Kesän kynnyksellä
Mennyttä talvea voisi kuvailla monilla eri adjektiiveilla: kova, runsasluminen, vaalinen, sotainen ja ehkäpä tämän takia ajoittain myöskin kuuma. Talvista liikuntaa pääsi nauttimaan tänä runsaslumisena talvena nyt lähes koko maassa. Vaalit käytiin ennennäkemättömän kovan paineen alaisina, pääasiassa kylläkin Irakin sodan takia, ja tässä varmaan jouduttiin erilaisiin ylilyönteihin puolin ja toisin. Osa noista ylilyönneistä näkyy varmaan vielä suhteellisen kauan uuden hallituksen tulevissa toimissa. Lääkärikansanedustajia valittiin nyt tällä kertaa 10 kappaletta, eli yksi vähemmän kuin edellisessä eduskunnassa. Erittäin suurella tyydytyksellä on myös todettava, että ainakin nyt alussa tuo aktiivinen kanssakäyminen Lääkäriliiton ja tuoreiden lääkärikansanedustajien välillä on lähtenyt rivakasti liikkeelle. Toivottavasti tämä tuottaa myös tulevaisuudessa onnistuneita ja hedelmällisiä ratkaisuja.
Kevään luottamusmiespäivillä Tallinnassa käsiteltiin muun muassa paikallisia ratkaisuja tuon viime tupossa sovitun 0,8 %:n järjestelyerän ja 0,2 % tasa-arvoerän suhteen. On ilolla todettava, että sekä terveyskeskusten puolella että sairaalapuolella ollaan päästy jo kohtalaisiin tuloksiin. Tämä on myös osoitus siitä, että liiton määrittämä linja edunvalvonnan tavoitteiden saavuttamiseksi paikallistoiminnan avulla on ollut oikea ja sitä tulee jatkaa entistä määrätietoisemmin. Tähän toimintaan ja siinä vaadittaviin resurssilisäyksiin on myöskin liiton valtuuskunta antanut hyväksymisensä. Tällä hetkellä tietysti pula julkisen puolen lääkäreistä helpottaa tuota neuvotteluilmapiiriä. On toki muistettava, että tässä tilanteessa tulisi myös saada neuvottelutuloksista jotain konkreettista tulevaisuuden varalle suhdanteiden muuttuessa. Pääosin neuvottelut on molempien osapuolten välillä käyty hyvässä yhteistyössä ja toivon mukaan myöskin hyvässä yhteisymmärryksessä.
Liiton valtuuskunnan kevätkokouksessa nyt pari viikkoa sitten kokoustettiin, juhlittiin oikein komeasti ja hyvässä hengessä. Oli erittäin mukava päästä viimeinkin käymään siellä kuuluisalla Sipoon montulla. Matkan aikana toiminnanjohtaja kertoi meille asiantuntevasti tuon montun kohtaloista. Siellä tiluksia kierrellessä ja kartoitellessa tuli kyllä mieleen, ettei se runsas 10 vuotta sitten laitettu 10 miljoonan markan investointi ehkä huono ollutkaan. Tuolla alueella on nimittäin tulevaisuudessa aivan varmasti rahanarvoista käyttöä. Totesihan Mark Twain myöskin aikoinaan, että uusiutumattomiin luonnonvaroihin, kuten maahan, kannattaa aina sijoittaa.
Itse kokous sujui sitten erittäin leppoisasti ja ehkäpä hyvällä ruualla ja juomilla oli siihen myös oma vaikutuksensa. Parasta noissa kokouksissa kuitenkin mielestäni on se miellyttävä ilmapiiri, minkä saa aikaan kollegoiden ja liiton toimiston väen kohtaaminen muissakin kuin virallisissa merkeissä. Vajaa kaksi vuotta sitten perustettu arvo- ja visiotyöryhmäkin sai sitten lääkärin perusarvot ja liiton tehtävät valmiiksi ja valtuuskunta hyväksyi ne lyhyen keskustelun jälkeen pienin muutoksin ja stilisoinnein.
Lopuksi en voi olla puuttumatta keskusteluun keikkafirmoista ja -lääkäreistä. Aiheesta olemme saaneet lukea eri lehdistä ja myöskin liiton keskustelutauluilta. Olen edelleenkin samaa mieltä kuin viime syksynä puuttuessani tähän asiaan, ettei tilanne julkisessa terveydenhuollossa ole keikkafirmojen eikä varsinkaan siellä työskentelevien keikkalääkäreiden vika. On turhaa puhua ryöstökalastuksesta ja keksiä erilaisia keinoja, millä voitaisiin vaikeuttaa noiden keikkailijoiden elämää ja varsinkin heidän ammatillista kehittymistään ja koulutustaan. Nykymaailman menoon kuuluu paremminkin keskustelu ja porkkanat kuin kiellot ja kepit.
Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille!
