Lääkäriliiton seminaarissa puhuttiin sodan terveysriskeistä Sotatilanteessa lapsuus jää hyvin lyhyeksi
Lääkäriliitto järjesti huhtikuun alussa toimittajille seminaarin, jossa käsiteltiin sodan aiheuttamia terveysriskejä. Sen puheenjohtajana toimi Maailman lääkäriliiton WMA:n presidentti Kati Myllymäki, joka on ottanut omalla kaudellaan teemakseen ihmisyyden puolustamisen.
- Prosessi irakilaisissa ihmisissä ei ole ohi vuodessa eikä kahdessa. Tässä asiassa kansainvälisen yhteisön tulisi kantaa vastuuta, hän totesi.
Psykiatrian erikoislääkäri Asko Rauta Kidutettujen kuntoutuskeskuksesta puhui sodan vaikutuksista mielenterveyteen ja erityisesti lapsiin.
- Sota- tai konfliktitilanne on aina lapselle stressitilanne. Se aiheuttaa hänelle epätavallisen korkeita vaatimuksia. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä siitä, kuinka vakavia ja yleisiä vaikutukset ovat. Asiaa ei siis välttämättä tiedetä. Aiheesta on raportoitu tutkimuksia suhteellisen vähän, vaikka sotia on jatkuvasti käynnissä.
Hän totesi, että stressitilanteessa olevan ihmisen lapsuus on hyvin lyhyt.
- Se on sama kuin lapsuuden loppu. Lapsi joutuu jo varhain ottamaan vastuuta sekä jakamaan vanhempien ja sisarusten kanssa erilaiset pelot ja uhkakuvat.
Rauta muistutti, että sota vaikuttaa kokonaisvaltaisesti lasten tunne-elämään, asenteisiin ja kehityskaareen.
- Kaikkein pahinta on, jos lapsi jumiutuu johonkin tiettyyn kehitysvaiheeseen eikä pääse eteenpäin. Lapsi jää tavallaan trauman vangiksi, eikä pääse kasvamaan ihmisenä.
Lapsen traumatisoituminen ei näy välttämättä ulospäin.
- Se näkyy ehkä kaikkein parhaiten siitä, mitä tapahtuu perheen sisällä. Sota muuttaa aina perheen sisäistä dynamiikkaa.
Sotatilanne voidaan kokea myös normaalina.
- Vihollisuudet hyväksytään luonnollisina, elämän järjestykseen kuuluvina normaaleina asioina. Siihen kuuluu se, että välillä kuollaan ja välillä pommit räjähtelevät ja ihmisiä haavoittuu. Esimerkiksi palestiinalaislapsille sotatilanteesta on tullut osa heidän sisäistä elämäänsä. He voisivat olla täysin järkyttyneitä, jos he tulisivat Suomeen ja näkisivät, mitä normaali elämä on täällä.
SODAN ALKAMINEN KOETTIIN HELPOTUKSENA
- Ilmeisesti jo viime vuoden kesäkuussa tehtiin päätös hyökkäyksestä Irakiin ja tieto siitä levisi jollain tapaa. Jotkut potilaat Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa olivat siitä lähtien odottaneet sodan syttymistä. Jännitys nousi selvästi Lähi-idästä kotoisin olevissa potilaissa ja he elivät odotuksen tuskassa. Sodan alettua suuri osa potilaista koki sen helpotuksena, kertoi Rauta ajankohtaisesta sotatilanteesta.
Hän totesi, että sama ilmiö on havaittavissa lapsissa.
- Kun lapset odottavat ja kuulevat erilaisia huhuja sodasta, heille syntyy asiasta omia mielikuvia. On osoitettu monessa tutkimuksessa, että odottamisen aikana tulevat traumat ovat itse asiassa pahempia kuin ne traumat, jotka tulevat sodassa tai katastrofissa.
Raudan mukaan Irakissa oli luultavasti luotu vihollisesta hyvin myyttinen ja mysteerinen kuva, jossa univormupukuiset sotilaat tulevat invaasion lailla, ryöstävät kaiken ja raiskaavat naiset.
- Irakissa on kaiken lisäksi suurin osa ihmistä alle 15-vuotiaita. He ovat eläneet koko elämänsä Saddamin aikaa ja hänen todellisuuttansa. Se on ollut irakilaiselle perheelle arkipäivää ja normaalia, oli elämä sitten ollut kuinka kauhistuttavaa tahansa.
