi tarkoittaa sekä opetuksen ja koulutusympäristön tarkoituksenmukaisuuden arviointia että erikoistuvan lääkärin edistymisen arviointia.

Hallinnon pätevyys

Voimassaolevan tutkintoasetuksen mukaan erikoislääkäri voi suorittaa hallinnon pätevyyteen vaadittavan kahden vuoden koulutusohjelman, jonka tavoitteena on perehdyttää erikoislääkäri terveyspolitiikan tavoitteisiin, lainsäädäntöön ja palvelujärjestelmään sekä hallinto- ja johtamistehtäviin. Alkuperäisissä esityksissä tämä hallinnon pätevyys ehdotettiin kategorisesti lakkautettavaksi. Asetuksessa todetaan nyt, että hallinnon pätevyyteen johtavaa koulutusta jatketaan vuoden 2002 loppuun. Asiasta saatujen tarkentavien ohjeiden mukaan koulutukseen kirjoittautumisella ei ole varsinaista takarajaa, mutta hallinnon pätevyyteen vaadittavat palvelut tulee saada suoritettua siis vuoden 2002 loppuun mennessä. Perustelumuistion mukaan on tarkoitus, että hallintoon ja johtamiseen liittyvää koulutusta kehitetään kaikkien erikoisalojen koulutuksessa. Lisäksi hallinnon pätevyyteen johtava koulutus on tarkoitus uudistaa vuodesta 2003 alkaen. Uudistustyö tuleekin käynnistää mitä pikimmin tämän lääkärikunnan johtamisvalmiuksien kannalta äärimmäisen tärkeän sektorin osalta kiinnostuneiden tahojen yhteistyönä.

Siirtymäsäännökset

Ennen vuoden 1998 loppua erikoislääkärin tutkintoa varten opiskelevalla on oikeus siirtyä opiskelemaan uuden asetuksen mukaan tai jatkaa opintojaan kumotun asetuksen mukaan. Erikoistuja siirtyy kuitenkin jatkamaan opintojaan uuden asetuksen mukaan, jollei hän ole suorittanut kumotun asetuksen mukaista tutkintoa vuoden 2005 loppuun mennessä. Yliopistojen todetaan antavan määräyksiä siirtymiseen liittyvistä järjestelyistä. Erikoistuja voi lukea hyväkseen kumotun asetuksen mukaisiin opintoihin sisältyneet opintosuorituksensa uuden asetuksen mukaista tutkintoa varten.

Niiden erikoistujien tutkintoon, jotka haluavat ensi vuodenvaihteen jälkeen jatkaa opintojaan kumotun asetuksen mukaista erikoislääkäritutkintoa varten, sovelletaan kumottavan asetuksen säännöksiä. Näin ollen nyt lakkautettavilla (suppeilla) erikoisaloilla on mahdollista suorittaa tutkinto vuoden 2005 loppuun mennessä edellyttäen, että koulutukseen kirjoittaudutaan ennen 1.1.1999. Näiden alojen koulutukseen kirjoittautumisen edellytyksenä on kuitenkin se, että vastaava kuuden vuoden koulutusohjelma (pääerikoisala) on ensin suoritettu.

Tulevia tulkintakysymyksiä

Monivuotisen valmistelutyön jälkeen uusi asetus on nyt siis annettu ja astuu ensi vuoden alusta voimaan. Verrattuna alkuperäisiin ehdotuksiin parin vuoden takaa ei asetukseen kolmesta monelta osin kriittisestä laajasta lausuntokierroksesta huolimatta tullut juurikaan muutoksia. Koulutuksen järjestämiseen ja siirtymäkauden määräyksiin liittyy lukuisia käytännön tulkintakysymyksiä, joita lääketieteelliset tiedekunnat yhdessä valmistelevat loppuvuoden aikana.

Kirjallisuutta