Lääkäriliiton lausunto lääkekorvausjärjestelmästä

Lääkäriliitto on pyynnöstä antanut lausunnon sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosastolle selvitysmiehen ehdotuksista lääkekorvausjärjestelmän kehittämiseksi.

Lääkekorvaustyöryhmä 2000 luovutti keväällä 2001 raporttinsa, jossa esitettiin jatkoselvittelyä tehtäväksi lähinnä kahden mallin pohjalta.

Uudistaminen voisi työryhmän mukaan tapahtua joko nykyjärjestelmän pohjalta tai kustannuksiin perustuvan, lääkekohtaisen omavastuun sisältävän mallin pohjalta.

Selvitysmies sai ministeriöltä kuitenkin tiukasti rajatun tehtävän, jossa edellytettiin selvitettäväksi vain nykyjärjestelmän kehittämismallia. Lääkäriliiton mielestä toimeksianto oli liian rajattu.

Selvitysmiehen tuli luokitella uudelleen korvattavat lääkkeet/lääkeaineet ja sairaudet siten, että korvausjärjestelmässä olisi peruskorvausluokka, yksi erityiskorvausluokka ja mahdollisesti 0-korvausluokka.

Edelleen tehtävänä oli laatia ehdotukset erityiskorvausluokkaan pääsemisen edellytyksistä ja arviointimenettelystä sekä selvittää merkittävien ja kalliiden lääkkeiden määrittely sekä harvinaislääkkeiden korvattavuuskysymys. Kaikki tämä tuli tehdä pysyttämällä lääkekorvausten taso keskimäärin nykyisellään.

OMAVASTUU RESEPTIKOHTAISEKSI

Annetun tehtävän mukaisesti selvitysmies esittää uutta erityiskorvausluokkaa, jossa lääkkeiden määrä olisi nykyistä pienempi ja korvaustaso 90 %.

Peruskorvausluokka ja 0-korvausluokka olisivat nykyistä suurempia ja peruskorvaustaso nousisi 60 %:iin. Ostokertaiseksi omavastuuksi ehdotetaan 10 euroa.

- Rajattu tehtävä huomioiden selvitysmiehen ehdotukset korvausluokiksi ja korvaustasoiksi ovat ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä, toteaa liitto.

Lääkäriliitto pitää kuitenkin edelleen parempana sitä, että kiinteä omavastuuosuus perittäisiin reseptikohtaisesti eikä ostokertakohtaisesti.

- Ostokertakohtaisuus johtaa epätarkoituksenmukaisiin lääkeostojen niputuksiin, jotka hankaloittavat joustavaa lääkehoidon toteuttamista. Reseptikohtainen omavastuuosuus on selkeä ja ymmärrettävä. Käytännössä kysymys on vain tuon omavastuuosuuden sopivaksi asettamisesta.

SAIRAUSPERUSTEISUUS JOHTAA VÄISTÄMÄTTÄ ONGELMIIN

Lääkäriliitto toteaa, että yhteen sairausperusteiseen erityiskorvausluokkaan asettautuminen tuo esiin kaikki ne vaikeudet, jotka liittyvät sairauksien arvottamiseen ja niiden vaikeusasteen objektiiviseen määrittelyyn.

- Tästä, lähtökohdiltaan aika lailla mahdottomasta tehtävästä on selvitysmies päätynyt kohtuullisen järkevän tuntuiseen ehdotukseen. Jos sairausperusteisuudessa edelleen halutaan pysyä, ovat ratkaisulinjat varmastikin paljolti esitetyn mukaiset.

Rakenteellinen erimielisyysloukku syntyy siitä, että eräiden sairauksien osalta erityiskorvattavuus on sidottu ko. sairauden vaikea-asteisuuteen.

- Tämän rajankäynnin yksityiskohdat on ehdotettu jätettäväksi näiden sairauksien erityisasiantuntijoille.