Hän kertoi, että osa Kidutettujen kuntoutuskeskuksen potilaista on Saddamin hallinnon harjoittaman kidutuksen uhreja.
- Silti heistä kukaan ei hyväksynyt sotaa. He eivät hyväksy sitä, että heidän kotimaahansa hyökätään. Saddamin toivotaan kuolevan, mutta Irakin kurdeilla on yleensä sukulaisia koko maan alueella.
- Lisäksi heillä on valtava pelko siitä, mitä tapahtuu sodan jälkeen, kun armeijat lähtevät pois. Meillä on kokemuksia siitä, että esimerkiksi avustusjärjestöt lähtevät varsin nopeasti pois uuden, vieläkin mielenkiintoisemman konfliktin perässä.
Rauta totesi, että yleensä naiset ja lapset kärsivät kaikkein eniten.
- Mitä se tarkoittaa lapsille ja heidän kasvamiselleen, jos kodit on pommitettu ja he ovat nähneet heidän läheistensä kuolevan? Tällaiset traumat jäävät elämään jopa monen sukupolven ajaksi.
YHTEISÖN TUKI TÄRKEÄÄ
Rauta kertoi esimerkin siitä, mikä merkitys yhteisön tuella on selviämisessä sodasta.
- Tutkimusten mukaan juutalaisten holokaustin jälkeen ne ihmiset, joilla oli hyvä yhteisön tuki, eivät käytännössä tarvinneet mitään lääketieteellistä hoitoa. Yhteisö hoiti heitä. Itse asiassa vankileirillä olo oli vahvistanut heidän juutalaista identiteettiään. Se oli luonut yhtenäisyyden tunnetta.
Tutkimuksen hypoteesina oli ollut, että ihmiset olisivat traumatisoituneet kokemiensa hirveyksien takia, mutta tulos olikin ollut päinvastainen.
- Noin 25:stä haastattelusta yksi oli traumatisoitunut ja loput kokivat asian positiivisena.
Yksi sotastressiin vaikuttava tekijä on toiston määrä.
- Kyse on siitä, kuinka paljon näkee kärsiviä, haavoittuneita ja kuolleita. Riskiryhmiä ovat yhtä lailla myös lääkärit, hoitohenkilökunta ja katastrofityötä tekevät.
Myös valmistautumattomuus vaikuttaa tilanteeseen.
- Kidutuksen uhreilla tehdyn tutkimuksen mukaan ne ihmiset, jotka pystyvät ennakoimaan kidutustilanteen, pärjäävät parhaiten. Tähän liittyen jotkut sissijärjestöt treenaavat kidutettavana olemista sekä fyysisesti että mielikuvaharjoituksilla. Tämä on auttanut heitä toipumaan. Heillä on ollut intuitio asiasta ennen kuin se oli tieteellisestikin todistettua.
Rauta totesi, että massatuhon nähneet ihmiset ovat hyvin suuressa riskissä sairastua depressioon.
- He ovat suuressa riskissä myös ryhtyä erilaisten aineiden käyttäjiksi. Amerikkalaisessa tutkimuksessa asiaa selvitettiin maahan tulleen irakilaisväestössä keskuudessa. Niistä, joilla tulovaiheessa todettiin krooninen traumaperäinen stressireaktio, jopa 60 prosenttia tuli huumeriippuvaiseksi tiettynä seuranta-aikana. Se on valtavan iso prosentti.
Yksi riskiryhmä ovat ne lapset, joiden vanhemmat ovat psykologisesti kyvyttömiä hoitamaan heitä tai vanhemmilla on merkittävä peritraumaattinen stressireaktio.
- Miten esimerkiksi Suomen käymät viime sodat ovat vaikuttaneet lapsiin? Sitä ei ole paljon tutkittu, koska tuolloin psykiatreilla ja psykologeilla oli muuta mietittävää. Olen miettinyt sitä, kuinka paljon viime sodat selittävät suomalaisten suurta alkoholinkäyttöä toisessa ja kolmannessa sukupolvessa, suurta itsemurhien määrää sekä suurta tappojen ja murhien määrää verrattuna moneen muuhun maahan. Näillä saattaa olla jotain tekemistä keskenään. Silloin isät ovat voineet olla jopa seitsemänkin vuotta rintamalla.
