Kuopiolaiskandit Janne Pesonen ja Jenni Ronumäki: Opetustilojen ja potilaiden puutteesta tulossa yhä isompi ongelma

- Sekä tilojen että potilaiden puute on meillä ajankohtainen opiskelijoita koskettava asia. KYS:ssä ollaan koko ajan supistamassa resursseja ja samaan aikaan otetaan lisää opiskelijoita. Tässä on tietty epäsuhta, toteaa Kuopiossa lääketiedettä opiskeleva, neljännen vuosikurssin isäntä Janne Pesonen.

Kurssin emäntä Jenni Ronumäki jatkaa, että ongelmat eivät ole heidän vuosikurssillaan vielä hirveän suuria.

- Esimerkiksi ensi vuonna tilanne on jo aika hurja. Meidän kurssilla on 105 opiskelijaa, mutta viime syksynä aloittaneella kurssilla on jo 132 opiskelijaa. Tämän lisäksi edelliseltä vuosikurssilta tippuu noin 20 opiskelijaa eli kurssin suuruus voi olla pahimmassa tapauksessa 140-150. Potilaat eivät siinä tapauksessa riitä millään.

Kuopion yliopistossa on tällä hetkellä maan suurin lääketieteellinen tiedekunta.

- Meillä on kuitenkin perusopetuksessa käytössä vähiten rahaa per opiskelija, sanoo Ronumäki.

Molemmat ovat kuitenkin kaikesta huolimatta erittäin tyytyväisiä opettajiinsa ja saamaansa opetuksen laatuun.

Pesonen kertoo, että 100 opiskelijan kurssillakaan tilat ja potilaat eivät riitä.

- Me pidämme käytävällä joitakin opetuksia. Potilaita saattaa 15 ihmistä rassata peräkkäin, mikä on hyvin valitettavaa potilaan kannalta. Olen ollut sellaisessa rintasyöpäopetuksessa, jossa 15 ihmistä oli tunnustelemassa naispotilaalta rintasyöpää. Olin viimeisenä jonossa, enkä oikein enää uskaltanut tehdä mitään. Halusin vain tilanteesta nopeasti pois.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien kurssilla sai seitsemän hengen ryhmästä vain yksi tehdä poskiontelopunktion.

- Sanottiin, että saatte tehdä sitten tk-kurssilla. Siellä tk-lääkäri ei sitten halunnut ottaa vastuulleen sitä, että opiskelija tekee ensimmäisen poskiontelopunktionsa terveyskeskuksessa. Näin ollen lääkiksestä voi valmistua ilman, että on tehnyt esimerkiksi yhtään poskiontelopunktiota.

Toinen esimerkkitapaus on luomen poistoa koskeva opetustilanne, jossa oli mukana neljä opiskelijaa.

- Siinä oli kaksi luomea, jotka poistettiin. Yksi otti pois ja toinen ompeli kiinni. Sitäkään ei saanut yksi opiskelija tehdä kokonaan. Kyllä näissä opetustilanteissa yleensä näkee, mitä tehdään. Olisi kuitenkin ihan hyvä osata itsekin tehdä. Tässä ammatissa on tärkeää, että joku olisi vieressä katsomassa ja ohjaamassa, kun omin käsin tekee ensimmäistä kertaan jonkun toimenpiteen, tuumii Pesonen.

Hänen mukaansa KYS:ssä leikkaustoiminta on nykyään mennyt sellaiseksi, että leikataan vain päivystyksiä ja syöpää eli akutisoituneita tapauksia.

- Toki muutakin leikataan, mutta jonot ovat vain hirvittävän pitkiä. Leikkauksista on jäänyt pois sellainen peruskama, jota opiskelijan olisi todella opettavaista nähdä. Yliopistosairaalassa opetuspotilaat muutoinkin painottuvat tiettyyn suuntaan.

Sekä Pesonen ja Ronumäki ovat aktiivisesti mukana Kuopion Lääketieteen Opiskelijat (KuoLO) ry:n toiminnassa. Kuopiossa opiskelee lääketiedettä yhteensä noin 600 opiskelijjaa.

- Meillä on ainejärjestössä erittäin hyvä yhteishenki. Viime syksynä saimme uuden kerhohuoneen, joka on entisestään lisännyt me-henkeä. Esimerkiksi illanviettoja on lähes viikoittain, kertoo Ronumäki.

AJATUKSIA LÄÄKÄRIN TYÖSTÄ

Molemmat menevät ensi kesänä ensimmäistä kertaa lääkärin töihin. Kesätyötilanne on erittäin hyvä.

- Varmasti kaikki, jotka haluavat töihin, myös pääsevät. Jos haluaa valita jonkun tietyn paikkakunnan ja tietyn erikoisalan, niin silloin voi paikan saanti vähän hankalampaa, kertoo Jenni Ronumäki tilanteesta.

Janne Pesonen toivoo ensi kesänä työpaikalla odottavilta lääkäreiltä kärsivällisyyttä. - Ei se opiskelija ihan omaa piruuttaan soita kolmen aikaa yöllä. Kyllä sitä yleensä asiasta soitetaan, sillä ei sitä tässä vaiheessa voi kaikkea tietää.

Ronumäelle on tullut sellainen käsitys, että lääkärin työ on aika paljon ajan kanssa tappelemista.

- Lääkärin täytyy tehdä hirveän paljon asioita lyhyessä ajassa. Se ei ole välttämättä sitä, mitä moni lääkäri haluaisi tehdä.

Pesonen puolestaan ihmettelee sitä, miksi kutsumusammatiksi sanotusta lääkärin työstä ei voi saada asianmukaista palkkaa.

- Kun rupeaa laskemaan lääkärin tuntipalkkaa, niin se ei välttämättä ole niin kovin häävi. Kuka tahansa joka tekee 60 tuntia viikossa töitä, saa varmasti hyvää palkkaa. Kannattaa kuitenkin miettiä lääkärin työn vastuullisuutta. Hoidamme ihmisiä, missä työssä virheitä ei sallita. Jos kirurgilla menee veitsi millin verran ohi jossain tärkeässä paikassa, niin siinä voi olla aika kohtalokas virhe.

Hän sanoo, että moni ihminen alkaa arvostaa lääkärin työtä ja terveydenhuoltoa vasta siinä vaiheessa, kun terveys pettää itseltä.

- Kyse on myös siitä, mitä arvostetaan ja missä raha pyörii. Se ei pyöri terveydenhuollossa.

- Lääkärinkoulutus on lisäksi kaikkein pisin koulutus. Kun vielä erikoistuu, kestää koulutus lähemmäksi 15 vuotta. Moni muu lyhyemmän koulutuksen käynyt ehtii olla työelämässä melkein 10 vuotta enemmän, jatkaa Ronumäki.