Keikkalaisetko ongelma?

Lyhytaikaisia työsuhteita on käytetty yhteiskunnan monilla eri aloilla jo vuosikymmeniä. Terveydenhuollon kehittyessä ja monipuolistuessa on niin sanottu keikkailu lisääntynyt. Yleensä keikkalaisia on totuttu pitämään jonkinlaisena lisätyövoimana, jota käytetään työvoimapulan, työuupumuksen tai muiden paikallisten syiden takia.

Sekä sairaaloissa että perusterveydenhuollossa keikkatyön osuus on aikaisemmin ollut suhteellisen pieni. Muutaman viime vuoden aikana lyhytaikaisten työsopimusten määrä on kuitenkin kasvanut rajusti etenkin perusterveydenhuollossa. Aikaisemmin perusterveydenhuollon puolella keikkatyöntekijät hoitivat itse palkkaneuvottelunsa ja olivat ikään kuin tavallisia palkannauttijoita. Nyt tälle alalle on tullut - ja jatkossa tulee yhä enemmän - erilaisia firmoja, jotka sitten palkkaavat lääkäreitä työntekijöikseen ja myyvät näiden palveluja firmojen kautta sairaaloille ja terveyskeskuksille.

No mitäs pahaa tässä trendissä sitten olisi? On esitetty väitteitä kokemattomuudesta ja syytöksiä rahastuksesta ja moraalittomuudesta lääkäripulan takia. Palveluja myyvän firman toiminnassa mukana olevat lääkärithän saavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin virassa olevat vakinaiset lääkärit ja he ovat myös tuohon työhön yleensä kokemattomampia. Toisaalta näiden firmojen palvelukseen on kyllä viime aikoina rekrytoitunut myös huomattava määrä kokeneita kollegoja.

On aivan totta, että useimmiten terveyskeskukseen tuleva firman lääkäri on kokemattomampi kuin virassa oleva lääkäri, mutta jostakinhan myös kokeneet lääkärit ovat uransa aloittaneet. Parempi palkka ei varmaan ole heidän syytään, mutta ei mielestäni kokonaan lääkäripulan syytäkään. Puhutaan myös siitä, kuinka terveydenhuolto tulee kalliimmaksi ja potilasturvallisuus ja lääkäri-potilassuhde kärsivät keikkatyön takia. Varmaan asia osittain onkin näin, ja erityisesti pitkät hoitosuhteet eivät tässä mallissa kyllä kovin hyvin toteudu. Toisaalta keikkatyövoimalla hoidetaan tällä hetkellä enimmäkseen raskaita ilta- ja erityisesti yöpäivystyksiä. Eihän päivystyksessä normaalistikaan hoitosuhde ole yleensä samalla lääkärillä.

Voisimmeko ajatella, että työolosuhteillamme, virkapalkallamme ja yleisilmapiirillä olisi oma osuutensa nykykehitykseen?

Pitäisikö päivystys tulevaisuudessa sitten ulkopuolistaa ja tulisiko meillä olla ehkä päivystykseen erikoistuneita lääkäreitä? Saattaa kuulostaa utopialta, mutta nykyisenkaltainen järjestelmä ei nyt kuitenkaan ole toiminut kovin hyvin viime aikoina.

Erityisesti perusterveydenhuollon omalääkärijärjestelmän yksi tärkeä osa on päiväaikaisen toiminnan sujuvuus. Jos tämän aikaansaamiseksi ja turvaamiseksi tarvitaan keikkafirmojen palveluksia, niin siitä vaan - unohtamatta kuitenkaan kollegiaalisuutta.

Lopuksi vähän henkilökohtaisempaan asiaan. Haluan esittää tyttäreni puolesta mitä lämpimämmät kiitokset TaYS:n ensiapupoliklinikan ja korvapoliklinikan henkilökunnalle viime viikolla saamastamme nopeasta ja mitä asiantuntevimmasta ja ihmisläheisestä hoidosta. Kiitos!