Lääkärin toimi ja päivystys
Lääkäriliiton päivystystyöryhmä on selvittänyt lääkäreiden päivystysvakanssit ja päivystyksessä koettuja hankaluuksia sekä etsinyt malleja ratkaista mahdollisia ongelmia. Työryhmän kirjoittamat kolme artikkelia julkaistiin Lääkärilehden numeroissa 16/2002, 43/2002 ja 47/2002. Työryhmä antoi loppuraporttinsa liiton hallitukselle 12.12.2002.
Tieteellisten tutkimusten mukaan yötyötä sisältävä vuorotyö lisää sepelvaltimotaudin vaaraa 40 %:lla. Suomessa laskettiinkin viisi vuotta sitten olleen liki 300 vuorotyöhön liittyvää sepelvaltimotautikuolemaa. Myös rintasyöpä on yhteydessä vuorotyöhön: Suomessa on laskettu olevan vuosittain noin 100 vuorotyöstä johtuvaa rintasyöpäkuolemaa.
Yön yli valvominen vastaa useiden tutkimusten mukaan 0,7-1,0 promille:n humalatilaa ja alentaa henkilön riskinottokynnystä samalla kun hänen tilannehallintansa huononee. Yön valvominen lisää esim. havaintolipsahduksia 1 %:sta peräti 18 %:iin, jolloin joka kuudes havainto johtaa ei-toivottuun vasteeseen. Lääkäreillä tehdyissä tutkimuksissa rutiinisuoriutuminen huononee yön valvomisen seurauksena mm. laparoskooppisen toiminnan, ekg:n tulkinnan, intubaation ja synnytysepiduraalipuudutuksen komplikaatioiden määrän suhteen.
Terveyskeskusten päivystykset ovat kokeneet suurimmat muutokset viimeisten 10 vuoden aikana. Vuonna 1989 Suomessa oli 286 terveyskeskuslääkäreiden hoitamaa päivystysvakanssia. Kuluneen syksyn selvityksen mukaan jopa 18 keskussairaalaa ja 21 aluesairaalaa hoitaa terveyskeskusten yöaikaisen päivystyksen. Terveyskeskuslääkärit osallistuvat näihin päivystyksiin vain kolmessa keskussairaalassa ja yhdeksässä aluesairaalassa. Kaiken kaikkiaan terveyskeskuslääkäreistä osallistuu ympärivuorokautiseen päivystykseen 22 %, kun sairaaloiden lääkäreillä vastaava luku on 60 %. Yleinen vaikutelma on, että jos alueen väestövastuujärjestelmä toimii hyvin, ei terveyskeskusten yöaikaiselle päivystykselle olekaan juuri tarvetta.
Sairaaloiden päivystysvakansseissa ei ole tapahtunut terveyskeskusten kaltaista suurta muutosta. Suurin muutos on raskaiden etupäivystysten määrän lisääntyminen tasaisesti viimeisten 15 vuoden aikana. Kun vuonna 1986 näitä vakansseja oli 60, on niitä tällä hetkellä 172. Samanaikaisesti vähemmän aktiivisten etupäivystysvakanssien määrä on laskenut yli 150:stä vajaaseen 40:een. Kun päivystyksiä keskitetään ja tämä kehitys jatkuu, on yhä enemmän alettu keskustella päivystysten aiheuttamista ongelmista.
Viime maaliskuun lääkärikyselyn mukaan 24 tunnin työrupeaman koki suurena tai erittäin suurena ongelmana 55 % sairaaloiden ja 80 % terveyskeskusten lääkäreistä. Ei-päivystävillä lääkäreillä vastaava prosentti oli 87, mikä herätti kysymyksen siitä, onko päivystys ohjannut erikoisalan tai työpaikan valintaan. Aktiivi- tai takapäivystyksen frekvenssi koettiin huomattavasti pienempänä ongelmana kuin ylipitkä työrupeama.
Koko vuorokauden työrupeaman paikallisia katkaisumalleja ovat olleet viikonloppupäivien jakaminen kello 09 ja 21, jolloin kolme lääkäriä kukin hoitaa kaksi 12 tunnin päivystysrupeamaa viikonloppuna. Myös arkipäiviä on jaettu sekä sairaaloissa että terveyskeskuksissa illansuussa, jolloin yön päivystäjä saa muutaman tunnin lepoajan ennen päivystystään. Iltaruuhkan purkuun on käytetty rinnakkaista aktiivityöpistettä esim. klo 15-22 lisätyö-VES:n korvauspohjalla. Jos aamuyön päivystäjän hyvää terveyttä ja työn tarkkuutta yleisesti pidettäisiin laadullisesti tärkeinä, voisi arkiyön päivystäjän töihin tuloon vasta päivystysvuoron alkaessa löytyä paikallisia ratkaisumalleja.
Päivystystyöryhmän ja liiton hallituksen mukaan yksittäisten työpaikkojen suhteen tulisi harkita sydänyön rauhoittamista henkeä uhkaavien tilanteiden hoitoon. Tällöin yön päivystäjä saisi nykyistä useammin muutaman yötunnin lepoajan ja olisi aamuyön nykyistä vireämpi. Ensi vuoden uudistus, jonka mukaan erikoistumiskoulutuksesta puolet tulee suorittaa ei-yliopistosairaalassa, vaikeuttanee joiden sairaaloiden raskaiden päivystysvakanssien hoitamista nykytilaan verrattuna. Työryhmän selvityksissä tuli selvästi esiin, että päivystysasioista ajatellaan hyvin saman kaltaisesti eri erikoisaloilla, eri työsektoreilla ja eri ikäisten lääkärien keskuudessa. Päivystyskeskustelua jatketaan aktiivisesti luottamusmiesten ja paikallisosastojen tapaamisissa.