KORVAUSTEN ULKOPUOLELLE JÄTTÄMINEN HERÄTTÄÄ KESKUSTELUA

Muiden EU-maiden tapaan selvitysmies esittää selvästi laajennettavaksi ns. 0-korvausluokkaa.

Tämä luokka sisältäisi myös lääkemääräyksellä hankittavat lääkevalmisteet, joita ei ole määrätty merkittävän sairauden hoitoon/toteamiseen tai lääketieteellisin perustein ehkäisemään sen seuraamuksia. Niiden hoidollinen arvo on arvioitu vähäiseksi ja korvausta ei esimerkiksi elämäntapoihin liittyvistä syistä pidetä tarkoituksenmukaisena.

- Tämän luokan määrittelyt herättävät varmasti vilkasta keskustelua, mutta vastaavat pääpiirteissään Lääkäriliiton näkemystä korvauksen ulkopuolelle jättämisestä.

SAIRAUKSIEN JA LÄÄKEAINEIDEN LUOKITTELUSSA PULMIA

Nykyjärjestelmän mukaisesti selvitysmies onlaatinut myös ehdotuksen sairauden ja lääkeaineiden erityiskorvattavuudesta päättämiselle. Tämä järjestelmä säilyttää kiistanalaiset lääke- ja sairausluettelot, jotka tarjoavat jatkuvan kiistelynaiheen potilaiden ja päättäjien kesken.

Lääkeaineen arvioinnin suorittaminen jätetään sosiaali- ja terveysministeriön tehtäväksi, jonka taustalle ministeriön on hankittava tarvittava asiantuntemus.

Nykyjärjestelmää, jossa korvauksen suorittajatahon (Kela) asiantuntijat valmistelevat korvattavuuspäätökset, ei selvitysmies pidä välttämättä parhaana. Lääkäriliitto yhtyy tässä selvitysmiehen näkemyksiin.

- Erityiskorvattavaksi pääsemiselle asetettua ehtoa kahden vuoden odotusajasta ei myöskään voida pitää lääketieteellisesti perusteltuna.

Selvitysmies katsoo, että päätöksentekoa potilaan oikeudesta erityiskorvattaviin lääkkeisiin voitaisiin helpottaa B-lausuntoa kevyemmällä menettelyllä.

- Kun tuon ehdotuksen lukee läpi, jää väistämättä ihmettelemään, etteikö alan erikoissairaalan tekemä taudinmääritys/lääkkeentarpeen toteaminen ole kuitenkin välitettävä eräänlaisella B-lausunnolla. Kysymys lienee enemmänkin siitä, kuinka tarkasti korvaajan puolella tällaiset lausunnot ja tarpeen arvioinnit vielä asiantuntijavoimin tarkastetaan, toteaa Lääkäriliitto lausunnossaan.

Kalliiden ja vain erityisin käyttöaihein korvattavien lääkkeiden ja harvinaislääkkeiden korvattavuutta koskeviin ehdotuksiin ei Lääkäriliitolla ole huomauttamista.

PIKEMMINKIN KUSTANNUSPERUSTEISIIN MALLIIN

Lääkäriliitto toteaa, että sairausvakuutussäädösten lääkekorvauksia koskeva osa on perusteiltaan vanhentunut.

- Lähtökohtana pidetään vaikeita ja pitkäaikaisia sairauksia, joiden luomaan kehikkoon on vaikea sijoittaa nykyaikaista ehkäisyyn tähtäävää lääkehoitoa. Pelkästään tästä syystä kansanterveydellisiä tavoitteita on vaikea sovittaa järjestelmään.

Kokonaisuutena Lääkäriliitto toteaa, että se edelleen pitää parhaana pohjana lääkekorvausjärjestelmän uudistamiselle siirtymistä kustannusperusteiseen ja lääkekohtaisen omavastuun sisältävään malliin.

- Näin voitaisiin päästä aina kiistanalaisista sairauksien ja niiden vaikeusasteiden arvottamisista ja jatkuvista luetteloinneista.