KEMIALLISTEN ASEIDEN HARMAA ALUE
Akateemikko Jorma K. Miettinen puhui tilaisuudessa kemiallisten aseiden harmaasta alueesta. Kemiallisten aseiden täyskieltosopimus astui voimaan vuonna 1997 ja sillä on nyt 153 allekirjoittajamaata. Sopimus kieltää minkä tahansa kemiallisen aineen sotilaallisen käytön, jos se voi aiheuttaa kuoleman, tilapäisen toimintahäiriön tai pysyvän haitan eläimille tai ihmisille.
Miettinen kertoi, että poikkeuksena sopimus sallii tilapäistä toimintakyvyttömyyttä aiheuttavan aineen käytön poliisitoimissa siviiliyhteiskunnassa mellakan torjuntaan tai lain valvontaan.
- Parin viime vuosikymmenen ajan on eräiden valtioiden sotilaallisen tutkimuksen piirissä alettu voimakkaasti kehittää uusia ei-tappavia aineita sotilaskäyttöön. Sotilaitahan on alettu käyttää myös poliisiluontoisiin toimiin kuten esimerkiksi rauhanturvaamistehtäviin ja humanitäärisen avun suojaamistehtäviin.
Miettinen kertoi esimerkkinä viime vuoden lokakuussa tapahtuneesta Moskovan teatterikaappauksesta, jossa 53 tsetseenisissiä piti panttivankinaan noin 800:aa ihmistä. Kaappauksen lopettamisessa käytettiin nukutuskaasuja, joiden vaikutuksesta kuoli yli 100 ihmistä.
- Kerrotaan että Venäjällä tutkitaan ja yritetään kehittää kemikaaleja, jotka eivät tapa. Se on täysin salaista. Moskovan teatterikaappauksessa esille tullut nukutuskaasujen käyttö antaa heidän menetelmistään synkän kuvan. Sotilaiden käyttöön annettiin erittäin tarkkaa väkevyysrajaa vaativa leikkaussalikaasu, mutta nopeasta vasta-aineen antamisesta ei lainkaan huolehdittu.
Teatterikompleksiin syötettiin kaasua vain muutamasta aukosta, jolloin syntyi suuria väkevyyseroja.
- Valtauksessa käytettiin ensin lyhytvaikutteista fentanyyliä aerosolina ja sitten pidempivaikutteista kaasumaista halotaania vaikutuksen jatkamiseksi.
Miettinen kertoi, että fentalyynille tarkoitettua vasta-ainetta, naloksonia, oli varattu teatterin ulkopuolelle 1 000 annosta.
- Tästä ei kuitenkaan kerrottu lääkäreille.
Hän puhui myös Yhdysvaltojen tekemästä tutkimuksesta, jolla kehitetään aseita, jotka eivät tapa.
- Paitsi psyykettä hämmentävien lääkkeiden kehittämistä on Pentagon rahoittanut myös suorituskykyä lisäävien lääkkeiden tutkimusta. Kaikki pitkiä yölentoja tekevät lentäjät käyttävät amfetamiineja, jotka tunnetaan nimellä go-pills, pysyäkseen hereillä. Lennon jälkeen he käyttävät unilääkkeitä, no-go-pills, voidakseen nukkua.
Miettinen kertoi, että huhtikuussa 2002 amerikkalaiset lentäjät olivat erehdyksessä pommittaneet Afganistanissa yöharjoituksissa olleita kanadalaisia sotilaita.
- Tuolloin kuoli neljä kanadalaista. Oikeudenkäynnissä viime joulukuussa lentäjien asianajaja väitti, että lentäjät olivat koekaniineja ilmavoimien amfetamiiniprojektissa ja että erehdys oli amfetamiinin syytä. Asiaa ei ole vielä loppuun käsitelty.
Lääkäriliiton järjestämässä Sota ja terveysriskit -seminaarissa alustivat lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulun sotilaslakimies ja tutkija Kari Takamaa sodankäynnin säännöistä sekä Kansanterveyslaitoksen epidemiologiylilääkäri Petri Ruutu bioterrorismista ja erityisesti postilähetysten pernaruttouhan kokemuksista ja opetuksista.
