Kymmenen hyvää?
Työtä, hyvinvointia, perusturvaa. Yhteistyönrakentaja. Maakuntien ja Suomen parhaaksi. Rukkaset naulasta. Varma valinta.
Siinä muutamia esimerkkejä vaatimattomista vaalimainoksista ja lupauksista. Tutkimusten ja haastattelujen perusteella lähes kaikki puolueet ja ehdokkaat asettavat terveydenhuollon ykkösasiakseen. Hämmästyttävän vähän tämä seikka kyllä näkyy varsinaisissa vaalimainoksissa. Hyvinvointiinhan tuo asia tietysti kuuluu, mutta suoranaisesti ehkä pelkästään sillä ei kuitenkaan ratsasteta eduskuntaan asti. Tilastojen perusteella tiedämme, että meidän pitäisi panostaa noin 2 miljardia euroa välittömästi lisää terveydenhuoltoon päästäksemme EU:n keskiarvoon. Tämän ovat useat eri tahot ja kirjoittaja todenneet jo moneen kertaan; viimeksi Lääkärilehdessä (SLL 9/2003) puheenjohtaja Pälve, kun hän esitteli erilaisia keinoja ja mahdollisuuksia tuon lisärahoituksen aikaansaamiseksi. En aio sen enempää puuttua noihin esimerkkeihin, vaan nostan esiin muutamia muita tärkeitä rahoitukseen vaikuttavia elementtejä.
Työllisyysasteen nosto nykyisestä 68 %:sta ylöspäin on Suomen elinehto. Akava-uutisten pääkirjoituksen (Risto Piekka) mukaan työllisyysasteen nosto 68 %:sta 75 %:iin vuoteen 2010 mennessä edellyttää noin 275 000 uuden työpaikan luomista. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana luotiin noin 300 000 uutta työpaikkaa, joten kyseessä ei liene aivan mahdoton tehtävä. Vaalien lähestyessä nähdään lupauksissa entistä selvemmin vastakkainasettelua veronalennusten ja julkisten palvelujen ennallaansäilyttämisen suhteen. Tämä priorisointihan lähtee siitä, että veronalennuksiin käytettävät rahat ovat pois muilta verorahoitteisilta hyvinvointipalveluilta. Emme kuitenkaan voi sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että olemme osa EU:ia ja sen lainsäädäntöä ja markkinamekanismeja. Työllisyyden avainsana on osaaminen. Tämä edellyttää myös yrityksiltä lisäpanostuksia koulutukseen, tuotekehitykseen ja tutkimukseen, myöskin verotuksessa on jatkettava viimeisten vuosien aikana hyväksi havaittua verolinjaa. Vuoden 2002 kansainvälisen palkkaverotusvertailun mukaan työhön kohdistuva verokiila on Suomessa noin 7 prosenttiyksikköä suurempi kuin EU-maissa keskimäärin ja tulotason myötä ero vielä kasvaa. Erittäin tärkeää on myös tulevaisuudessa alentaa ylin marginaalivero 50 %:iin.
Voimme tietysti parantaa julkista terveydenhuoltoa myös lainarahoituksella. Siinä on vain sekin paha puoli, ettei valtiovalta tee sitä yksin, vaan pakottaa yhä enenevässä määrin jatkossakin kunnat mukaan samaan oravanpyörään. Jos talouskasvu ei näytä riittävältä, niin todennäköisesti tarvitaan silloin jonkin verran myös lainarahoitusta kehityspyörien kiihdyttämiseksi. Tällöin tapahtuvassa työllisyysasteen nousussa on myös mahdollisuudet veroasteen laskuun muiden julkisten hyvinvointipalvelujen säilyttämisen ohella.
Runsaan viikon kuluttua käytävien vaalien jälkeen toivottavasti saamme nähdä, miten nuo kymmenen hyvää vaalilupausta toteutuvat tulevaisuudessa. Tässä on nyt mahdollisuus koko lääkärikunnan omalta osaltaan vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin äänestämällä omia hyväksi havaittuja ehdokkaitamme.
